Turun joukkis

Turun frettien joukkorokotus järjestettiin tänä vuonna kolmatta kertaa meillä kotona. Ensimmäisellä kerralla tähän päädyttiin kun pitkään Turun joukkiksia hoitanut eläinlääkäri Marjo Rikkilä luopui pieneläinvastaanotostaan, mutta lupasi tulla kyllä rokottamaan, mikäli sopiva paikka löytyisi. Kun ensimmäinen kerta onnistui hyvin, ja Marjo lupasi tulla seuraavanakin vuonna, tuli sitten se toinen kerta, ja kolmas ...ja ensivuonna toivottavasti jo neljäs. Frettien kohdalla helpoiten saatava rokoteaine myydään pulloissa, josta riittää ainetta 250 eläimelle, mutta joka säilyy sekoittamisen jälkeen käyttökelpoisena vain joitain tunteja. Tämän myötä frettien kohdalla edullisin tapa rokottaa frettejä on rokottaa mahdollisimman iso joukko kerralla, jolloin pullon hinta jakautuu usean omistajan kesken. Tänä vuonna korona on vaikeuttanut joissain paikoissa joukkorokotuksien järjestämistä, sillä klinikoilla on tiukat ohjeet esimerkiksi desinfioinneista eri asiakkaiden välillä, mikä johti siihen, että tänä vuonna Turun joukkikseen osallistui ihan ennätysmäärä frettejä, eli kokonaiset 51kpl. Tämäkin määrä meni kuitenkin yllättävän sujuvasti myös kotioloissa, sillä osa freteistä saapui paikalle kimppakyydeillä, jolloin ihmismäärä paikalla oli huomattavasti pienempi kuin frettimäärä.

Oman lauman rokotuskortit kaikki esiinkaivettuna

Koska siitä hetkestä, kun rokoteaine on sekoitettu, siihen, että kaikki fretit on rokotettu, on toivottavaa kulua mahdollisimman lyhyt aika, ennakkovalmistelut tuli aloitettua taas hyvissä ajoin. Jotta asiat sujuisivat mahdollisimman mukavasti tapahtuman aikana, sitä pyrkii jo ennakkoon järjestämään asunnon niin, että kaikilla rokotuksille saapuvilla olisi hyvin tilaa odotella, ja että asunto ei muuttuisi täydelliseksi pätsiksi. Tässä on päästy kolmessa vuodessa selvästi eteenpäin, ja etenkin toimenpidehuone saatiin kerrankin pysymään jopa ihan mukavissa lämpötiloissa. Mutta koska helteiden osuessa sitä ei kuitenkaan ilman ilmalämpöpumppua pysty ihmeisiin, sitä on oppinut varaamaan tarjolle myös juotavaa, jäätelöä ja jäädytettyjä pulloja boksien viilennykseen. Kasperi jo totesikin että Turun joukkiksessa oli taas halvimmat hinnat ja parhaat tarjoilut, mutta koska meidän laumakoolla jokainen euro, mikä rokotteen hinnassa säästetään kertautuu moninkertaisesti, niin sitä mieluusti panostaa siihen, että rokotuksille on kiva tulla vaikka vähän kauempaakin. Ja pakko myöntää, että olen myös alkanut todella pitää joukkiksen järkkäämisestä, ja minusta on kiva haastaa itseäni siinä, miten onnistuisi siinä joka kerta edellistäkin paremmin. Jussikin oli taas ihanasti mukana valmisteluissa, ja auttoi niin huonekalujen siirtelyssä kuin siivoamisessakin.

Kotiklinikan aula

Turun joukkis on kuitenkin ennenkaikkea ryhmäsuoritus, joka ei onnistuisi tällä kaavalla ilman kaikkia mukana olevia: Marjoa, joka hoitaa rokotukset ja rokottamisen, ja kaikkia omistajia, jotka ovat valmiita sopeutumaan siihen, että meidän kotiklinikalla ei ole palkattua hoitajaa, vaan rokotuskorttien kirjoittaminen, eläinten kiinnipitäminen, vuorojärjestys ja kaikki hoidetaan talkootyönä. Silti kaikki on aina saatu sujumaan, ja vastentahtoisimmatkin asiakkaat saatu lähtemään kotiin rokotettuina. Siitä iso kiitos taas kaikille!

Olohuone sai toimittaa odotustilojen virkaa

Vaikka joukkiksen järjestämisessä on aina oma hommansa, omalla kohdalla siinä on myös yksi lyömätön etu: koko oma lauma tulee hoidettua hyvin kerralla lajista riippumatta. Tosin olen niin tottunut siihen, että fretit ja Miikkis on aina rokotettu vuosittain, että itselle tuli jopa pienenä yllätyksenä, että aikuisilla kissoilla rokotukset ovat voimassa kolme vuotta kerrallaan. Jatkossa täytyy siis opetella siihen, että kaikkia omia ei tarvitsekaan rokottaa joka kerta.

Makuuhuone muuntui taas toimenpidehuoneeksi

Tämä vuosi oli kuitenkin taas yhden luvun loppu, ja tämä oli viimeinen joukkis Jaanintien osoitteessa. Tänä vuonna asuntoa järjestettäessä pää työsti kuitenkin samalla myös ensivuotta: mikä huone uudessa asunnossa olisi paras toimenpidehuoneeksi, mihin järjestetään odotustilat ja mistä ovesta kulku, missä vaiheessa kysellä olisiko frettiväellä kiinnostusta yhdistää rokotuksiin uimasallasbileet pihasaunalla, ja jos, mihin järjestää freteille hyvät tilat iltaohjelman ajaksi eri lämpötiloissa... Toivottavasti nähdään siis myös ensivuonna samoissa merkeissä! 

