Arpaonnea ja totutuskuvioita

Niemenokan nelijalkaisten blogissa oli jokin aikaa sitten arvonta, jonka voittaja ratkesi sunnuntaina, minun syntymäpäivänäni. Minusta arvottavana ollut vaaleanpunainen virkattu kissanpesä oli paitsi täydellisen värinen meidän frettilään, myös hyvin näätämäinen - ja kooltaankin oikein passeli muutamallekin kissakäärmeelle. Yllätys olikin sitten erittäin iloinen, kun sain syntymäpäiväni sähköpostia, että peti olisi tulossa meille! Ja näädistä asia oli vielä moninkertaisen mahtava, sillä peti oli tullessaan paitsi pakattu pahvilaatikkoon (eli petejä tulikin kaksi!), sielä oli myös pussillinen nameja mukana! Tästä kyllä seurasi se, että avajaisseremonian kuvaamisesta ei tullut juuri mitään, kun viralliset seremoniamestarit alkoivat painia pedissä, tehdä popcorn-hyppyjä ja koittivat avata namipussin. Onneksi Esteri suostui seuraavana päivänä antamaan vähän hillitymmän ja hallitumman poseerauksen laumanjohtajan auktoriteetilla.
 
Kiitos vielä kivasta arvonnasta!

Tämä laatikko on hyvä. Tätä voi ehkä käyttää keittiöntasolle pääsyyn.

Täällä laatikossa on jotain!

Sitten kun tämän pussin saisi vielä auki.

Tällä hetkellä peti ei ole vielä lopullisessa paikassaan, sillä näätähuoneen pinkin vallankumouksen seuraava vaihe on vasta valmistumassa parvekkeella. Sillä pitäähän pinkissä huoneessa petitelineen virkaa toimittavan häkinkin olla pinkki. Siinä projektissa on nyt kyllä pieni suvantovaihe, sillä menin suihkuttamaan pariin kohtaan maalia niin että se valui, ja nyt pitää odottaa että maali kuivuu kunnolla ja valumajäljet saa hiouttua tasaisemmiksi ennen seuraavaa maalikerrosta. 

Peti on oikein hieno ja passeli!

Sitä odotellessa Jussi on testaillut tänään julkaistua Spiderman peliä, ja minä olen istunut näätähuoneessa pitämässä ryhmäterapiaistuntoa. Tähän mennessä Nutsku kun tulee jo oikein hyvin juttuun Esterin, Huiskun ja Itsyn kanssa, mutta sitä ei ole nyt pariin päivään edes koitettu yhteen muiden kanssa, vaan kaikki ovat saaneet vähän rauhoittua ja totutella toistensa hajuihin kun on vaihdeltu puolia ja vuoroteltu jaloittelujen kanssa. Tähän asti, kun otin Mitellan kanssani perimmäiseen näätähuoneeseen.

Ihan ensiksi Mitella reagoi samoin kuin Lysti, ja iski suoraan pennun niskaan kiinni ja lähti pyörittämään sitä. Mietin hetken, pitäisikö tutustumista vielä lykätä, kun touhu näytti niin rajulta. Pennun niskasta löytyi kuitenkin vain yksi pienehkö jälki, joten päätin katsoa miten tilanne kehittyy. Aika pian Mitella päästikin kokonaan irti pennusta, ja seuraavat väännöt alkoivat mennä hyvin eri tavalla: pentu huusi ja Mitella käänsi peppuaan kohti pentua, ettei pentu pääse nappaamaan korville. Eli kumpaakin selvästi jännitti, ja kumpikin oli varma että se on se toinen joka hyökkää hetkenä minä hyvänsä, jos itse erehtyy laskemaan suojaukset alas. Hetken tätä jatkettuaan Mitella hakeutuikin Huiskun viereen turvaan ja pentu Itsyn, kunnes Mitellan nukahdettua Nutskun uteliaisuus voitti sen verran, että Mitellaa piti mennä vähän haistamaan - ja sitten taas huudettiin, kun toinen heräsi. Hetken päästä sainkin sitten silitellä ja rauhoitella kumpaakin, ja siitä vielä hetken päässä kumpikin oli yhtäaikaa sylissäni - tosin visusti erillään toisistaan - hakemassa lohturapsuja.

Pentu muurasi ensin tunnelin suuaukon umpeen.

Vaikka jossain välissä alkuvääntöjen jälkeen onnistuinkin saamaan kakat päälleni, olen tällä hetkellä varsin optimistinen sen suhteen, että lähipäivinä päästään tilanteeseen, jossa jo neljä muista tytöistä tulee pennun kanssa juttuun. Mikä on jo pienoinen voitto, vaikka sittenkin edessä on vielä ne kaksi haastavinta tapausta. Tässä välissä kuitenkin otetaan taas aikaa Mitellan ja Nutskun tottua toisiinsa, ennenkuin lisätään lisää näätiä kehiin, ettei touhu mene liian jännäksi pienelle. Ja että Mitella alkaisi kanssa vähän luottaa pentuun, josko Mitella onnistuisi sitten käytöksellään vähän rauhoittamaan Justiinaa ja Lystiä.