Heinäkuun hoidokkeja, osa1

Kuten jo aiemmin mainitsin, tässä kuussa meidän arkea vauhdittaa useampikin vieraileva tähti. Tällä hetkellä meillä on kotona omien lisäksi Minni-neiti. Toissa viikonloppuna perimmäisen näätähuoneen valtasivat jo ennestään tutut hoitomummuskat Ruusa, Isla ja Iita. Viime viikonloppuna meillä majaili pari päivää Irpen pojat Rosmo ja Saastamoinen. Tämän viikon lopulla odotetaan saapuvaksi vielä Ahtia, Ottoa, Ruutia ja Eetua. Koska vierailijoiden myötä kotona oleva kokoonpano on vaihtunut nyt parhaimmillaan pari kertaa viikossa, olen kokenut helpoimmaiksi pitää vierailijat pääosin erossa omista näädistä. Etenkin nyt kun hoitopätkät ovat lyhyitä ja kaikki näädät aikuisia, niin jo pelkissä vieraissa hajuissa riittää varmasti paljon ihmeteltävää, ilman että omalle reviirille suoraan kuonon eteen ilmestyisi koko ajan uusia tyyppejä. Niinpä omilla tytöillä on ollut käytössään etummainen näätähuone ja hoitonäädillä perimmäinen. Koko ajan kotona ollessamme joku porukoista on ollut jaloitteluvuorossa, ja vuoroa on yleensä vaihdettu siinä kohtaa, kun edelliset ovat alkaneet vetäytyä unille. Viime viikonloppuna kun meillä oli hetken aikaa yhtäaikaa kahden lauman hoitonäätiä, yksi porukka oli parvekkeella, joka on sopivien ilmojen sattuessa aika täydellinen kolmas näätähuone.

Saastamoisen nekku pääsi lähikuvaan

Saastamoinen ja Rosmo chillaavat parvekkeella.

Näätähuone on meillä jaettu nostoportilla, joskaan en ole vieläkään saanut aikaiseksi tilata siihen kunnon pleksiä. Ensimmäisenä porttiversiona toimikin ilmaiseksi saatu jämälevy jotain toiselta puolelta sileää ja toiselta puolelta karheaa puupahvia. Se toimikin suhteellisen loistavasti Tiiun mummojen kanssa, kun laittoi sileän puolen omiin päin, ettei Lysti saanut levystä tukea. Arvelin sen kuitenkin jäävän toisten hoidokkien kanssa liian matalaksi, ja ennen kuin sain tilattua pleksin ehdinkin bongata vaneria hieman korkeamman aaltomuovilevyn. En ollut leikannut sitä vielä mittoihinsa kun Irpen pojat tulivat, ja Rosmo näyttikin parissa minuutissa, kuinka helposti vaneri ylitetään. Eli eikun heti mattopuukko käteen ja leikkaamaan aaltomuovista versio kakkosta. Luonnollisesti toki mitaten levy tarkoituksella vähän reiluksi, kun onhan sitä sitten huomattavasti helpompi lyhentää, kuin itkeä sitä, jos leikkaa vahingossa heti pari milliä liian lyhyen, niin ettei se pysy urissa. En edelleenkään ymmärrä miten, mutta onnistuin silti heti jälkimmäisessä: levy tuli liian lyhyeksi. Versio kakkosesta tuli sitten vähän vähemmän tyylikäs kun oli kaavailtu, kun se piti sitten teipata kasaan. Mutta pääasia oli, että se vaikutti toimivan. Rosmo pysyi sen takana peräti yli vuorokauden ennenkuin se keksi miten siitä tullaan yli. Sen jälkeen pojat vaihdettiin parvekeresidenssiin, ja välikköön lähtee tilaukseen ainakin 85cm korkea pleksi. Mahdollisesti korkeampikin, sillä voi tulla tilanteita, joissa se on oikeasti isompi ongelma, jos portista tullaan yli. Vaikka epäilen silti, että tilasi siihen kuinka korkean pleksin vain, jos meillä olisi ikinä yhtä aikaa asunnossa kiimaisia uroksia ja naaraita, ne majoitettaisiin joka tapauksessa niin että välissä olisi vähintään yksi lukittava ovi, ei pelkkä pleksi. Poikkeuksena tietenkin ensikevät, sitten kun Sarianna tuo Nutellalle sulhoa.

Hoitomummut löysivät aika nopeaan hyvät asemapaikat sviitistään.

