Kummipojan ensivierailu

Tänäviikonloppuna tapasin ensimmäistä kertaa uuden kummipoikani, kun siskoni tuli miehensä ja Isacin kanssa meille yökylään. Uusi kummipoika on aiempien tapaan nahkalapsi, mutta laji on silti tälläkertaa eri. Ruttuun ihastuttuaan sisko kun totesi, että heidän elämässään voisi sittenkin olla kissan (tai parin) mentävä aukko. Asia etenikin sitten vähän ennen pääsiäistä siihen, että heidän elämäänsä tassutteli pieni pinkki sfinksipoika Britneystar's Isac Elliot, jonka kutsumanimeksi tuli lyhyemmin Isac.

"Mihin me on oikein tultu?!"

Koska Isac vaikuttaa varsin reippaalta ja uteliaalta pojalta, siskonperheellä on toiveissa, että poika pystyisi matkustamaan jatkossa mukana mummolaan ja meille. Niinpä pojan kanssa lähdetään nyt pienestä pitäen treenaamaan boksissa oloa ja matkustelua. Vaikka sellainen hurmuri tuo poika kyllä on, että usempikin on jo tarjoutunut herralle vapaaehtoiseksi kissavahdiksi, mikäli jossain välissä alkaa näyttää siltä, että poika viettäisi lomansa mieluummin kotona. Näin ekalla visiitillä itku pääsi kuitenkin vain silloin, kun poika suljettiin vierashuoneeseen kauppareissun ajaksi, sillä olkoot herra kuinka pentu tahansa, valvomatta sitä ei arvaa meidän lauman kanssa jättää. Yöllinen eristys ei sen sijaan aiheuttanut isompia itkuja, kun silloin vierashuoneessa oli myös tutut omat ihmiset. 

Tutkimukset käynnissä

Meidän laumalla kesti kyllä hetki edes huomata, että tänne mitään pentua tulikaan. Yhtäaikaa pennun tulon kanssa kun tapahtui vielä sitäkin isompi ihme: vierashuoneen ovi jätettiin joksikin aikaa kokonaan auki. Ihan niin auki, että sinne sai mennä hetkeksi tutkimaan ja ihmettelemään, ja kyllä kokonainen uusi mysteerihuone on paljon jännempi asia kuin joku pentu. Isac ei myöskään ollut ihan heti kiinnostunut katsomaan lähemmin noita karvaisia jättiläisiä, kun uuden paikan hajut olivat jo itsestään aika jänniä. 

Aika pian Isac kuitenkin reipastui, ja aikuisetkin kissat kiinnostuivat katselemaan pirpanaa vähän etäältä. Muut enemmän uteliaasti, mutta Ruttu ilmoitti heti muutamalla kirosanalla, että tänne ei kyllä tarvita yhtään sfinksiä lisää. Ihan kokonaan pentu ei onnistunut kuitenkaan pilaamaan Rutunkaan päivää, sillä päätimme myöntää Rutullekin pari ekstravälipalaa hyvityksenä siitä henkisestä kivusta ja särystä, mitä pennun näkeminen ja haistaminen aiheutti.   

Melki voisi taas luulla, että pojan kummisetä on aika innoissaan kissoista

Ensimmäistä vierailua helpotti varsin paljon se, että Isac on vielä niin mini, että sen liikkumista on huomattavasti helpompi rajata kuin aikuisten kissojen. Isac kun ei vielä uskalla kiivetä kovin korkealle, tai hypätä pitkiä matkoja. Niinpä pleksiportit muodostivat sille vielä ylittämättömän voimakentän. Minttuakin Isac pääsi ihmettelemään ensin pleksin läpi, kun Minttu katseli miniä mieluummin suojan takaa. Iltaa kohden kaksi nuorinta aikuista, eli Aino ja Mauno alkoivat varovaisesti haastaa pentua vähän leikkiinkin. Seuraavana päivänä Isacin lemppariksi muodostui kuitenkin Justiina, kun päästettiin mummut irti, sillä kokonsa puolesta Justiina oli Isacista huomattavasti potentiaalisemman oloinen leikkikaveri. Isacin harmiksi mummuska ei ollut kuitenkaan kiinnostunut vastaamaan haasteeseen.

Sylissä on hyvä paikka pitää välillä lepotaukoa

Täytyy myöntää, että tuo uusi kummipoika on aika hurmaava. Kuitenkin vaikka olen sitoutunut Isacin kanssa samaan kuin muidenkin kummilapsieni kohdalla, eli ottamaan pojan tarpeen vaatiessa asumaan luokseni ja hoitamaan sen kuin omani, toivon yhtälailla Isacin kuin ihmiskummilapsieni kanssa, että sitä tilannetta ei koskaan tule eteen. Isac on nimittäin saanut koko perheensä varsin lahjakkaasti tassun alle jo nyt, ja pojalle kovasti toivottaisiin pikkusisarustakin vuodenvaihteessa.  

Justiina oli hyvin kiinnostava

Minttu totesi paremmaksi tutustua pleksin läpi