Terassitarhan suunnittelua

Eilen kävimme heittämässä jo yhden kuormallisen tavaraa uudelle asunnolle, ja samalla ottamassa mittoja ensimmäisiin tehtäviin modauksiin. Ehdottomasti ensimmäinen ja tärkein hoidettava asia tulee olemaan portaikon varmistaminen turvalliseksi eläimille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ainakin Miikkiksen ja frettien omatoiminen pääsy portaikkoon tullaan estämään. Miikkiksellä ei sokeana ja kömpelönä tule olemaan mitään asiaa portaisiin, eivätkä ne ole turvalliset freteillekään niin kauaa, kun askelmat ovat takaa auki. Käytännössä junnulauman ei kyllä tarvitse päästä portaikkoon ollenkaan, sillä alakerrassa sijaitsevasta takkahuoneesta tulee mummuskojen valtakunta. Toinen ihan ensimmäisistä modauksista tulee olemaan näätähuoneen parketin suojaksi tuleva muovimatto. Takkahuoneessa onkin onneksi jo valmiiksi laattalattia.

Ensimmäinen muuttokuorma

Vähemmän kiireinen, mutta suuresti odottamani projekti tulemaan olemaan frettien ja kissojen yhteinen terassitarha, johon tulee olemaan vapaa kulku frettihuoneen tuuletusikkunasta. Alkuun ajattelin huomattavasti pienempää tarhaa, johon pääsisi lähinnä vähän ihmettelemään ja haistelemaan ilmaa, mutta sitten viime käynnin aloin harkita terassitarhan ulottamista koko katettuun osaan terassia. Tämä kun mahdollistaisi sen, että takaovea olisi kesäisin mahdollista pitää halutessaan myös auki ilman että kukaan pääsee karkaamaan ovesta terassitarhaa kauemmaksi. Samalla tarhassa alkaisi olla riittävästi pituutta kunnon spurtteihin. Terassitarhan ehdottomia etuja olisi se, että sen saisi pystyyn muutamilla elementeillä (+ mitä sen tiivistäminen fretinpitäväksi vaatisi), ja että sinne olisi mahdollista järjestää helposti vapaa kulku frettihuoneesta. Isoimpana miinuksena olisi se, ettei se olisi vielä se haaveilemani iso upotettu tarha istutuksilla ja kunnon kaivelumahdollisuuksilla. Mutta mitä enemmän olen asiaa miettinyt, sitä enemmän olen sillä kannalla, että upotettu tarha on ihan aikaisintaan ensivuoden projekteja, kun on ehtinyt ensin paremmin miettiä, mihin päin tonttia sen haluaa rakentaa. Käytännössä kun ne paikat johon sen helpoiten saisi olisivat sellaisia, ettei niihin saisi mitenkään järkevästi toteutettua vapaata kulkua suoraan näätähuoneesta. Toisaalta taas se ettei tarhaan olisi suoraa kulkumahdollisuutta helpottaisi laumojen vuorottelua.

Alunperin mietin terassitarhaa tähän

Sitten alkoi iskeä suuruudenhulluus, ja aloin miettiä koko tuota katettua osaa

Pää on taas täynnä ideoita, ja pitäisi malttaa painaa vähän jarrua. Talon hallinnan siirtymiseen kun on kuitenkin vielä useampi viikko, eikä tilin saldoakaan annan periksi tehdä kaikkea kerralla. 

Muuttosuunnitelmia ja juhannusta

Viime viikolla lyötiin talokaupat lukkoon, ja meillä on nyt omakotitalo Hirvensalossa. Talon hallinta siirtyy meille heinäkuun loppuun mennessä, eli vajaa kuusi viikkoa enää niin pääsemme muuttamaan. Tai tällähetkellä se tuntuu ennemmin vielä kuudelta viikolta, sillä olisin henkilökohtaisesti valmis muuttamaan vaikka nyt heti. Viime viikon alussa sovimme Jussin kanssa, että hoidamme tämän muuton vuokralaatikoilla, ja aloitamme pakkaamisen vasta muuttoviikolla. Päätös piti kokonaiset pari päivää, ja ensimmäinen pakattu banaanilaatikkopino ilmestyi olohuoneen nurkkaan jo viime viikolla. Pinoja olisi varmasti jo toinenkin, mutta pahviprässien voimakas yleistyminen on tehnyt banaanilaatikoiden metsästämisestä yllättävän vaikeaa.

Tavaravirta asunnosta ulospäin on muutenkin vahvistunut, ja olen kotona ollessa kantanut päivittäin pusseja kierrätykseen, roskiin ja naputellut viestejä kavereille ja roskalavaryhmään. Vaikka meillä tuleekin olemaan nyt uudessa kodissa lähes tuplasti neliöitä ja useita ulkorakennuksia, en halua muuttaa uuteen kotiin mitään turhaa. Tällä eläinmäärällä sitä tarpeellistakin muutettavaa kun tulee olemaan taatusti ihan tarpeeksi. Itselläni alkoi tänään myös viimeinen kesälomaviikko, joten tiedostan että minulla on nyt luultavasti enemmän aikaa ja jaksamista mitä myöhemmin muuton lähetessä. Jussi ei laita pane ollenkaan pahitteeksi siitä, että olen napannut päävastuun kaappien läpikäynnistä ja pakkailusta, sillä itselläni on hommassa noin kuudentoista muuton vankalla kokemuksella huomattavasti parempi rutiini kuin Jussilla, joka on pikemminkin pyrkinyt välttämään muuttamista koko ikänsä. Tämän jälkeen itselläkään ei ole toivottavasti tarvetta muuttaa enää vuosiin tai vuosikymmeniin, sillä saan viimein kauan haaveilemani pihan ja tulisijoja.

