Notte & Sera 1 vee

Olen tylysti ignoorannut kaikki meidän alkuvuoden synttärisankarit (Dumble 2v 11.1., Aino 5v 5.2. ja Pihlaja 1v 17.3.), joten hetken mietin, pitäisikö vain jatkaa koko vuosi lopuun samalla linjalla. Minä en tule kuitenkaan taaskaan muistamaan kaikkien synttäreitä, ja sitten osa saa blogionnittelut ja osa ei. Tammikuussa päivitetyn synttärikalenterinkin silmäily vetää jo vähän haikeaksi, kun tammikuun alun jälkeenkin on jo jouduttu hyvästelemään tyyppejä, joiden synttäreitä ei enää tulla juhlistamaan. Mutta ehkä sitä suuremmalla syyllä sitä tulisikin välillä onnittelujen muodossa keskittyä niihin tyyppeihin, jotka ovat täällä, ja joiden kanssa saadaan vanheta tänä vuonna. 

Tämmöisistä nakeista ne lähti <3

Minun on yhtä aikaa vaikea uskoa, että Sera ja Notte ovat jo yksivuotiaita, ja että ne ovat vasta vuoden. Meidän lauma meni niin urakalla uusiksi viime vuonna, että junnut eivät sulahtaneet samaan tapaan vanhaan laumaan kuin aiempina vuosina, vaan junnuista lähestulkoon tuli kokonaan oma uusi porukkansa. Se on herättänyt monenlaisia tunteita. Talvella koko meidän jengi myös tuntui aikuistuvan ihan liian äkkiä, mutta kevät on onneksi osoittanut, että kyse oli vain lepokaudesta, ei siitä että nuo eivät olisi ihan kakaroita vielä. Jussi ei ole tästä havainnoista ihan yhtä innoissaan, kun talven seesteisen kauden jälkeen on jouduttu kertaamaan vähän myös käyttäytymissääntöjä, kun junnujen leikit tahtovat käydä joskus ihmisten kanssakin turhan vauhdikkaiksi - etenkin nyt kun Notte, Sera, Mymski ja Hattara ovat jengiytyneet niin, että yllyttävät toisiaan kierroksille. Seesteisen kauden loppu näkyy valitettavasti myös vähän ikävämmin siinä, että Nutella ei sitten mennytkään junnulaumaan ihan niin heittämällä kuin alkuun näytti, vaan kevään myötä laumassa alkoi uudet väännöt. Nyt tosin Nutella on alkanut löytyä taas aiempaa useammin Seran kainalosta, joten ehkä tämä lauma vielä tästä asettuu. 

Eka tapaaminen tytyjen kanssa <3

Vuodessa Serasta ja Notesta on kasvanut kaksi hyvin erilaista nuorta frettineitiä. Vaikka neitien ulkonäköerot alkoivat näkyä jo ensimmäisten elinpäivien aikana, en olisi voinut vielä tyttöjen tullessa luovutusikäänkään uskoa, kuinka erinäköiset ja muutenkin erilaiset tytöistä tulisivat. Olinhan minä jo vuotta aiemmin toivonut Millalta yhtä tosi tummaa ja sille selkeästi erottuvaa kaveria. Mutta vaikka vauhdin ollessa isoimmillaan voinkin joskus mennä sekaisin kumpi vilahti ja missä, niin välillä on vaikea uskoa, että neidit ovat samasta pentueesta. Toinen on enempi sellainen tasaisempi jätti, ja toinen pienempi pyrkyri. Serasta tulikin aika nopeasti lauman kakkosnainen, joka haastaa Hattaran kanssa kaikki tulijat ja vahtii, ettei meidän laumaan niin vain tulla. Nottea taas voisi ulkonäöltään ja luonteeltaan luulla melkein pojaksi. 

Kotimatka tytyjen kanssa alkoi

Jos oltaisiin päätetty toisin, nuo meidän teinikakarat voisivat kuitenkin olla jo nyt tai hyvin pian itsekin emoja. Huhtikuun ensimmäisenä en kuitenkaan voinut olla kuin tyytyväinen siihen, että päätin että tytöt saavat nyt elää puhtaasti lemmikkieloa alkuperäisen sopimuksen mukaan. Seran ja Noten sisko kun joutui silloin keisarinleikkaukseen. Sisko voi onneksi itse hyvin, mutta pennut eivät selvinneet. En halua edes kuvitella, miten olisin tänä vuonna pystynyt odottamaan leikkauksen lopputulosta, kun jo pelkkä Maunon hammasoperaatio oli vähällä aiheuttaa paniikkikohtauksen. Saa nähdä kauanko tässä vielä menee, että aivot lakkaavat heittämästä kaikesta mahdollisesti ensimmäiseksi ilmoille sen pahimman mahdollisen skenaarion. Voi olla että jonkin aikaa, etenkin kun kääpiörottapuolellakin, missä komplikaatioita ei ole ollut samalla tavalla ollut kuin freteillä viime vuosina, Kantarellin sisko menehtyi synnytykseen vähän Kantarellin minien syntymän jälkeen. Niin sitä tietää taas, missä aivot tulevat seilaamaan, kun seuraavien sijoitustytyjen astutusten aika tulee. 

Notte ja Sera tänään <3

Poseerauspyyntö tuli vaan ikävästi päikkäriaikaan...

...joten oli nääääin raskasta.

Mutta vaikka sitä onkin ollut taas vähän herkillä kaikkien menetysten kanssa, tänä vuonna lähdetään siitä, että meillä on kotona nuori ja aktiivinen frettilauma, jonka kanssa meillä tulee olemaan vuosia yhteistä aikaa. Tänä vuonna rekry ei sitten aukeakaan uusille frettijengiläisille, vaikka tiedän jo nyt, että haluaisin adoptoida suunnilleen kaikki syntyvät pennut. 

Paljon onnea myös Noten ja Seran Dorian-veljelle ja Noki-siskolle!