Aikaisemmat ruokaviikko-postaukset löytyvät täältä ja täältä.
Vuoden toisen viikon menu oli meillä seuraava:
Tällä viikolla tuli myös hieman järkkäiltyä pakastimia, ja käytyä läpi mitä kaikkea niissä on. Olen saattanut nimittäin hieman innostua ruokatilausten kanssa, ja tässä kuussa meille on tulossa ensimmäistä kertaa ikinä tilaus Kennel-Rehulta, lisäksi pieni tilaus Koirien liharingistä, kohtalaisen kokoinen kasa kotimaisia hiiriä näyttelyreissun yhteydessä sekä kauheasti kaneja. Nyt niitä odotellessa tyhjennelläänkin pakkasia myös ihmisten ruuista kokkailemalla kotona. Näiden jälkeen pitäisikin koittaa malttaa olla hetki bongailematta yhtään mitään, mikä voi olla haastavaa. Voin nimittäin tunnustaa, että raakaruokinta on alkanut saada minulla harrastuksen mittakaavan, ja seuraan varmasti vähintään yhtä montaa raakaruokinta kuin frettiaiheista ryhmää. Eikä asiaa ainakaan auta se, että nyt kun koitan olla shoppailematta mitään ylimääräistä näädille ruoka on ja pysyy aina tarpeellisena sallittujen ostosten listalla. Jussi on kuitenkin alkanut jo vihjailla, että kahden vakituisen ja yhden varapakastimen pitäisi jatkossakin riittää kaikille löydöille.
Aino-kissaa ei olla saatu vieläkään lämpeämään raaka-ruuille, vaan se yhä peittelee ne paskena, ja puolustaa äänekkäästi oikeuttaan saada ruokia missä on kissankuva. Mauno puolestaan kunnon puolihillerinä hakee osansa myös frettien kupista ja huolehtii että saa vähintään oman osansa raakaherkuista - eikä Maunoa nyt niin haittaa, vaikka sen oman osan päälle tulisi vähän santsia.
Nämä ruokakuvapostaukset on kyllä kivoja :)
VastaaPoistaMistä olet löytänyt kalkkunan sydämiä :O ?
Teillä on kyllä kamala määrä pakastimia, hih :D Voin ymmärtää Jussia ;).. Mutta toisaalta myös yhtä hyvin sua.. :D :D Viiman oman pakastimen tultua taloon, oon alkanut ymmärtää miksi se lihojen bongailu fb:n raakaruokapalstoilta on niin kivaa ;)
Harmittaa, meidän vakio hiiri- ja kanimyyjä muutti juuri 150km:ä pohjoisemmaksi :/
Kalkkunan sydäntä olen löytänyt Turun REKO-lähiruokaringistä. Sielä sitä on aika usein myynnissä Kirakan-tilan toimesta.
PoistaPakastimia meillä on tällähetkellä kaksi, mitkä ovat koko ajan käytössä, ja kellarissa yksi pieni varapakastin. Ja tuo bongailu on kyllä koukuttavaa, kun saa leikkiä mestarietsivää, ja sitten kun siinä kehittyy koko ajan paremmaksi kun löytää aina uusia sivuja ja toimittajia, ja saa pala palalta rakennettua ruokintaa koko ajan enemmän haluamaansa suuntaan :D
Vaikka sit välillä tulee noita takapakkeja, kun jotain ei enää saakaan yhtä helposti kuin ennen :( Toivottavasti löydätte jostain läheltä uuden hiiri- ja kanikasvattajan!
Hei, insulinoomasta kysymys, eli meidän fretillä todettiin äskettäin insulinooma, ja nyt se on alkanut nirsoilla joidenkin ruokien kanssa, kun saa lohitahnaa kaksi kertaa päivässä lääkkeenannon yhteydessä. Ennen olen vaan tarjonnut samoja ruokia kunnes ne tulevat syötyä, mutta nyt liian pitkä syömättömyys voi laukaista sairauskohtauksen. Teillähän oli yhdellä fretillä insulinooma, oliko sillä samaa ongelmaa ja miten pärjäsitte sairauden kanssa? Täytyykö vaan luovuttaa ja antaa syödä pelkkiä "herkkuja".. Meidän fretillä on lisäksi ollut ylipainon kanssa ongelmaa varsinkin näin talvella, joten syömisen kanssa on siinäkin mielessä haastetta.
VastaaPoistaMeillä Snurren kanssa päädyttiin tuolloin siihen, että tärkeintä oli että mummuska söi, ja että sillä oli hyvin ruokaa saatavilla koko ajan. Snurren kohdalla se tarkoitti lopulta myös nappulakuppia, kun se oli ensimmäiset elinvuotensa syönyt pelkkää nappulaa, ja ne olivat sellainen helppo mitä kukaan ei sitten ainakaan pöllinyt ja jemmannut. Toki Snurrelle tarjottiin loppuun asti myös hiiriä yms., myös. Snurre tosin oli ruuminmalliltaan sitä toista ääripäätä, 500 grammainen minipötkylä, jolla ei ollut ikinä edes talvisin mitään mistä menettää.
PoistaInsulinoomassa kohtaukset voivat olla aika ikäviäkin, niin sen kanssa en kyllä lähtisi yhtään paastottamaan, vaan katsoisin mikä on hyvin maistuvista ruuista se pienin paha. Säännöllisellä syömisellä ja lääkityksellä elämänlaatu kun voi pysyä hyvällä tuurilla hyvänä yli vuodenkin. Samaan aikaan tauti on kuitenkin koko ajan etenevä, joten se tulee todennäköisesti olemaan joka tapauksessa se johon eläin sitten lopulta menee, sitten kun lääkityksellä ei enää pystytä pitämään elämänlaatua riittävänä.