Kissabloggaajamiitissä Tampereella

Pandemia on heijastunut pitkänä taukona myös kissabloggaajamiitteihin. Niin pitkänä, että edellisen miitin aikaan meillä oli vasta yksi kissa, pieni birmanpentu Aino. Sekin oli kuitenkin enemmän, kuin ensimmäistä kertaa osallistuessa. Kissabloggaajien aktiivisuus ja yhteisöllisyys kun houkutti meidät mukaan kuvioihin jo ennen ensimmäistäkään kissaa, kun kissanmääritelmää vähän venytettiin noiden meidän kissankaltaisten kissakäärmeiden suuntaan. 

Aulassa oli paljon vilteillä peitettyjä kiipeilypuita tarjoamassa tähystyspaikkoja ja suojaa

Sunnuntaina kokoonnuttiin porukalla ensimmäisen kohteen eli Kissojen katastrofiyhdistyksen pihaan. Tauon jälkeen ilmoitautuneita oli kokonaiset 15 henkeä, joten meille tultiin jo pihalle pahoittelemaan tilojen ahtautta, ja sovittiin että yhdistysesittely hoidetaan jo heti ulkona, niin sisällä on sitten mahdollista jakautua pienemmiksi porukoiksi katsomaan tilat läpi. Saimme kuulla kuinka Kissojen katastrofiyhdistys on Suomen vanhin vain kissoihin erikoistunut eläinsuojeluyhdistys, ja siitä, kuinka kissat tulevat heille pääosin muiden yhdistysten kautta tai luovutettuina. Eli koska Kissojen katastrofiyhdistyksellä ei ole roolia löytöeläinten vastaanottajana eikä juurikaan omia loukutuksia, valtaosa yhdistyksen kissoista on valmiita uusiin koteihin heti yhdistykselle saapuessaan. Tai olisivat, jos niitä koteja olisi. Korona-ajan etätöiden loppuminen, matkustelun vapautuminen ja taloudellinen epävarmuus näkyvät nyt selvästi vähentyneinä kotikyselyinä. Yhdistykselle olisi jatkuvasti tulossa enemmän kissoja kuin sieltä lähtee, vaikka osa kissoista saadaan majoitettua myös vapaaehtoisten ensikotien luo odottamaan sitä omaa loppuelämän kotiaan. 

Teemanmukaista taidetta

Varsinainen kierros sisätiloissa jäi suhteellisen lyhyeksi. Tilat on pyritty rakentamaan ennenkaikkea kissojen ehdoilla niin, että kissoille olisi mahdollisimman paljon tilaa, piilopaikkoja ja virikkeitä. Niinpä meidän kaltainen lössi ei sujahtanut sinne kauhean näppärästi, vaan ilma tuntui loppuvan kesken, ja osaa kissoistakin selvästi ahdisti äkillisesti ilmestynyt ihmisjoukko. Niinpä tyydyimme katsomaan tilat suht reippaasti läpi, jättämään tuliaiset kissoille ja jatkamaan eteenpäin. Silti oli mukava päästä näkemään tämänkin toimijan tilat, vaikka sunnuntaisen jälkeen ehdottomasti suosittelen menemään sinne enemmin pienemmissä porukoissa - tutustumaan kun pääsee ihan ominpäinkin, kunhan vain sopii vierailusta etukäteen. Silloin kissatkin saavat vierailuista varmasti enemmän irti, kun rauhallisemmassa tilanteessa on helpompi rohkaistua hakemaan namia tai leikkimään leiluilla. Ihania ne olivat silti kaikki, mitä nähtiin. Ja olen taas semisti tyytyväinen siitä, että Dewin sijaiskotivastaava on sanonut suoraan, ettei saada sijaiskissoja meidän tämänhetkiseen härdelliin, sillä etenkin viime öisen pakkasen jälkeen sitä haluaisi taas kaikki kissat jonnekin sisälle ja suojaan. 

Hänessä oli jotain samaa kuin minun ensimäisessä kissassa Misussa <3

Kissojen Katastrofiyhdistyksen jälkeen miittiä jatkettiin syömisen merkeissä Pispalan Pulterissa. Paikka oli varsin viihtyisä ja ruoka erinomaista. Ainoa mikä hieman harmitti, oli että porukka piti jakaa kahteen pöytään, ja pöytien ympärillä oli sen verran hälyä, ettei pöydästä toiseen huutaminenkaan keskustelusta puhumattakaan onnistunut. Se innoittikin Satun heti suunnittelemaan seuraavaa miittiä, sillä pitäisihän sitä päästä juttelemaan koko porukalla mahdollisimman pian uudelleen. Että jos ei nyt ihain pimeimpään talviaikaan, niin viimeistään sitten kevään korvilla. Sovittiin sitten samalla, että seuraavaa kokoontumista lähdetään puuhaamaan Turkuun, ja että sisällytetään siihen sitten eläintarhakierros täällä meillä. Tälläkertaa kissojenkaan kun tarvitsee tuskin pelätä sitä, että ne uhkaisivat jäädä liian vähälle huomiolle ja eksoottisempien tyyppien varjoon vierailijoiden silmissä. 

Seinillä oli paljon ohjeita vapaaehtoisille eri tiloissa toimimisesta

Kotiinviemisiksi saimme vielä kokonaiset kaksi kassillista Primacatin tuotteita, kun kassit oli laskettu osallistuvien henkilöiden mukaan. Jussikin intoutui siitä postaamaan herkutteluvideota myös omaan instaansa, jota on alkanut taas aktiivisemmin päivittää. Kasseistahan meillä kotona riemu repesi, sillä etenkin Aino on ollut pennusta asti hulluna Primacatin tuotteisiin, ja ne vakuuttivat kyllä äkkiä koko muunkin jengin pari freteistä mukaanlukien. Ensimmäinen namitankopaketti hävisikin heti yhdeltä istumalta kohtuullisen kristillisellä tasajaolla viiden kissan suihin. Pöydän kulmalle illalla unohtunut namipussi oli pöllitty ja tyhjennetty kokonaan yön aikana. Muut piti sitten lukita kaappiin, jos niiden käyttöä haluaa yhtään pystyä säännöstelemään. Olen kokenut meidän laumakoolla helpoimmaksi tilata niin ruuat, namit kuin hiekat kotiinkuljetuksella suoraan kotiovelle, mutta ehkä siitä ei olisi merkittävästi isompi vaiva napata noita välillä kauppareissun yhteydessä mukaan ostoskoriin. Primacatia kun myydään muunmuassa Citymarketissa, jossa teemme muutenkin ison osan viikottaisista ruokaostoksista. 

Vähän ujompia ihanuuksia

Pienestä ahtaudesta ja sen nopeuttamasta aikataulusta huolimatta miitti oli mielestäni varsin onnistunut. Tällaisena se oli myös sopivan kevyt tähän viikonloppuun, kun mielessä oli muutakin. Kiitos vielä järjestäjille ja kaikille kanssaosallistujille! 

Siirtymässä ruokailupaikkaan

Oma annokseni, kerrankin kastiketta oli reilusti

Kotona kuvaaminen meni hämärähommiksi, eivätkä kissojen päätkään pysyneet jännästi yhtään paikoillaan

Minttukin liittyi seuroihin