Viime viikkolla on tullut keskityttyä taas enemmän kotiin ja Minttuun, jonka lisäksi kävin viikonloppuna pitämässä frettipäivän Halikon Mustissa ja Mirrissä. Jussi ei tällä kertaa osallistunut frettipäivän pitoon, kun hänellä oli samaan aikaan työpäivä Salossa.
Mintun kanssa viime viikko on mennyt aika tasaisesti. Tikit leikkaushaavasta saatiin poistettua jo reilu viikko sitten. Paidasta ei olla päästy vielä eroon, sillä alue tuntuu vielä erilaiselta, minkä takia Minttu pyrkii nuolemaan sitä. Jo sen lyhyen hetken ajan, kun koitimme viikko sitten pitää Mintun hetken ilman paitaa niin että olimme Jussin kanssa molemmat kotona valvomassa, se onnistui nuolemaan ajellun alueen reunaan tullutta pientä ihottumakohtaa niin, että iho muuttui välittömästi helakan punaiseksi. Niinpä paita tuli takaisin, ja on nyt hoidettu kohtaa hoitopyyhkeillä ja hunajavoiteella. Nyt iho näyttää taas täysin ehjältä, joten pian ehkä uskaltaa koittaa uudelleen ottaa paidan pois.
Mielialalääkkeetkin otettiin Mintulla kokeiluun, mutta vielä toistaiseksi ainoa näkyvä vaikutus on, että aamulääkkeet ainakin yhdessä tyhmän paidan ja ihon hoidon kanssa ovat tehneet Jussista Persona non gratan Mintun silmissä, sillä aamulla ensin nousevana Jussilla on ollut kunnia toimia aamulääkkeen antajana. Jussin ja Mintun yhteiset sohvahetket ovatkin vaihtuneet minun ja Mintun yhteisiksi sohvahetkiksi, mikä luonnollisesti harmittaa Jussia. Etenkin kun Minttu ottaa heti kunnon manuli-ilmeen, jos Jussi koittaa osallistua minun ja Mintun sohvahetkiin. Olen kuitenkin koittanut lohduttaa Jussia, että tämä on välivaihe, sillä mielialalääkkeen vaikutus ei toki näy heti, ja osa harmituksesta johtuu varmasti paidasta. Ja luonnollisesti jos lääkkeen ottamisen aiheuttama stressi on pidemmällä tähtäimelle isompi kuin lääkkeestä saatava hyöty, lääkekokeilu loppuu siihen.
Mintun kanssa kaikkien vaivojen hoitaminen on muutenkin aina aika tasapainoilua. Kyse ei ole siitä, että Mintun lääkitseminen olisi mitenkään erityisen hankalaa: Minttu on pohjimmiltaan hyvin kiltti kissa, ja sen pystyy helposti lääkitsemään. Haaste tulee siitä, että Minttu stressaa hyvin herkästi kaikesta, mikä tapahtuu vastoin sen tahtoa, eli kaikkien hoitotoimenpiteiden kanssa joutuu aina arvioimaan hyvin paljon tarkemmin hyöty-haitta -suhteita kuin muiden lemmikkien kanssa. Vuosittaisista hammashoidoista on selkeästi ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. Kuukausittaisten Solensia-pistosten aloittamista mietin kanssa Mintun kohdalla jonkin aikaa juuri haitta/hyöty-näkökulmasta, mutta koska olemme saaneet järjestettyä pitkälti niin, että Minttu on saanut pistokset muiden käyntien yhteydessä tai kotona, olen toistaiseksi kokenut niistä olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Virtsatieruokavalion yrittämisestä tai virtsatietä tukevien lisäravinteiden käytöstä luovuttiin Mintun kohdalla, koska vaikka ruokavalion vaihdoksen koitti tehdä erittäin hitaasti, se selvästi stressasi Minttua ja huononsi sen syömistä entisestään. Virtsatieruokaa kun ei tarvinnut olla normiruuan seassa kuin pieni hitunen, kun Minttu jo kieltäytyi kokonaan syömästä.
Nyt sitten katsotaan, miten homma lähtee toimimaan tämän päivittäisen lääkityksen kanssa. Itse lääkkeen antamiseen ei mene kuin minuutti, mutta ainakin vielä Minttu kokee sen vahvasti puuttumisena omaan henkilökohtaiseen tilaansa. Ruuan sean jemmaamista ei olla kyllä vielä edes koitettu, kun yritykset jemmata ruokaan virtsatieruokia ja virtsateiden hyvinvointia tukevia valmisteita ovat vielä liian selvästi muistissa. Toki jos tuntuu, että jatkuvasta lääkityksestä voitaisiin saada apua Mintun tunnetilojen tasaamiseen, sitä voisi toki koittaa katsoa jonkun eläintenkouluttajan kanssa, saataisiinko lääkkeenanto tapahtumaan enemmän yhteispelillä Mintun kanssa. En kyllä yhtään tiedä, kuinka pahalta tuollainen lääke maistuu kissan suussa.
Koska Minttu pystyy normitilanteessa tulemaan hyvinkin avoimesti vieraiden syliinkin leipomaan, ja saattaa jopa klinikkakäynneillä innostua juttelemaan ja puskemaan, kun sitä tullaan moikkaamaan, monen on vaikea nähdä sitä kuinka herkästi se silti lähtee keräämään kierroksia esimerkiksi autoon joutumisesta. Etenkin kun Mintulla se ahdistus usein purkautuu tosiaan enemmän itsensä nuolemiseen, kuin siihen että se vaikka sähisi tai käyttäytyisi muuten ulospäin hermostuneesti. Mutta nyt edetään taas päivä kerrallaan, ja toivotaan että päästäisiin Mintun kanssa taas pian tasaisempaan vaiheeseen.
 |
| Frettipäivän set-up |
Frettipäivästäkin minun piti tehdä oma postauksensa, mutta koska se meni hyvin, ei siitä tunnu olevan nyt isommin sanottavaa. Oli ihan kiva päästä kertomaan freteistä ihmisille, ja kohtaamaan monia sellaisiakin kävijöitä, jotka eivät olleet nähneet frettejä koskaan aiemmin livenä tai edes ikinä kuulleet sellaisista. Kuitenkin siinäkin vähän painoi takaraivossa se, että Mitella päätettiin jättää kotiin lepäilemään, kun tänään lähdetään sitten eläinlääkäriin selvittämään, mistä mummuskan yskä voisi johtua. Nähtiin Mitellan eläinlääkärin kanssa jo eilen toisissa merkeissä, mutta en halunnut silloin pyytää häntä vielä edes isommin arvailemaan, mistä voisi olla kyse, kun tänään on kuitenkin sitten käytössä paremmat kuvantamismahdollisuudet ja muut. Päällimmäisenä toki toivoo, että kyseessä olisi jokin, mikä olisi hoidettavissa, tai ainakin jokin, jonka etenemistä voitaisiin vielä hidastaa. Samaan aikaan kuitenkin tiedän, että kun frettien keskimääräinen elinikä on se 5-8 vuotta, niin 7,5-vuotiaan kohdalla niiden ei hoidettavissa olevien kremppojen riskikin on jo aika iso. Siihen ei vaan silti olisi vielä valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti