Muuttosuunnitelmia ja juhannusta

Viime viikolla lyötiin talokaupat lukkoon, ja meillä on nyt omakotitalo Hirvensalossa. Talon hallinta siirtyy meille heinäkuun loppuun mennessä, eli vajaa kuusi viikkoa enää niin pääsemme muuttamaan. Tai tällähetkellä se tuntuu ennemmin vielä kuudelta viikolta, sillä olisin henkilökohtaisesti valmis muuttamaan vaikka nyt heti. Viime viikon alussa sovimme Jussin kanssa, että hoidamme tämän muuton vuokralaatikoilla, ja aloitamme pakkaamisen vasta muuttoviikolla. Päätös piti kokonaiset pari päivää, ja ensimmäinen pakattu banaanilaatikkopino ilmestyi olohuoneen nurkkaan jo viime viikolla. Pinoja olisi varmasti jo toinenkin, mutta pahviprässien voimakas yleistyminen on tehnyt banaanilaatikoiden metsästämisestä yllättävän vaikeaa.

Tavaravirta asunnosta ulospäin on muutenkin vahvistunut, ja olen kotona ollessa kantanut päivittäin pusseja kierrätykseen, roskiin ja naputellut viestejä kavereille ja roskalavaryhmään. Vaikka meillä tuleekin olemaan nyt uudessa kodissa lähes tuplasti neliöitä ja useita ulkorakennuksia, en halua muuttaa uuteen kotiin mitään turhaa. Tällä eläinmäärällä sitä tarpeellistakin muutettavaa kun tulee olemaan taatusti ihan tarpeeksi. Itselläni alkoi tänään myös viimeinen kesälomaviikko, joten tiedostan että minulla on nyt luultavasti enemmän aikaa ja jaksamista mitä myöhemmin muuton lähetessä. Jussi ei laita pane ollenkaan pahitteeksi siitä, että olen napannut päävastuun kaappien läpikäynnistä ja pakkailusta, sillä itselläni on hommassa noin kuudentoista muuton vankalla kokemuksella huomattavasti parempi rutiini kuin Jussilla, joka on pikemminkin pyrkinyt välttämään muuttamista koko ikänsä. Tämän jälkeen itselläkään ei ole toivottavasti tarvetta muuttaa enää vuosiin tai vuosikymmeniin, sillä saan viimein kauan haaveilemani pihan ja tulisijoja.

Päässä on pitkä lista hoidettavia asioita ja listausta pakkausjärjestyksestä. Kaikki elämäni muutot ovat olleet eläimellisiä, enkä olekaan yhtään huolissani siitä, miten muutto karvakavereiden kanssa onnistuu. Sen sijaan akvaario ja herppihuone vaativat enemmän suunnittelua, sillä niissä on useampia asumuksia joiden tekniikkaa ei voi kytkeä pois päältä kovin hyvissä ajoin, ja jotka eivät voi olla pitkiä aikoja välitilassa ilman tarvittavia teknisiä laitteita, kuten suodattimia, uv-putkia, lämpömattoja ja muita. Trooppisimpien tyyppien kanssa tässä toki auttaa se, että muutto on kesällä, joten isojen lämpötilavaihteluiden välttäminen ei vaadi ihan yhtä paljon kikkailua styroksilaukkujen, lämminvesipullojen ja muiden kanssa mitä talvimuutto vaatisi. Kuitenkin sitä aina vähän jännittää, miten homman saa menemään mahdollisimman sujuvasti ja turvallisesti, kun yhdistetään iso eläinmäärä isoon muuttoporukkaan ja siihen, että itse ei kuitenkaan pysty olemaan muuttopäivänä yhtäaikaa molemmilla asunnoilla.

Lähestyvästä muutosta huolimatta nyt on kuitenkin myös kesä ja loma, joten otin juhannuspäivänä vähän etäisyyttä koko muuttotouhuun ja suuntasin Jussin kanssa äidin mökille Pirkanmaalle. Eläimet jäivät tälläkertaa kaikki kotiin, joten aamupäivä meni viritellessä raikkaita vesiä, jemmatessa nameja ja ohjelmoidessa ruokinta-automaatteja. Kissoillekin kun löytyy kylmäpatruunalla varustettu ruokinta-automaatti, johon saatiin sitten ajastettua lauantain iltapala ja sunnuntain aamupala. Senkin kanssa meni kyllä hetki muistellessa miten ajastus toimikaan, sillä automaatti on ollut aiemmin käytössä tasan kerran. Niiden turvin lauma olisi varmasti selvinnyt seuraavaan päivään, ellei muista syistä olisi käynyt niin, että Jussi päätyi tekemään Maunosta maailman onnellisimman kissan ajamalla keskellä yötä Turkuun ja yöksi kotiin. Itse taas pääsin nukkumaan pitkästä aikaa teltassa ja nauttimaan grilliherkkuja kahtena päivänä peräkkäin ja kastamaan talviturkin järvimaisemissa. Etenkään yöllä teltassa maatessa en voinut olla miettimättä, kuinka erilainen äänimaisema mökillä oli verrattuna kotia ympäröiviin työmaihin, ja odottamatta sitä, kuinka omankin kodin äänimaisema vaihtuu pian lähemmäs mökkisoundtrackia.

Elokuusta alkaen tämä tulee olemaan koti <3