Päässä on pitkä lista hoidettavia asioita ja listausta pakkausjärjestyksestä. Kaikki elämäni muutot ovat olleet eläimellisiä, enkä olekaan yhtään huolissani siitä, miten muutto karvakavereiden kanssa onnistuu. Sen sijaan akvaario ja herppihuone vaativat enemmän suunnittelua, sillä niissä on useampia asumuksia joiden tekniikkaa ei voi kytkeä pois päältä kovin hyvissä ajoin, ja jotka eivät voi olla pitkiä aikoja välitilassa ilman tarvittavia teknisiä laitteita, kuten suodattimia, uv-putkia, lämpömattoja ja muita. Trooppisimpien tyyppien kanssa tässä toki auttaa se, että muutto on kesällä, joten isojen lämpötilavaihteluiden välttäminen ei vaadi ihan yhtä paljon kikkailua styroksilaukkujen, lämminvesipullojen ja muiden kanssa mitä talvimuutto vaatisi. Kuitenkin sitä aina vähän jännittää, miten homman saa menemään mahdollisimman sujuvasti ja turvallisesti, kun yhdistetään iso eläinmäärä isoon muuttoporukkaan ja siihen, että itse ei kuitenkaan pysty olemaan muuttopäivänä yhtäaikaa molemmilla asunnoilla.

Lähestyvästä muutosta huolimatta nyt on kuitenkin myös kesä ja loma, joten otin juhannuspäivänä vähän etäisyyttä koko muuttotouhuun ja suuntasin Jussin kanssa äidin mökille Pirkanmaalle. Eläimet jäivät tälläkertaa kaikki kotiin, joten aamupäivä meni viritellessä raikkaita vesiä, jemmatessa nameja ja ohjelmoidessa ruokinta-automaatteja. Kissoillekin kun löytyy kylmäpatruunalla varustettu ruokinta-automaatti, johon saatiin sitten ajastettua lauantain iltapala ja sunnuntain aamupala. Senkin kanssa meni kyllä hetki muistellessa miten ajastus toimikaan, sillä automaatti on ollut aiemmin käytössä tasan kerran. Niiden turvin lauma olisi varmasti selvinnyt seuraavaan päivään, ellei muista syistä olisi käynyt niin, että Jussi päätyi tekemään Maunosta maailman onnellisimman kissan ajamalla keskellä yötä Turkuun ja yöksi kotiin. Itse taas pääsin nukkumaan pitkästä aikaa teltassa ja nauttimaan grilliherkkuja kahtena päivänä peräkkäin ja kastamaan talviturkin järvimaisemissa. Etenkään yöllä teltassa maatessa en voinut olla miettimättä, kuinka erilainen äänimaisema mökillä oli verrattuna kotia ympäröiviin työmaihin, ja odottamatta sitä, kuinka omankin kodin äänimaisema vaihtuu pian lähemmäs mökkisoundtrackia.

Elokuusta alkaen tämä tulee olemaan koti <3

Kissanpyörän vuosihuolto

Meille kotiutui Ferris-kissanpyörä viime vuoden huhtikuussa ennenkuin Ainon ja Maunon tulosta oli vielä tietoakaan. Pyörä tuli yhteiseksi synttärilahjaksi freteille, ja se onkin ollut niillä ahkerassa käytössä saapumisestaan asti. Myös Aino ja Mauno oppivat pyörään nopeasti saapumisensa jälkeen, ja pyörä pyöriikin yleensä useaan otteeseen joka päivä käyttäjien vain välillä vaihtuessa. Mietin jo reilu vuosi sitten juoksupyörän maton materiaalia ja sen kestävyyttä. Käytössä tulikin huomattua, että kymmenen aktiivikäyttäjän kanssa maton pinta alkoi mennä vajaassa vuodessa aika kuluneen näköiseksi, ja siitä alkoi irrota keltaista murua. Se ei kuitenkaan varsinaisesti haitannut pyörän käyttöä, mikä lopulta johti siihen, että saimme aikaiseksi asentaa marraskuussa tilatut mattolevyt vasta sunnuntaina.

Maunosta pyörä oli vielä täysin toimiva, eikä yhtään huollon tarpeessa

Omaan silmään matto alkoi kuitenkin olla aika kulunut

Mattolevyt ovat pyörässä kiinni tukevalla liimapinnalla, minkä myötä maton vaihdossa ehdottomasti isoin haaste oli vanhojen mattopalojen irroittaminen. Etenkin koska olimme odottaneet maton vaihdon kanssa näin pitkään, ja vanha matto oli kauttaaltaan kynsien rei'ittämää, se tuntui alkuun lähtevän irti vain pienen pieninä paloina. Sen jälkeen kun pari palaa oli nysvätty irti pieninä kuutioina, Jussi keksi tehdä mattoon viiltoja, ja koittaa kiskoa sitä kapeampina yhtenäisinä suikaleina. Tämä toimikin selvästi paremmin, ja homma nopeutui. Tämänkin jälkeen hommassa oli kyllä yksi iso haaste, eli erittäin huolestunut Mauno. Mauno rakastaa pyöräänsä, eikä se ollut millään tajuta, miksi Jussi alkoi repiä ja hajottaa heidän aarettaan. Mauno koitti koko ajan pomppia pyörälle, ja juosta siinä siitä huolimatta, että tassu tahtoi tarttua poistettujen palojen jäljiltä jääneisiin liimoihin, ja Jussin sormet jäivät yhdessä kohtaa mekanismin väliin. Siinä kohtaa Jussi kyllä kiitti herraa avusta, ja lukitsi sen pois makuuhuoneesta.

