Kantarellin minien viides viikko

Kantarellin minit täyttivät tänään viisi viikkoa, ja Saija tuli ottamaan mineistä viralliset koulukuvat, jotka tulevat esille myös Saijan kasvatussivulle. Alkuun oli puhuttu, että kaikki pojat olisivat menneet täältä hetkeksi Saijalle, mutta nyt kun rotilla on ollut taas uusia sienitapauksia, ja kaikkia viime näyttelyssä olleita on kehoitettu uusimaan sienitestit, muutettiin suunnitelmaa ja pikkupojat lähtivätkin suoraan uusiin koteihin. Saija kun oli viime näyttelyssä tuomarina, mutta meiltä se jäi kokonaan väliin, kun olimme silloin samaan aikaan järjestetyssä frettinäyttelyssä. Pojilla kun on nyt ikää kuitenkin se viisi viikkoa ja kasvu ollut tasaista. Tytöt sen sijaan jäivät vähän pienempinä vielä viikoksi emonsa seuraan. Tyttöjä kun ei muutenkaan ole samalla tavalla tarve erottaa yhtä aikaisin emostaan. 

Sain kyllä nyt Saijaltakin noottia siitä, kuinka nyt päätin tämän poikueen kohdalla heittäytyä järkeväksi, kun siitä russian blue variegated tytöstä on kasvanut Saijankin silmään todella kiva. Että siitä olisi voinut tulla oikein passeli yhteisrottis meille. Vaikka kasvatuskäyttöönhän se nytkin on menossa, eli sitä voidaan sitten katsella, josko sille aikanaan syntyisi kivanoloisia tyttösiä. Tosin taitaapi olla, että poikueen russian buff tyty vei Saijan sydämen vielä isommin kiipeilemällä koko ajan Saijan syliin ja olkapäälle. 

Kaikki postauksen kuvat: Saija Forsström

Kaikista mineistä löytyy lisää kuvia Facebookista: Zaya's kesyrotat / Zaya's stud

Kaksi pojista tultiin hakemaan suoraan meiltä, eli pienemmin kuvioitu musta ja vaalea poika. Pikkuherrat lähtivät ensimmäisiksi rottamuksiksi, niin uusi omistaja varmisteli sitten vielä ruokamääriä ja sopivia kuivikkeita. Saija oli myös varannut häntä varten kasan myytäviä riippareita ja pari kääpiökoon noppapetiä näytille, ja kävihän siinä sitten pari hupsista itsellekin, kun pitäähän sitä nyt rottamuksilla riippareita ja petejä olla. Ja onhan se nyt fakta, että osan pedeistä tarvitsee olla Hello Kittyä, että ei nyt ihan kaikkia voi leikata vanhoista t-paidoista ja housuista, vaikka nekin kyllä kierrätetään meillä rottahäkkiin. Eli ihan selvistä tarvehankinnoista oli kyse. Mutta ottaen huomioon että olin budjetoinut peruuntuneen näyttelyn näyttelyilmoihin 21€ ja heräteostoksiin meni vain 15€, niin sitä olisi melkein voinut sortua useampaankin. 

Minit olivat kovin imeissään kuvausteltasta ja sinne rekvisiitaksi laitetuista pienistä styroksipääsiäismunista. Russian buff tytystä ne olivat kyllä selvästi huijausta, sen koitettua hieman maistaa yhtä, mutta todettua sen syömäkelvottomaksi. Saijaa jäi kovasti harmittamaan, kun hän ei ehtinyt napata kameralle sitä kuinka neiti pyöritteli munaa tassuissaan ja heitti sen sitten pois. Minit olisivat myös paljon mieluummin tulleet syliin kuin nököttäneet kuvausteltassa kuvausvalon alla. 

Poikueesta sijoitukseen lähtevät veljekset eli Team hörötti, lähtivät Saijan kyydillä eteenpäin. Olo on väkisinkin himppusen haikea. Nämä ovat olleet taas ihan huikeita muksuja, mutta nyt niiden on aika aloittaa seikkailunsa muualla. Lemmikkikotiin lähtevien tytyjen osalta nyt selvitellään, lähtevätkö he ensiviikolla meidän kyydillä Hämeenlinnaan uusia omistajiin vastaan, vai tullaanko heidät hakemaan Turusta asti.