Pienempiä projekteja

Toiseksi viimeinen työssäoppimiseni tuli päätökseensä eilen, ja sen jälkeen otettiin suunta kohti Paimiota ja Saloa. Salossa meitä oli hyvän aikaa odottanut putki, joka on tarkoitus virittää parin viikon päästä terassitarhaan (Kiskateille iso kiitos kärsivällisyydestä noudon suhteen <3). Sopivaa hakuajankohtaa odotellessa yksi opettajistani tuli kysyneeksi minulta, olisiko meillä käyttöä Elviksen vanhalle terraariolle, kun toinen koulun liskoista oli menehtynyt, ja hänen seuraajakseen tulleella tyypillä oli ollut tarvikkeet omasta takaa. Kysyin vielä varuiksi mitat, mutta muistikuvani pitivät kyllin hyvin paikkansa sen suhteen, että terralle tuli mieleen heti useampikin mahdollinen asukas. Tyyppien vaihtaminen poikasterraarioista isompiin kun tulee varmasti jatkumaan bunkkerissa vielä hyvän aikaa. Vähän sitä kyllä mietitytti, miten saadaan mahtumaan terraario ja putki samalla reissulla kyytiin, mutta minulla oli silti ihan hyvä luottamus Rifterin tilavuuteen, vaikka kumpikaan pakattavista ei ollut pienimmästä päästä eikä muodoltaan helpoimpia. 

Auto lastattuna kotimatkalle

Ensin koukattiin koululle Paimioon, josta terraario löytyikin sovitusti. Olin kertonut mitat Jussille ennakkoon, mutta hän silti vähän yllättyi siitä, kuinka isosta terraariosta oli kyse, ja ehti hetken pelätä, saadaanko se oikeasti siirrettyä kaksistaan autoon asti. Itseni yllätti enemmän se, että terraarioon oli pakattu myös reilusti erilaisia tarvikkeita. Koska opettajan kanssa oli puhuttu pelkästä terraariosta, minun piti vielä soittaa varmistaa, saanko oikeasti mukaan kaikki tarvikkeetkin. Olo oli kuin jouluna, kun vastaus oli myönteinen. Mikään ei saa inspiraatiota virtaamaan paremmin kuin tuollainen aarre, kun päässä alkaa heti pyöriä, miten lähtee jakamaan uusia juttuja tyyppien kesken. Mukana oli oikeasti kaikenlaista korkkitunnelista Exoterran vesikuppiin, muita sisustusjuttuja, terraariotekniikkaa... Terraarion pakkaaminen autoonkin meni lopulta varsin kivuttomasti, ja saimme sen nostettua helposti kahdestaan, kun tyhjensi tavarat ja nosti lasit pois siirron ajaksi. Autossa kiinnitimme terraarion vielä varuiksi yhdellä liinalla, ettei se pääsisi yhtä helposti heilahtelemaan. Silti sain Jussille alkumatkasta vähän muistutella, että olemme matkassa minun autollani, ja täydessä lastissa, joten mutkiin täytyy oikeasti hidastaa aika paljon enemmän, kuin Jussin normaalilla menopelillä. Jussi ei ihan aina tajua rakkauttani tuota korkeaa ja kovan ilmanvastuksen omaavaa kuutiota kohtaan, mutta koen silti, että minulle kyseinen auto on aika täydellinen. 

Kotona vastaanottokomitea oli heti uteliaana, missä ollaan oltu

Paimiosta jatkettiin Salon suuntaan putkea hakemaan. Meillä oli ollut vähän puhe, että ainakin Kiskattien nuorisoa saattaisi päästä vähän terassitarhaan moikkaamaan, joten kun keli olikin turhan kylmä terdeilyyn, sitä ehti hetken säikähtää, että joutuisimme odottamaan Hanoin tapaamista siihen, että korona-aika jää taakse. Saimme kuitenkin audienssin, ja nuori neiti hurmasi meidät niin täysin, että tein bloggaajan amatöörimokan, ja unohdin kokonaan kuvata! Reissusta tuli kuvia vain lastatusta autosta, muttei yhden yhtäkään kissakuvaa, vaikka nähtiin koko viisikko. Mutta mikäli joku ei jo entuudestaan tiedä, Kiskateilla on oma blogi, josta voi käydä vakoilemassa mitä söpöläisiä me nähtiin. Varsinainen viihdytys vastuu oli kissojen kesken jaettu kuitenkin selvästi kahdelle nuorimmalle, vaikka muutkin kävivät vähän hakemassa nannaa ja lukemassa hajuterveisiä. Jussi oli erityisen otettu siitä, että Hanoi salli käydä jopa niin tuttavalliseksi, että sen sai syliin. Siinä jutellessa alkoi kyllä tulla vähän ikävä kaikennäköisiä kissanristiäisiä ja sitä, että voisi taas jossain välissä kutsua kanssabloggaajia tännekin, ja esitellä mitä kaikkea tänne uuteen kotiin on laitettu muutenkin kuin blogin välityksellä. 

Kuvaamisen unohtamisesta puheenollen tällä viikolla oli toinenkin tapahtuma, jonka unohdin kuvata täysin. Nutellan kiima ei ole edennyt nyt mihinkään kahdeksaan viikkoon, joten Sarianna päätti käyttää vielä viimeisen oljenkorren, ja toi Nutellan aiotun sulhasen Mowglin tänne kylään. Tähän mennessä Nutella kun on saanut jo hajuterveisiä Momon vilttien muodossa, mutta koska pelkät hajut eivät ole saaneet hormoneita kunnolla hyrräämään, päätettiin kokeilla vielä tätä, että pari pääsee kunnolla kontaktiin ja haistelemaan toisiaan. Terassitarha tyhjennettiin kokonaan muusta laumasta, ja annettiin se vierailun ajaksi kokonaan pariskunnan käyttöön. Momolla on kiima jo kunnolla päällä, ja se olisi ollut täysin valmis tositoimiin, niin vähän herraa hämäsi, kun Nutsku ei ollutkaan heti messissä, vaan väisteli ja komensi. Tulikin sitten aktiivitreffit, kun vähän piti koittaa tytön perään juoksennella, että pääsi lähemmäs kysymään, että eikö kuitenkin voitaisi. Nyt sitten vain odotellaan, saadaanko kiima etenemään, vai lähteekö se hiipumaan.