Maunosta pyörä on paljon huonompi, kun keltainen matto on kiskottu pois, ja valkoinen pinta kaikkialta joko liukas tai tahmea

Silti maton irroittaminen vain jatkui ja jatkui

Kun vanhat palat oli saatu irti, uusien kiinnitys kävi huomattavasti nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla, ja jäljestä tuli selvästi tasaisempi. Uudet palat myös peittivät näkyvistä kaikki vanhoja irroittaessa jääneet jäänteet ja siinä tulleet naarmut. Uusien palojen myötä pyörästä tuli siis käytännössä kuin uusi. Tässä kohtaa olisi halutessaan ollut helppo myös vaihtaa pyörän väriä, mikäli olisi sen halunnut tehdä. Itse olen kuitenkin kovasti tykästynyt tuohon keltaiseen, joka on minusta kivan pirteä ja aurinkoinen. Saatoin kyllä ehkä silti luvata Jussille, että voimme seuraavalla kerralla kokeilla mustaa. Uudessa asunnossa pyörä kun tulee todennäköisesti olohuoneeseen, johon tulee muutenkin paljon tummia huonekaluja.

Huollettu pyörä on taas kuin uusi

Tässä kohtaa voinee myös mainita, mikä oli se laukaiseva tekijä, että saimme vihdoinkin aikaiseksi vaihtaa uudet levyt. Voisin todeta, että se johtui lähestyvästä muutosta ja siitä, että koitamme saada kaikki huolto- ja korjaushommat hoidetuksi ennen sitä. Sekin olisi totta, mutta vielä tiukempi deadline tuli siitä, kun Kissanpyörän maahantuoja laittoi lauantaina viestiä, että vieläkö meille sopisi, että he tulisivat meillekin kuvaamaan kissanpyörän mainosfilmiä. Asiasta oli ollut puhe jo ennen koronaa, ja koronan alettua hanke oli lykkääntynyt. Toivotin heidät tervetulleeksi, ja vaikka puhki rakastettu pyöräkin olisi varmasti toiminut hyvänä mainoksena, päätimme laittaa pyörän kuntoon ennen kuvauksia. Maunolla ja Ainolla iski kuitenkin kuvauksissa pieni ramppikuume, kun kamera otettiin esille, mutta fretit olivat astetta innokkaampia esittelemään pyörää uusista ihmisistä, kameralaukuista ja muista häiriötekijöistä huolimatta. Jäänkin nyt mielenkiinnolla odottelemaan, minkälaista materiaalia hepulitiimin edesottamuksista saadaan ehkä leikattua mukaan filmiin.

Mallun pennut 8 viikkoa

Tänään koitti se päivä, kun Mallun minit tulivat luovutusikään, ja neljä viidestä pennusta lähti maailmalle. Viides pentu jäi Sariannan luo vielä muutamaksi päiväksi, ennenkuin sekin matkaa omaan kotiinsa. Tänään ei enää ehditty ottaa virallisia potretteja koko sisarussarjasta, sillä ehdin itse paikalle vasta iltapäivästä, ja Kari matkasi uuteen kotiinsa jo aamusta. Mutta kyllä sitä silti piti nappailla muutamia kuvia vielä paikalla olleista mineistä. Tätä kirjoittaessa kaikki tänään lähteneet pennut pitkänmatkalaiset mukaanlukien ovatkin jo ehtineet uusiin koteihinsa, ja päässeet tutustumaan uusiin asuinpaikkoihinsa.

Olo on yhtäaikaa iloinen ja haikea. On ihan mahtavaa, kun uusien omistajien odotus vihdoin päättyi, ja kauan kaivatut vauvat pääsivät matkaan. Samaan aikaan se tarkoittaa sitä, että nyt kaikki minit ovat pidemmän matkan päässä, eikä näitä ipanoita tule nähtyä yhtä usein pentutreffien ja muiden merkeissä mitä sitä sisarussarjaa mistä Mallu tuli. Ihan lopulliset hyvästit nämä eivät kuitenkaan varmastikaan olleet, sillä uskon että useampikin mineistä tulee jossain kohtaa kokeilemaan näyttelytouhuja.

Edellisen kerran kävin moikkaamassa minejä sunnuntaina, ja kun istuin silloin näätähuoneen lattialla pieni piranjalauma ympärilläni Sarianna ei voinut olla kysymättä, harmittaako minua ihan oikeasti, että minulla on kerrankin kotona pelkästään aikuisia, joilta alkaa pikkuhiljaa luonnistua peruskäytöstavat. Että haluaisinko ihan oikeasti aloittaa kaiken taas ihan alusta tuommoisen riiwiön kanssa, joka vain innostuu kielloista ja suhisee takaisin kun sitä kieltää. Enkä voi väittää, ettenkö vähän olisi halunnut, vaikka nyt kun muutto alkaa koko ajan konkretisoitua enemmän tiedän tämän olleen ainoa järkevä päätös tässä tilanteessa. Pentueen ainoan prinsessan omistajalla kun on nyt koko pitkä kesäloma aikaa alkaa opettaa neitiä tavoille, ja itsellä tulee olemaan täysi työ, kun tämä eläintarha siirretään toimimaan uudessa osoitteessa. Enkä voi kyllä väittää myöskään etteivätkö Mallu ja Nutellakin olisi vielä aika kakaroita sille päälle sattuessaan.

Äippä, mummi ja edellä mainittujen kämppis tulivat vielä esittäytymään ja toivottamaan pennuille turvallista matkaa

Ei tässä voi siis muuta kuin toivottaa kaikkea hyvää uuden elämän alkuun mineille! Ja katsoa, kehittääkö Sarianna vielä jotain Nutellan pään menoksi ensikaudelle.

Arvonnan voittaja ja Mauno 1 vuotta

Eilen päättyi osallistumisaika blogin kesäarvontaan, ja tänään laitettiin asialle vanha ystävämme Random.org, joka arpoi yhdentoista kandinaatin joukosta onnekkaaksi voittajaksi numero nelosen, eli Kristan. Onneksi olkoon voittajalle! Tämän myötä aion myös heti kättelyssä rikkoa lupaukseni palkinnon postittamisesta Suomen rajojen sisäpuolella, ja sen sijaan palkintoseremonia pidetään huomenna Sariannalla pentujen luovutuksen yhteydessä.

