Rip hiirut

Viime aikoina blogi on täyttynyt ilmoituksista uusista perheenjäsenistä. Eilen tuli kuitenkin taas aika päästää kerralla irti useammasta pikkutyypistä, ja päädyimme sanomaan hyvästit sekä natskupojille että kesyhiiritytöille. Timo, Eero ja Aapo olivat ottaneet taas yöllä yhteen, ja Eeron selkä oli aamulla ihan ruvella ja turkkki sukimatta ja sekaisin. Valko taas oli ollut melkein Naamiksen kuolemasta asti piilotteleva ja huono syömään.

Alkuperäiset seitsemän (ei ihan) veljestä

Natalien kohdalla meillä on ollut alusta asti ongelmia saada laumaa toimimaan kunnolla, ja sieltä on jouduttu poistamaan niin kiusattuja kuin kiusaajaksi paljastunut. Ainoa seesteinen hetki oli, kun lauman koko tippui neljään, ja pojat tuntuivat löytäneet sovun. Sitä kuitenkin kesti tasan siihen asti, kun yksi pojista kuoli, ja hierarkiaväännöt alkoivat uudelleen. Ensimmäisenä yönä Laurin kuoleman jälkeen kaksi jäljelle jääneistä oli purrut toisiltaan hännät mutkalle, jolloin jo hetken harkitsin lopettavani kaikki kolme, sillä en jaksanut enää uskoa, että laumasta saisi enää toimivaa poistamalla sieltä taas yhden tyypin. Ensimmäisen yön jälkeen meno kuitenkin taas rauhoittui, ja toivoin, että pojat ovat saaneet taas sovittua välinsä. Senkin jälkeen esiintyi pientä piippailua, mutta kellään ei näkynyt uusia jälkiä, ennenkuin toissayönä, kun Eero oli saanut kunnolla turpiinsa. Pakko myöntää, että ihan viimeisimpään vääntöön asti, sitä mietti myös sitä vaihtoehtoa, että olisi hankkinut jokaiselle pojista oman naarashaaremin, kun elo poikamiesboksissa ei selvästi toiminut.  Mutta koska natskupojatkin ovat usein selvästi näitä tyyppejä sopuisampia, ajatus kuitenkin jäi. Sillä olisihan se ollut vähän nurinkurista, että kun en tykkää näiden poikien luonteista, hommataan niille sitten kymmeniä jälkeläisiä, joille mahdollisesti periyttää se. 

Kesyhiirten suhteen taas laumasta jouduttiin viime kuussa hyvästelemään jo kaksi, kun Mutkalla tuli kasvain ja Naamis alkoi laihtua silmissä. Kaikki neljä naarasta olivat saman ikäisiä ja hiiriksi jo suhteellisen vanhoja, joten sitä alkoi henkisesti varautua siihen, että kaksi muutakaan tuskin olisivat seuranamme enää kauaa. Etenkin kun naarashiiretkin ovat sen verran vahvasti laumaeläimiä, että olin päättänyt jo valmiiksi, että viimeiset kaksi lähtevät samaa matkaa sitten, kun toiselle niistä tulee jotain. Valkon käytös alkoikin muuttua pian Naamiksen kuoleman jälkeen aiempaa piilottelevammaksi, ja riippumatta siitä, mitä ruokaa terraarioon laittoi, en nähnyt melkein ikinä sen tulevan syömään. Vaikka sen laihtuminen ei ollut yhtä silmiinpistävää ja dramaattista kuin Naamiksen kohdalla, toki se huolestutti ja mietitytti, kun mietti mihin kaksi edellistä olivat menneet vain hetkeä aiemmin. Eikä päätöstä toki helpottanut sekään, että Nova oli päällisin puolin ihan kunnossa, mutta en aikonut lähteä kokeilemaan, miten se pärjäisi yksin. Kesyhiiriäkin pitkään kasvattaneen kaverin kanssa kanssa mietittiin tuota Valkon muuttunutta käytöstä, ja sitä, kuinka se voisi yhtälailla olla merkki siitä, että senkin kunto on romahtamassa, tai voimakasta stressiä siitä, että lauma oli yhtäkkiä kutistunut puoleen. 

Naamis, Valko & Nova

Kun päätös natskupoikien lopetuksesta oli sitten tehty, päätin hetken asiaa mietittyäni ottaa myös tytöt mukaan. Meillä ei kuitenkaan ole tällähetkellä kotona välineitä edes pikkujyrsijöiden lopetukseen, ja niiden kohdalla en pidä piikkilopetusta eläinlääkärissä ensisijaisena, vaikka se toki onnistuisi nykyään hätätapauksessa helposti töissä. Niinpä kun nyt olimme menossa kaverin luokse, jolla oli sekä välineet että taito käyttää niitä, päätin että en jää odottamaan Valkon ja Novan kanssa sitä viimeistä romahdusta. Etenkin kesyhiirten kohdalla se kun voi tulla välillä tunneissa.

Vaikka en kadu yhtäkään näistä pikkutyypeistä, eilinen sai kyllä taas muistamaan, miksi minulla oli välissä seitsemän vuoden tauko jyrsijöistä. Minkään muiden eläinten kanssa lopetuspäätöksiä ei joudu miettimään yhtä usein ja välillä nopeasti, niin että sitä oikeasti miettisi, että pitäisikö kotiin taas hommata lopetusvälineistö. Tosin nyt sekä arosopulit että kääpiörotat ovat molemmat niin nuoria, että toivotaan, että nyt tulisi jyrsijöiden kanssakin vähän pidempi seesteisempi jakso - etenkin kun yksi syy, miksi päädyin rotissa juuri kääpiöihin on niiden keskimäärin vähän pidempi elinikä verrattuna normikokoisiin rottiin.