Sivut

perjantai 4. helmikuuta 2022

Kuluvien asioiden kuuluu kulua

Natalit saivat viime viikolla uuden juomapullon. Olen saanut kuitenkin huomata, että minulla on vielä opettelemista lasisen juomapullon kanssa toimimisessa. Aloin nimittää kiinnittää huomiota, että juomaveden kulutus tahtoi aina lakata siihen, että pulloon oli vaihdettu tuore vesi. Ensimmäisellä kerralla tein vielä sen pahan virheen, että en kiinnittänyt asiaan heti tarkemmin huomiota, vaan totesin bunkkerin tarkistuskierroksella tyytyväisenä, että kaikilla on hyvin vettä. Vasta kun veden pinta jäi vähän pidemmäksi aikaa samalle tasolle, tajusin ettei pullon pilliin tule vettä kuten kuuluisi. Eli ei muuta kuin natskuille hetkeksi porkkanaraastetta ja vesikuppi terraarioon, ja pullo tarkemman tutkimuksen alle. 

Timo & Simeoni vesikupilla

Nyt kun pullon sielunelämään on ehtinyt perehtyä vähän kauemmin, minusta on alkanut tuntua siltä, että tuo lasipullo kaipaa pientä ilmatilaa pullossa toimiakseen kunnolla. Sen olisi voinut ehkä päätellä myös siitä, että kyseessä on 125ml:n pullo, mutta 125ml:n merkkiviiva on alempana kuin se että pullo olisi ääriään myöten täynnä. Meillä on kuitenkin ollut aiemmin käytössä muovipulloja, joista osa alkoi vuotaa välittömästi, mikäli niitä ei täyttänyt täyttövaiheessa täpötäyteen. Niinpä itse teki sen automaattisesti ja tottumuksesta myös lasipullolle. Mutta tämä toimi taas pienenä hyvänä muistutuksena itselleni siitä, että aina jos mikään pienikään asia muuttuu, täytyy alkuun kiinnittää enemmän huomiota siihen, että homma lähtee varmasti kunnolla pelittämään myös uuden systeeminen kanssa. 

Meillä kuitenkin tällaisia systeemejä pystyy muutenkin tarkkailemaan vain laumatasolla, mikä välillä mietityttää ison lauman kanssa elämisessä. Kun on asioita, joiden osalta on todella vaikea tarkastella, miten yhdellä yksittäisellä yksilöllä menee. Nyt kun koko lauman vedenkulutus oli laskenut, asian huomasi. Mutta jos miettii vaikka kissojen kohdalla, kun niillä on tällähetkellä kolme omaa vesikuppia, joiden lisäksi niillä on pääsy kolmelle frettien vesikupille plus vessan automaattihanalle. Nämä kupit sijaitsevat kahdessa eri kerroksessa neljässä eri huoneessa ja osa kupeista on takan tai lattialämmityksen päällä. Niin tokihan minä pystyn tarkkailemaan, vaikuttaako joku kissoista kuivuneelta, mutta en juuri minkäänlaisella tarkkuudella sitä, kuinka paljon kukakin niistä päivän mittaan juo (paitsi Löllön kohdalla vähän, sillä Löllön lemppari on olohuoneen vesiautomaatti). Ja sama pätee myös esimerkiksi vessa-asioihin: toki pystyn tarkkailemaan, vaikuttaako ulosteiden määrä ja laatu kokonaisuudessaan normaaleilta, mutta taas kun vessoja on yhteensä viisi kahdessa eri kerroksessa ja neljässä eri huoneessa, yksittäisen kissan vessakäyntien tiheyttä ja ulosteita on todella vaikea lähteä arvioimaan (paitsi Rutun, joka pissaa aina laatikon etuosaan, ja joka muutenkin jostain syystä tykkää käydä vessa-asioilla niin, että ihminen on vieressä, mikä saa sen suosimaan niitä vessoja joiden lähellä puuhaillaan parhaillaan). 

Donatella kylvyssä

Toki ison lauman kanssakin asioihin löytyy keinonsa, kuten yhden yksilön eristäminen, silloin jos herää epäilys jostain ja haluaa pystyä valvomaan tehostetusti ruuan tai veden kulutusta tai ulostamista. Tai erilaiset sirulukijoilla toimivat kupit ja eristämiset ruoka-aikana, jos jollekin täytyy saada omat safkat tai lisät käyttöön. Ja näitä meillä onkin käytetty, jos vaikka on ollut epäilys, että joku freteistä on voinut päästä nielemään jotain sopimatonta, ja on kyettävä varmuudella katsomaan, vetääkö sen suoli normaalisti. Mutta kyllä sitä silti on aina välillä pieni pelko siitä, koska meille sattuu vaikka ensimmäinen kana-allergikko taloon, ja miten sitä ikinä saa estettyä, ettei se allerginen pääsisi sitten ikinä millään muiden apajille tai jemmoille. 

Mutta aina jos kakkojen ja pissojen siivous tai ruokajemmojen siivous alkaa tuntua puuduttavalta ja tulee hetkittäin mieleen, kuinka ihana olisi voittaa lotossa ja ulkoistaa koko (kirjaimellinen) paska, sitä kuitenkin pian muistaa, miksi ei kuitenkaan tekisi sitä. Sillä juuri se vesien ja ruokien laitto ja sotkujen siivous antaa yhdessä sen itse eläimen käsittelyn ohella parhaan kuvan siitä, pelittääkö kaikki hyvin ja ovatko eläimet kunnossa. Ja jos sitä oikeasti jättäisi siivoukset ja ruokien täytöt kokonaan muille, minulla ei olisi sitäkään vähää mahdollisuutta tarkistella, onko kanien heinänkulutus kohdillaan ja toimiiko tyyppien ruuansulatus edes yleisellä tasolla niinkuin pitää, koska se että heinähäkit olisivat aina täynnä ja vessat aina juuri siivottu, eivät kertoisi vielä kauheasti, vaikka toki eläintiloihin olisi ihana astua niin, että ne olisivat aina vasta siivotut ja kaikki olisi täydellistä. Toki osa hommista tulee jaettua Jussin kanssa, mutta Jussikin jo aika hyvin automaattisesti ilmoittaa, paljonko kissat milläkin aterialla söivät, tai oliko ulosteen värissä tai rakenteessa jotain poikkeavaa (Jussi on myös oppinut tunnistamaan varsin lahjakkaasti frettien ulosteista, mitä ne ovat viime aterialla syöneet. Kanien pissanväristä hän ei vielä yhtä hyvin poimi tiettyjä kasveja).

1 kommentti:

  1. Kanien pissa juu... muistan kun ekan kerran annoin järsiä pajunoksia. Kerroin ell:lle, että mitä syöneet yms. Ja tietty turhaan meniin sinne. Mutta silloin en vielä tienny minkä väriseksi paju värjää pissan...

    VastaaPoista