Virallinen Lazy monday -synttärikuva

Tänään meillä myös yksi lottovoittaja juhlii 1-vuotissynttäreitään, eli meidän porukan nuorimmainen Mauno. Vuosi sitten Maunolla kävi se onni, että siitä huolimatta että sen emo oli hylätty ulos, Mauno sai kuitenkin syntyä sisälle, ja sai siten ensimmäisestä elinpäivästään lähtien kaiken mahdollisen tuen, vaikka alkutaival ei siitä huolimatta ollut se kaikkein ruusuisin. Mutta kaikista vastoinkäymisistä huolimatta Maunosta kasvoi mitä sosiaalisin puolihilleri, joka sulahti heti saavuttuaan täydellisesti osaksi meidän laumaa, ja jatkaa meidän ilahduttamista toivottavasti vielä vuosikymmeniä.

Paljon onnea Krista ja paljon onnea Mauno 1 vuotta!

Tuotantokanikurssilla

Eilen tuli suunnattua koululle vähän erilaisissa merkeissä, kun osallistuin Kaniininkasvattajat ry:n tuotantokanikurssille. Olin ilmoittautunut kurssille jo kuukausia aiemmin, sillä alunperin kurssin piti olla jo huhtikuussa, mutta korona siirsi sen lopulta muutaman kuukauden eteenpäin. Kurssille ilmoittautuessa omakotitalosta ei siis ollut tietoakaan, ja toivoin ennenkaikkea saavani lisää tietoa tuotantokanien pidosta ja käytännön vinkkejä nylkemiseen ja sisäelinten irroittamiseen. Jälkimmäisiä kun on tullut tehtyä jo jonkin aikaa, mutta oma tapani oli hidas ja kehittynyt enemmän anatomisen avauksen pohjalta kuin tehokkaan ruokaeläimen käsittelyn. Omalla tyylillä nahkat eivät myöskään tulleet siinä muodossa, että niitä saisi lähetettyä minnekään käsiteltäväksi. Siitä lähtien, kun aloimme vakavissaan miettiä omakotitaloa, sitä on kyllä vähintään puolivakavissaan miettinyt myös kanien kotitarvekasvatusta. Vaikka kanien kotitarvekasvatus tuskin tuleekaan olemaan ajankohtaista ainakaan ennenkuin on saanut nykyisille tyypeille kunnon tilat uuteen kotiin, ja alkanut hahmottaa paremmin paljonko lisätyötä pihassa ja muussa itsessään on, oli oikeasti ihan hyvä päästä opettelemaan teurastus kädestä pitäen jo nyt. Teurastus kun on kuitenkin yksi iso asia, mikä hommassa on mietityttänyt, sillä kaikki aiemmat kanini ovat olleet joko puhtaasti lemmikkejä, tai tulleet valmiiksi tapettuina näätien ruokapöytään.

Kurssipäivä jakautui kahteen osaan: aamupäivästä oli ensin teoriaa, jossa käytiin läpi etenkin rodun tai roturisteytyksen valintaa, tuotantokanien pitoon liittyvää lainsäädäntöä sekä käytiin teoriassa läpi, mitä iltapäivällä tultaisiin tekemään. Lounaan jälkeen meille näytettiin kanin teurastus ja nylkeminen ensin kurssinvetäjien toimesta, ja sen jälkeen kaikille kurssikanin varanneille tuotiin vuorollaan oma kani, jonka kanssa opastettiin kädestä pitäen miten hommat tehdään. Teurastuksen osalta alleviivattiin moneen kertaan kaikkia asiaan liittyviä lakikohtia ja sitä, miten homma tehdään oikein, ja miten parhaiten ennakoidaan mahdollisia ongelmia, jotta on niiden ilmaantuessa valmis toimimaan heti. Nyljennän kanssa korostettiin enemmän sitä, että jokainen tulee kyllä löytämään siihen sen oman tyylinsä, sillä sen jälkeen kuin eläimeltä on varmuudella henki pois, tyyli on vapaampi. Kurssilta sai myös mukaansa kurssitodistuksen ja kurssivihon, jossa on enemmänkin teoriapuolen juttuja, mitä kurssilla ehdittiin käydä läpi, sekä muutamia ruokaohjeita alkuun pääsemiseksi.

Teoriapuolessa isona hankaluutena on se, että Suomessa ei ole erikseen selkeää lainsäädäntöä koskien tuotantokanien pitämistä. Niinpä tuotantokaneihin sovellettava lainsäädäntö on sekoitus lemmikkikaneja koskevia lakeja, sekä lakeja siipikarjan pidosta, joka on katsottu eniten kania vastaavaksi tuotantoeläimeksi. Selkeiden yhtenäisten lakien puuttuminen tekee myös sen, että lakien tulkinta vaihtelee hyvin paljon eri puolilla Suomea. Tämä olisi toki isompi ongelma silloin, jos miettisi ammattimaista tuotantokanien pitoa, sillä pienen kotitarvekasvatuksen kanssa tiloihin on toki mahdollista panostaa samoin kuin kyseessä olisivat lemmikit, eikä tarvitse miettiä myyntiä ja elintarvikehuoneistoa koskevia lakikohtia. Osalla isommassa mittakaavassa kasvattavilla tämänhetkinen sekava tilanne ja tulossa oleva uusi eläinsuojelulaki taas tekee sen, että moni odottaa isompien investointien ja häkkien uusimisen kanssa sitä, että näkee mitä uuteen eläinsuojelulakiin tulee.

