Sivut

torstai 2. syyskuuta 2021

Mie ite 34 vuotta

Yksi varma alkavan syksyn merkki on että itselläni tulee vuosi lisää mittariin. Vuosi sitten tänä päivänä tuli päivitettyä Facebookiin:

"Synttäripäivä on mennyt koulun merkeissä, ja pakko myöntää, että olen taas tyytyväisempi elämääni kuin vuosi sitten. Tämä koulu, uusi koti, oma rakas mies ja lauma. Aika moni iso palikka on nykyisellään aika kohdillaan."


Vaikka sitten viime synttärien elämään on mahtunut paljon myös menetyksiä, ja asioita on tullut opittua liikaa myös kantapään kautta, voin silti yhä allekirjoittaa yllä olevan. Aika moni iso palikka on nykyisellään aika kohdillaan. Sain eläintenhoidon perustutkinnon pakettiin aikataulussa, ja varmistettua jatkon klinikkaeläinhoitajan ammattitutkinto-opiskelujen merkeissä. Kevään viimeinen työssäoppiminen eläinlääkärin vastaanotolla osaltaan vahvisti mitä minä haluan jatkossa työkseni tehdä. 

Koti ja kumppani ovat yhä samat, ja vaikka lauma on kokenut useamman muodonmuutoksen, mukana on yhä sekä vanhoja tyyppejä, että mukavia uusia tuttavuuksia. Kotia on pikkuhiljaa ehditty laittaa omaksi, ja jo toteutuneiden kotiprojektien rinnalle on ehtinyt suunnitella jo useita uusia. Muutto kerrostalosta omakotitaloon on tuonut mukanaan niin monta muuttujaa, että uuden opetteluun ja varustautumiseen menee varmasti vielä vuosia. Tähän muutettaessa meillä kun ei ollut tosiaan edes kottikärryjä ja haravaa, niin tänä vuonna on joutunut keskittymään paljon ihan perusjuttujen hankintaan, eikä ole päässyt toteuttamaan vielä kaikkein lennokkaimpia ideoita. Se vanha kerrostalokotikin saatiin tällä viikolla vihdoin myydyksi. Myynti vähän pitkittyi suunnitellusta remonttien ja pankkien ruuhkautumisen myötä. 


Korona on yhä pitänyt osan normaalielämästä tauolla, mikä ei ole varmasti ollut pelkästään huono homma. Hyvin kotonaviihtyvälle introvertille puolentoista vuoden tauko sosiaalisista riennoista ei ole varmaankaan paljon pahempi kuin kokonainen yksinäinen kotiviikonloppu äärisosiaaliselle ekstrovertille. Että vaikka sitä on ajoittain jo ehtinyt vähän kaivata ihmisten näkemistä, näyttelyitä ja isompia peli-iltoja, sitä kuitenkin myös tiedostaa että nyt on ollut niin paljon muuta myllerrystä, että on varmasti tehnyt ihan hyvää, että vastapainoksi on ollut normaalia enemmän aikaa rauhoittua ja käydä asioita läpi mielessään. Ensiviikolla itse saa vihdoin myös toisen koronarokotteen, ja aika näyttää otetaanko Suomessakin käyttöön vielä se kolmas. 

Ensikuulle suunniteltuja Lemmikki Tampere -messuja ei ole ainakaan toistaiseksi peruttu, ja olen miettinyt jotain niinkin villiä kuin osallistumista messuille ihan ilman eläimiä vierailijana yhdessä siskoni kanssa. Yksi parhaita koronan ja uuden kodin mukanaan tuomia juttuja kun on että olen pystynyt viettämään aikaa siskoni kanssa enemmän kuin vuosiin, kun ensin korona tyhjensi molemmilta kalenterin, ja sitten vielä huomattiin että meidän nykyisessä kodissa siskon miehen allergiaoireet pysyvät kurissa lääkkeillä, eli he pystyvät vierailemaan myös koko perheen voimin. 

Vaikka sydän on mustelmilla, voin silti sanoa olevani onnellinen.



1 kommentti: