Helleviikonloppu

Turussa on päästy nyt päivisin +30 asteeseen, ja yölämpötilatkin ovat hivunneet lähemmäs kahtakymmentä. Mikä tarkoittaa että on taas päässyt nauttimaan mukavan lämpimästä hämärästä. Vaikka rakastankin aurinkoa ja lämpöä, kestän kohtalaisen huonosti suoraa auringonpaistetta, miksi hellejaksoissakin parhaita ovat lämpimät yöt. Iltakukkujana ominta aikaani ovat muutenkin illan ja yön tunnit etenkin viikonloppuisin, kun ei tarvitse herätä aamulla kelloon. Silloin uskaltaa ottaa myös näädistä lenkkiseuraa, sillä niitä ei arvaa kuuminpaan paahteeseen ottaa yhtään. Päivän kuumimmiksi tunneiksi niillekin on nyt viritetty näätähuoneeseen viilennyslaite. Tosin kaikkien turvallisuuden vuoksi sellainen karvalakkimalli josta ei mene putkea ulos, vaan viilennyt perustuu laitteessa olevaan vesisäiliöön, jonka voi täyttää kylmällä vedellä. Sen kanssa lämpötilan saa äkkiä laskemaan edes perimmäisessä näätähuoneessa kolmestakymmenestä lähemmäksi kahtaviittä. Herppihuoneessa on sitten sellainen tehokkaampi kapistus, josta menee putki ulos asti, ja jonka kanssa huone on saatu pidettyä kahdessakymmenessäkolmessa, minkä myötä tänä vuonna ei ole tarvinnut siirtää osaa tyypeistä evakkoon kellarivarastoon.

Kuumimpaan aikaan ulkoilessa etsitään seuraa muista kuin omista tyypeistä

Jussi karkasi jo perjantaina kavereiden kanssa Ropeconiin ja minä jäin kotiin eläinten kanssa. Vaikka pidänkin lautapeleistä ja tiedän Ropeconin kokoavan yhteen paljon tuttuja, messukeskuksellinen ihmisiä ei pystynyt kilpailemaan kotiviikonlopun kanssa. Kokopäivätyö, autokoulu ja verkko-opinnot täyttävät arkipäiviä välillä niin tehokkaasti, että on mukavaa kun ehtii ottaa pari päivää ihan rennosti otusten kanssa - ja pestä kunnolla näätäpyykkiä ja järkkäillä kaappeja. Inssi kun ei mennyt vielä läpi, ei ajo-opetteluakaan päässyt jatkamaan vielä itsenäisesti kauppareissujen ja muiden ohessa, vaan rattiin pääsee yhä vain ohjatusti opettajan kanssa.

Tänäviikonloppuna on päässyt tutustumaan myös pariin uuteen karvakaveriin, kun parilta lähellä asuvalta kissalta peruuntui hoitaja vain muutama päivä ennen Ropeconia. Bongattuani netistä ilmoituksen hoitajan tarpeesta, ei asiaa tarvinnut miettiä kauaa. Minulla oli joka tapauksessa suunnitelmissa viettää viikonloppu eläimellisissä merkeissä, ja mikäs siihen paremmin sopisi kuin pari kissaa lisää. Nämä kaksi Dewiläistä rescuekissaa eivät olleet heti yhtä vakuuttuneita siitä, haluavatko he viettää viikonloppua ihan oudolta haisevan vieraan tyypin kanssa, mutta hyvä ruoka, parempi mieli, ja tyypit totesivat minun kelpaavan kun osoitin tietäväni missä kissaruokia heillä säilytetään ja mihin kuppeihin sitä tulee laittaa.

"Ei enempää kuvie kiitos, anna kastiketta!" -hoitokisset

Nutsku ja Mallu ovat puolestaan kunnostautuneet vapaasukelluksessa, ja kotona on tehty uusia ennätyksiä sen suhteen, kuinka laajalle alueelle vesikupista riittää vettä. Kuppien alla olevat muovitarjottimetkin ovat riittäneet enää vain hidastamaan tulva-aaltoa, joten tänään parvekkeelle viritettiin vähän kuppia isompi allas. Parvekkeella kun on kuitenkin jo itsessään kouru ja poistoputki ylimääräiselle vedelle toisin kuin olohuoneessa. Eipä sillä, etteikö Jussi arvostaisi sitä varmasti olohuoneessakin jo ihan akvaarionkin takia, vaikka sen tietenkin toivotaan pitävän vedet hyvin sisällään.

"Uusi allas?"

"Eikun sekaan vaan!"

Kännykästä puuttuu vesihepuliasetus lentäville näätälapsille

Mallun sukeltelua seurattuani en voi kyllä kieltää, etteikö ne viime päivinä paljon näkyneet koirien uima-altaatkin olisi alkaneet houkuttaa. Ainakin sellainen 80cm halkaisijalla oleva kun mahtuisi hyvin parvekkeelle.