Kotona kuivuri lähti taas pyörimään

Vaikka olen aiemmin lopettanut niin hiiriä, rottia kuin hamstereitakin, kanin teurastus jännitti etukäteen jonkin verran. Se on kuitenkin jo selvästi isompi eläin mitä pienjyrsijät, etenkin kun itselle tuli täysikasvuinen new zealand red -uros. Asiaa ei suinkaan auttanut se, kun näki demokanin kanssa, kuinka paljon tajuton kanikin voi vielä sätkiä. Etenkin siinä kohtaa olin kiitollinen siitä, että en edes harkinnut lähteväni ikinä opettelemaan teurastusta ominpäin. Kuitenkin sitten kun oma vuoro tuli, ei homma ollutkaan niin paha kuin olin kuvitellut, sillä kaikki keskittyminen meni siihen, että homma on saatava menemään rauhallisesti ja oikein.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun lähdin nylkemään kania niin, että se oli ripustettuna, ja se kyllä helpotti hommaa sen verran, että viimeistään uudessa kodissa on kyllä löydettävä paikka, johon kanin saa roikkumaan. Mutta vaikka uusi tekniikka ja se kun pystyi oikeasti kyselemään vinkkejä vaihe vaiheelta toi hommaan jotain uutta, oli siinä myös jotain tuttua: aikuisen uroksen nahka ei irtoa millään tyylillä yhtä kevyesti ja helposti kuin juuri teurasikään tulleen naaraan. Niinpä nytkin pääsi kyllä irroittelemaan kalvoja pikkuhiljaa, ja homma etenikin huomattavasti hitaammin kuin osalla osallistujista. Mutta nyt halusikin vasta oppia uusia niksejä hommaan, ja nopeutta ehtii hakemaan sitten kotona näätien ruokakaneja käsiteltäessä. 

Kurssipäivä sujui sutjakkaasti, ja kotiin lähtiessä mukana olikin teoriaosuudessa jaetun kurssimateriaalin lisäksi paisti tuomisiksi Jussille, sekä kassillinen korvia, töpöjä, käpäliä ja sisäelimiä. Niitä kertyikin kivasti vähän enemmän mitä yhdestä kanista lähtee, sillä kaikilla osallistujilla ei ollut koiria, kissoja tai vastaavia tyyppejä joille niitä hyödyntäisi. Kotona pääsi vielä testaamaan nahan pingoittamista taanalle, sillä tulin aiemmin tilanneeksi muutamia taanoja nahkojen kuivatusta varten. Kotimatkalla tuli poikettua myös ensimmäisen työssäoppimispaikan kautta hakemassa meille pakastimeen kokonainen karitsa, niin nyt on pitkästä aikaa ihmisillekin ihan kunnon setti lähiruokaa. Yleensä näädät kun syövät meillä Jussin mukaan selvästi laadukkaammin mitä ihmiset.

Hei me muutetaan! (ja tiedetään jopa jo että minne!)

Jollain tasolla muuttoa on tullut valmisteltua jo viime vuoden puolelta asti, sillä se on ollut jo pidempään tiedossa, että tähän nykyiseen asuntoon on tulossa putkiremontti. Viime vuoden lopulla saatiin viimeinkin myös tarkemmat päivät: meidän asunto tulee olemaan asumiskelvoton lokakuun alusta ainakin jouluun. Remontti tulee kuitenkin vaikuttamaan elämään jo paljon sitä ennen, ja jonkinverran sen jälkeen. Menetämme autopaikkamme koko heinäkuuksi. Kellarivaraston on oltava tyhjä elokuun puoliväliin mennessä. Pihalle on alkanut ilmestyä kaivantoja ja työkoneita jo nyt.

Maanataina juhlittiin minun ja Jussin vuosipäivää, pankin puhelua ja Turku-visiitille saatua veljentyttöä

Meidän alkuperäinen suunnitelmamme oli etsiä itsellemme vuokrakaksio tai kolmio syyskuun alusta tammikuulle, johon olisimme voineet vetäytyä pahimmaksi remonttiajaksi. Kuitenkin mitä lähemmäksi tuli se ajankohta, kun olisi pitänyt alkaa etsiä väistöasuntoa ja valmistella eläintarhan muuttoa ensin evakkoon ja sitten takaisin tähän, sitä vähemmän ajatus houkutteli. Etenkin kun yläkerran naapuri alkoi remontoida asuntoaan jo kuun vaihteessa, ja monta tuntia päivässä jatkuva melu ja tärinä on alkanut stressata useampaa lauman jäsentä: Miikkis on spreijaillut, Maunolla on maha sekaisin ja Mitella normaalia reaktiivisempi. Ja viime yönä alkoi myös viereisellä kadulla yöaikaan tehtävät kaivuutyöt, jotka väkisinkin kuuluvat myös meidän asuntoon ja makuuhuoneeseen, joka on kyseisen kadun puolella.

Tässä tilanteessa en ole voinut mitään sille, että omakotitalohaaveet ovat nousseet taas aiempaa vahvemmin pintaan. Haave siitä, että löytyisi se pysyvämpi koti, omaa pihaa ja rauhallisempi ympäristö valjastella tyyppien kanssa ja rakentaa ulkotarhaa. En kuitenkaan uskonut, että haave toteutuisi vielä: meillä on Jussin kanssa hyvin erilainen maku omakotitalojen suhteen, ja kahden vuoden satunnaisella Etuoven selailulla emme olleet löytäneet vielä yhtään taloa, jota olisimme molemmat halunneet mennä edes katsomaan. Emme ennenkuin joitain viikkoja sitten, kun Facebookin algoritmit onnistuivat nostamaan esille talon, jossa yhdistyi todella moni niistä ominaisuuksista, joista olimme puhuneet, ja joita olimme koittaneet taloista hakea. Kuvissa talo näytti niin täydelliseltä, että vaikka olimmekin hieman epäileväisiä sen suhteen, olisiko meillä mitään mahdollisuuksia saada tässä elämäntilanteessa niin isoa lainaa, kerrankin olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että tämä talo on ainakin pakko nähdä. 