Jaloittelutuokiot ovat etenkin hoitonäätien osalta olleet ihan mahtavaa seurattavaa. Kaikkien uusien hajujen ja lelujen myötä hoitonäädistä todella moni on osoittautunut varsinaiseksi höpöttäjäksi ja kunnon kommentaattoriksi. Etenkin Irpen pojat ja Minni ovat vetäneet eeppisiä monolologeja juostessaan ympäri asuntoa. Tutkittavaa on selvästi ollut paljon, sillä tyyppejä ei ole kauheasti saanut innostettua edes leikkimään, kun keskittyminen ei täällä vielä riitä. Ei ennenkuin on nähty vielä ammeen alus ja sängyn alla oleva putki. Ja kiivetty sohvalle ja käyty näyttelyhäkki läpi. Tiiun tytöistä etenkin Ruusa taas on keskittynyt enemmän pampulatouhuihin, eli pussailemaan Jussia Jussin pelatessa pleikkaa. Siinä on pitänyt pelitkin valita sitten sen mukaan, ettei kyseessä ole mikillinen ryhmäpeli, ettei kukaan ala ihmetellä sitä pientä hihitystä mikä syntyy, kun joku yhtäkkiä kiipeää pään päälle ja alkaa nuolla hiuksia. Jotenkin kummasti Tiiun lauma onkin Jussin kestosuosikkeja meillä käyneistä hoitonäädistä. Omalla laumalla on puolestaan riittänyt ihmeteltävää siinä, kun heidän elialuettaan on törkeästi rajattu. Vähän väliä pitää käydä katsomassa, onko väliportti oikeasti yhä paikoillaan, tai parvekkeen ovi kiinni, kun ei niiden kuulu olla.

Minnin tuloa Jussi oli alkuun vähän jännittänyt, sillä viimeksi kun hän näki tytön, Minni nappasi häntä heti rystysistä. Ja erityisesti tämä vaivasi Jussia siksi, että Jussi tietää minun olevan jonossa Minnin siskon pentuun, ja Minnin sisko Effie teki hänelle kanssa saman tempun. Minni on kuitenkin nyt parin viime päivän aikana tehnyt puheliaisuudellaan ja leikkisyydellään paljon aiempaa positiivisemman vaikutuksen Jussiin. Hampaiden sijaan neiti on esitellyt hienoja pomppuja sekä putkisukkulointia. Vaikkakin Minnin touhuja seuratessaan Jussista on alkanut tuntua, että jos meille tulee tuon neidin sukulaistyttö, Lysti saattaisi saada pian seuraa paikkoihin joihin muut meidän neidit eivät pääse tai tajua mennä. Ei kerrota Jussille, että se siinä olisi vähän se ideakin.

Minni kyselee jo kovasti, koska olisi juoksuvuoro.

Tokikin hoitonäädät ovat tuoneet myös lisää hommaa, ja myös lisää käyttöä siivoustuotteille. Nyt kun oma lauma on rajattu pienempään tilaan, tuntuu että näätähuoneen saa putsata ainakin kahdesti päivässä jos haluaa etteivät pissa-alustat tulvi yli. Samalla myös hutien määrä on kasvanut, mikä on kanssa omiaan lisäämään siivoukseen kuluvaa aikaa. Ruokahuollossa olen helpottanut asioita pyytämällä että jos hoidokkien omistajille on ok että näädät syövät samaa kuin meillä, niille ei pakata omia eväskasseja. Että heittää sitten mieluummin pienen ruokarahan, tai mitä nyt kenenkin kanssa hoidosta on sovittuna. Tähän asti se onkin sopinut kaikille, niin kaikkien ruuat on helppo sulattaa kerralla ja annostella samoista pusseista. Useammille hoitonäädille on tullut nyt myös kokeiltua pissa-alustoja, niin vessapaikkojen siivous on hoitunut samalla rutiinilla kuin omilta. Toki joissain asioissa on aina eroja omien ja hoidokkien välillä, kuten siinä, onko lohitahna vai Nutriplus se herkkujen ykkönen. Tämä korostui etenkin viime viikonloppuna kun osa hoidokeista sai täällä myös rokotukset. 

Lysti tahtoo tietää, miksi huoneen keskelle on ilmestynyt barrikaadi.

Tämä heinäkuu on meillä hoidokkien osalta vilkkaampi pätkä kuin mitä meillä on ollut ikinä. Hoidokkien tuomasta lisävaivasta huolimatta olen kuitenkin myös nauttinut siitä suuresti. Minä olen alusta asti haaveillut putputtavasta suurperheestä, ja nämä lainalapset ovat mahdollistaneet aiempaa monipuolisemman mahdollisuuden tutustua muihinkin näätiin kuin omiin. Onhan se kuitenkin aina eri asia viettää eläimen kanssa useampi päivä, kuin nähdä sitä vain näyttelyissä. Sariannan lauman lähtiessä ensiviikon lopulla meillä pitäisi kuitenkin taas rauhoittua reiluksi kuukaudeksi. Sen jälkee päästäänkin jännäämään, miten meidän lauma ottaa Nutellan vastaan.