Kulttuurimatkailua kotisohvalla

Kissa- ja kanikirjoissa olen viime aikoina valinnut luettavakseni tarkoituksella mahdollisimman uusia suomalaisten kirjoittajien kirjoja. Kotimaisten kirjoittajien teoksissa on kuitenkin huomioitu parhaiten suomalainen lainsäädäntö ja täällä vallitsevat olosuhteet eläintenpidossa. Esimerkiksi ilmasto ja esiintyvät taudit kun voivat vaihdella hyvin paljon maailman eri kolkissa. Toki paikallisuuden lisäksi kirjat kuvastavat aina myös aikaansa, ja sen myötä esimerkiksi missään suhteellisen uudessakaan kanikirjassa rokotussuositukset eivät olleet ajantasalla. Muutamassa mainittiin kyllä jo RHD-virus, mikä rantautui Suomeen 2015, mutta edes uusimmassa ei ollut vielä mitään puhetta myksomatoosista, jossa ensimmäinen tautitapaus oli Suomessa 2020.

Frettikirjojen kohdalla tällaista valintaa ei ole ollut mahdollista tehdä. Muutamia vanhempia frettikirjoja on kyllä käännetty suomeksi, mutta mitään uutta tai uudehkoa Suomessa kirjoitettua frettikirjaa ei ole olemassa. Niinpä frettikirjojen lukeminen on aina samalla kulttuurimatkailua hyvin toisenlaiseen lemmikinpitoympäristöön. Seuraan sen verran aktiivisesti useampaa englanninkielistä frettiryhmää, että kyseinen kulttuuri ei ole entuudestaan täysin vieras, mutta aloitettuani lukemaan Ferret for Dummies -frettikirjaa, huomaan kyllä valikoineeni myös seuraamani englanninkieliset ryhmät aika tarkasti niin, että olen selvästi välttänyt osan räikeimmistä eroavaisuuksista.

Kyseinen kirja on kirjoitettu Yhdysvalloissa. Olen lukenut siitä kohta kaksi ensimmäistä lukua. Niissä esille tulleet frettien ostaminen eläinkaupoista, pentutehtaat, ääriään myötä täynnä olevat frettirescuet, frettien varhaiskastrointi jo 4-6 viikon iässä, anaalirauhasten rutiininomainen poistaminen yms. eivät ole tulleet yllätyksinä. Sen sijaan ensimmäinen järkytys tuli, kun kirjassa koettiin erikseen tarpeelliseksi perustella, miksi rutiininomainen kulmahampaiden poisto samoin kuin kynsien poistaminen on huono idea, ja miksi sitä ei ole järkevää tai tarpeellista tehdä. Kynsien poistamiseen olin kyllä törmännyt jo aiemmin kissoilla, mutta minulle ei ollut tullut edes mieleen, että joku kävisi oikeasti poistamassa fretiltä kulmahampaat ettei se voi purra.

Tähän astisen perusteella voin sanoa tavallaan jo pitäväni kirjan kirjoittajasta Kim Shillingistä, joka kertoo muunmuassa siitä, miksi hajurauhasten poistaminen ei vaikuta frettien ominaishajuun niin paljon kuin voisi luulla, ja miksi se ei ole tarpeellinen toimenpide, jos onnistuu löytämään jostain fretin jolle sitä ei ole jo tehty rutiininomaisesti ennen luovutusta. Samaten hän perustelee miksi hänestä kolme on varsin ideaali määrä frettejä (itsehän ilmoitin myös aikanaan Jussille haluavani vähintää kolme pitkälti samasta syystä, eli että on seuraa, eikä kukaan jää niin helpolla yksin yhden kuollessa). Odotan mielenkiinnolla, että ehdin lukea kirjan vielä loppuun. 

Jussi myös lupasi minulle syntymäpäivälahjaksi toisen englanninkielisen frettikirjan, vasta e-kirjana ilmestyneen frettien raakaruokintaa käsittelevän Feeding Ferrets Naturally -teoksen. Sen kirjoittaja on muistaakseni eurooppalainen. Silti jo hänen instagram-tiliä seuratessa tuntuu usein, että missä tahansa muualla on saatavilla paljon monipuolisemmin erilaisia lihoja mitä Suomessa. Suomessa valtaosa freteistä syö todella broileripainotteisesti, mutta täällä saa kyllä olla aika etsivä (ja/tai rahoissaan), jos haluaisi syöttää freteilleen samassa suhteessa ankkaa, sorsaa, simpukoita, viiriäistä, sammakonreisiä, kania, kyyhkyä ja muita vastaavia, joita täällä tuntuu löytyvän vain jostain ihmisten herkkukaupoista hyvin korkeilla kilohinnoilla. Silti toivon saavani kirjasta uusia ideoita, miten hioa tyttöjen ruokavaliota täällä käytössä olevilla resursseilla.