Onneksi kaiken jännän keskellä pystyy välillä vähän leikkimäänkin

Saimme sovittua näytön, ja käytyämme katsomassa taloa, tunne vain vahvistui: olimme molemmat innoissamme. Siitä alkoikin yli pari viikkoa kestäneet neuvottelut pankin kanssa, ja valtava jännitys, joka eteni lopulta maanantaina pankista tulleeseen puheluun, että lainaneuvottelut ovat edenneet siihen pisteeseen, että voimme alkaa sopia kaupantekopäivää. Se päivä on nyt sovittu ensiviikon keskiviikoksi, eli jännitysnäytelmä ei ole ihan vielä lopussaan, mutta sitä uskaltaa jo ihan eri tavalla suunnitella käytännön asioita: muuttopäivää, mikä huone tulee olemaan mikäkin, mitkä tavarat muuttavat mukana, mitä uuteen asuntoon pitää vielä hankkia. Samaan aikaan mieleen tulee koko ajan enemmän kysymyksiä mitä täytyy muistaa myyjältä kysyä, ja joita kävimmekin jo vähän läpi, kun kävimme katsomassa taloa uudelleen: kuten kaikki ne monet omakotitaloasumiseen liittyvät käytännön työt, joista ei ole kerrostalossa asuessa tarvinnut huolehtia kuusiaidan leikkaamisesta uima-altaan huoltoon.

Mallukin on taas kotona ja oma itsensä <3 Minit lähtevät maailmalle ensiviikon alussa.

Mutta nyt se alkaa siis näyttää varmalta, että elokuun alussa me muutamme Hirvensaloon. Siihen asti koitamme pitää lauman jotenkuten järjissään tässä. Harmi että ne eivät osaa laskea päiviä siihen, kun ympäriltä häviää kerta heitolla niin seinänaapurit kuin vieressä oleva isompi tie. Tai iloita ennakkoon tulevasta lisätilasta sekä siitä, että metsään pääsee suoraan takapihalta.

Kaiken tämän jännityksen keskellä menimme ihastumaan myös pieneen mustaan kissaneitiin, josta hetken haaveilimme meille pientä prinsessaa. Ensin asuntoasia oli kuitenkin auki, ja kun se alkoi selvitä, lauman stressioireet olivat tulleet koko ajan selvemmin esille. Niinpä päätimme kuitenkin pitäytyä siinä päätöksessä, että tänä vuonna lauma ei muutosta johtuen kasva uusilla vapaasti liikkuvilla tyypeillä. Saavat kaikki sitten muuton jälkeen rauhoittua ja keskittyä kunnolla kotiutumiseen. Tällähetkellä yhtä aikaa toivoo, että kesä kestäisi ikuisesti, ja että olisi jo elokuu.

Kesäarvonta!

Juhlistetaanpa kesäistä perjantaita pienellä frettimäisellä arvonnalla! Eli laitetaan arpoen pieni pallomeri lisäpalloilla. Alunperin nämä piti arpoa jo Mallun minien syntymän kunniaksi, mutta sitten tulikin vähän kaikkea. Meillä pallomerileikit ovat olleet kaikkien junnujen mieleen Mauno mukaanlukien, joten toiminee tämä pienillä kissoillakin. Omistajankin aktivoituminen on taattu, sitten kun pallot saavat oikein kunnolla kyytiä leikkien tiimellyksessä.

Kuvan kiipeilypuu ei sisälly palkintoon. Parvekkeesta voidaan neuvotella.

Osallistumisaikaa on ensiviikon sunnuntaihin, eli 14.6. asti. Osallistuminen tapahtuu jättämällä alle kesäiset terveiset sähköpostiosoitteen kera. Palkinto toimitetaan postitse Suomen rajojen sisäpuolella.

Onnea arvontaan!

Mallun pennut 6 viikkoa

Tiistaina tuli taas käytyä kuvaamassa Mallun minejä. Tälläkertaa jouduttiin kyllä luovuttamaan ryhmäkuvien osalta jo tässä kohtaa, sillä pennuilla oli sellainen meno päällä, että kun niitä koitti asetella riviin, kameralla ei ollut mitään mahdollisuuksia reagoida ennenkuin puolet pennuista oli kiitämässä kukin omaan suuntaansa. Mutta kiitos ihanan valoisan päivän, yksilökuvissa onnistuttiin sentään vielä ihan hyvin. Tiistaina tuli samalla nähtyä myös Näätänurkan bloggaajaa, joka oli Sotatanssin Trinidad Scorpionin eli Karin uuden kotiväen mukana katsomassa pentuja. Sitä on kyllä aina yhtä ihana nähdä, kuinka odotettuja muksut ovat uusissa kodeissaan, ja kuinka kovasti uudet omistajat ovat innoissaan miniensä ensikohtaamisesta. Silloin kirpaisee aina myös astetta vähemmän se, ettei itselle ole tänä vuonna tulossa pentua, sillä se tarkoittaa aina yhtä onnellista lisää, joka saa sen tiedon, että heille riittää pentu.

Sotatanssin Trinidad Scorpion "Kari"

Sotatanssin Naga Jolokia "Liio"

Sotatanssin Carolina Reaper "Vilijonkka"

Sotatanssin Rocoto Riesen "Nuuskamuikkunen", pastelli ppk uros

Sotatanssin Aji Norteno

Viikkojen myötä pentujen luonteet alkavat myös erottua koko ajan selvemmin, ja pennut alkavat olla muutakin kuin söpöjä ja pörröisiä. Etenkin pentueen ainoa tyty onkin jo aikamoinen hurjimus, ja tiistainakin kuvatessa se sähisi minulle ja tikkasi minua sormeen, kun nostin sen kanankaulan luota. Sillä asenteella neiti tulee kyllä taatusti pitämään pintansa veljensä kanssa eläessään, ja aiheuttamaan muutamat harmaat hiukset uudelle mammalleen koetellessaan rajojaan. Mutta ainakin itse voin rakastavani juuri tuollaista säpäkkää, hieman röyhkeää, menevää ja uteliasta luonnetta, vaikkakaan se ei ole aina se helpoin kombinaatio. Ja ainakin tällähetkellä näyttää siltä, että mukaanlähtevä veli tulee varmasti toimimaan edes vähän tasapainottavana tekijänä.

Onnistunein yhteiskuva yritys

Talokaupoillekaan ei olla saatu vielä lopullista pistettä, mutta se ei ole silti estänyt pakkaamisen aloittamista, sillä muutto on joka tapauksessa tulossa viimeistään syyskuussa. Tässä kohtaa kyllä käy lähinnä läpi sitä, mitä kaikkea haluaa pakata mukaan uuteen asuntoon, ja mitä taas myydä/lahjoittaa/heittää pois ennen sitä, että jälkimmäisten eteenpäin saamisen kanssa ei tule kiire. Eilisessä infossa kun tuli eteen sekin, että vaikka meidän asunnon sisällä työt alkavat vasta lokakuussa, pitää oman kellarikopin olla tyhjä ehkä jo elokuun alkuun mennessä, ja samoihin aikoihin saatetaan menettää nykyiset autopaikat, jolloin tavaran kuljettaminen kellarista hieman vaikeutuu, eli kellarin läpikäyntiä ei kannata jättää viime hetkeen. 

Ruoka-aikaan

Jos meidän laumasta pitäisi nimetä kaksi suurinta ruuan rakastajaa, kyseinen kaksikko olisi ehdottomasti Mauno ja Vappu, jotka rakastavat omien ruokien lisäksi kaikkien muidenkin ruokia. Miikkis olisi sijoittunut tässä kategoriassa erittäin korkealle nuorempana, mutta iän myötä herrasta on tullut ennemminkin nirso. Kaikilla laumassa on kuitenkin varsin selvillä, koska on heidän ruoka-aikansa, tai ainakin koska niiden heidän mielestään pitäisi olla. Meillä ruoka-ajat eivät ole niinkään sidottu kelloon kuin tekemisiin. Sen myötä aamupalaa odottaa lähinnä Aino, jonka mielestä aamupalan aika on noin viisi minuuttia sen jälkeen kuin Jussi on avannut silmänsä. Sen viisi minuuttia Aino haluaa makailla Jussin vieressä sängyssä paijattavana. Iltapala on puolestaan tiedossa heti sen jälkeen, kun näätähuone on siivottu. Siinä kohtaa kun minä alan vaihtaa pissa-alustoja, porukka alkaa valua näätähuoneeseen ja alkaa kuikuilemaan Prince-mökin päälle joko tarjoilu on katettu - kaikki meidän junnut Mauno mukaanlukien. Mikäli kuppi ei ole vielä ilmestynyt, on turha kuvitella käyvänsä jääkaapilla tai pakastimella ilman seuraa, kun neidit tulevat esittämään omia ehdotuksiaan siitä mitä voitaisiin syödä. Yleensä porukka on sitä mieltä että voitaisiin syödä hiiriä. Yleensä jo pelkkä h-sanan mainitseminen saa aikaan yleisöryntäyksen pakastimelle.

"Hooman, kupissani on haisunäätä!"

Jengi myös tiedostaa varsin hyvin mitä katetaan minnekin: Miikkiksellä on oma kuppinsa olkkarin rahin vieressä. Mummuskojen kuppi ja kissojen märkäruokakuppi on olkkarissa rahin päällä. Raksut tarjoillaan kissoille keittiössä, ja junnulauma saa lihakuppinsa Prince-mökin päälle näätähuoneeseen. Maunon osuus raakalihoista laitetaan junnujen kuppiin, koska sieltä se ne kuitenkin syö. Eilen shokki olikin melkoinen, kun päätin rikkoa kaavaa, ja katoinkin broilerin sydämet isossa kupissa näätähuoneen lattialle niin että kaikki halukkaat ylsivät kuppiin. Miikkis hyödynsikin tarjouksen heti, ja alkoi ruokailla. Neidit ihmettelivät asiaa hetken, ja alkoivat sitten napsia kupista sydämiä ja syödä niitä eri puolilla näätähuonetta. Aino kävi toteamassa, että liha on paskea näinkin tarjottuna, ja lähti olkkariin. Maunon oli sen sijaan erittäin vaikea päästä yli siitä, että Miikkis oli frettien kupilla. Frettien kuppi on Maunosta frettien ja Maunon, ja Maunon pitäisi saada olla ainoa poika kupilla. Siinä alkoi häntäkin jo vähän nykiä ja korvat mennä sivuun, kun Miikkis vain söi ja söi, eikä jättänyt kuppia rauhaan. Lopulta Maunolta jäi ateria melkein kokonaan väliin, kun se vain päivysti ja odotti, että Miikkis siirtyisi. Siinä kohtaa shokki kyllä vähän väistyi, kun hetken päästä otettiin vielä ylimääräinen kierros, ja haettiin pakastimesta hiiriä kaikille halukkaille. Siinä jonossa Mauno oli taas ensimmäisenä pää melkein laatikossa. Pitää selvästi taas aktivoitua, ja alkaa tarjoilla aterioita useammin myös älypeleistä ja jemmaamalla, ettei porukka rutinoidu ihan täysin, olkootkin että neidit hoitavat jemmaamista aika hyvin myös itse. 

"Joko saa iltapalaa?"

"Saako iltapalaa nopeammin, jos ojentaa auttavan tassun?"