Aktiivinen lapsi

Muistan viime vuonna varmistelleeni Aijalta pariinkin otteeseen pentuja katsellessani, että onhan niistä varmasti odotettavissa sellaisia aktiivisen sorttisia. Kaipasin Mitellalle kirittäjäksi kilttia mutta menevää näätää, ja etenkin tällä viikolla olen taas todella todennut saaneeni juuri sitä mitä pyysin. Facebookia ja Istagramia seuraavat lukijat ovatkin jo varmasti bonganneet ne kuvat, joissa Lysti oli käynyt vähän puutarhuroimassa keksittyään viimein miten keittiön tasolle pääsee. Tänään tämä leikki sai sitten jatkoa.

Näitä vesipulloja ei selvästi ole suunniteltu freteille: veden saa pois vain kaatamalla koko pullon...

Minulla on ollut taas selkä kipeänä, ja niinpä päätin aamupäivällä maalattuani yhden seinän rentoutua vähän piikkimatolla. Levitin maton itselleni sängylle, ja olin juuri käymässä makoilemaan sen päälle, kun Lysti tuli pyytämään minua leikkimään. Se oli ainoana hereillä, ja sillä oli selvästi tylsää. Päätin kuitenkin, että sen leikittäminen ehtii odottaa siihen, että saan selkää vähän avattua. Niinpä nostin neidin lattialle ja luotin siihen että se varmasti keksii itselleen hetkeksi jotain tekemistä. Sen jälkeen asetuin selälleni piikkimaton päälle. Ehdin juuri ottaa hyvän asennon, kun keittiöstä kuului kolaus. Minun ei tarvinnut miettiä montaa sekuntia kun jo arvasin mistä kolaus tuli. Eli eikun salamana ylös ja kohti keittiötä. Olin nimittäin ollut ihan oikeassa: kyllähän neiti keksi itselleen tekemistä. Se oli taas kiivennyt uuteen leikkipaikkaansa ja alkanut kaadella lasisia limsapulloja joissa minulla on neilikoita. Vesi valui pitkin tasoa, ja Lysti oli juuri siirtymässä kaivelemaan kukkamultia. Nostin neidin pikaisesti lattialle ja nappasin itselleni lähimmän talouspaperirullan.

Tämä oli selvästi virhe, sillä eihän Lysti ollut mihinkään väsynyt moisesta pikku kiipeilystä. Se oli edelleen täynnä virtaa ja sillä oli yhä tylsää. Mutta koska minä olin tylsä ja keskityin vain siivoamaan, neiti kipitti pois keittiöstä - ja keksi jotain muuta. Saatuani keittiön tason pelastettua ennalleen ja nostettuani kukat taas ylös, päätin kuitenkin palata jatkamaan kesken jäänyttä piikkimattotuokiotani. En tullut edes ajatelleeksi mihin Lysti oli vetäytynyt ennenkuin makuuhuoneeseen palatttuani näin sängyn päällä rivin keltaisia tassunjälkiä. Ne jatkuivat lakanan päältä suoraan taittopöydälle ja siitä maalikaukaloon, josta ne olivat lähtöisin. Olin epähuomiossa unohtanut maalaustavarat vielä esille ja taittopöydän ihan liian lähelle sänkyä, kun olin ajatellut siivoavani ne pois ennenkuin lähden makuuhuoneesta - ja luonnollisesti unohtanut koko jutun siinä kohtaa, kun lasipullot alkoivat kaatuilla keittiössä.

Näin jälkikäteen ajateltuna, tämä asetelma ei olisi vaatinut edes Lystin ketteryyttä ollakseen hasardi.

Taiteilijan signeeraus.

Eli eikun Lysti pesuun ja näätähuoneeseen odottamaan, ja sen jälkeen testaamaan kuinka hyvin maalitahrat lähtevät irti. Onneksi jopa yllättävän hyvin ennen tekstiilejä oli laitettu edes koneeseen asti. Pöydänkään pintaan ei jäänyt mitään merkkiä pienen taiteilijan tassunjäljistä. Saatuani maalitahrat jynssättyä tein sen, mitä minun olisi pitänyt tehdä heti ensimmäisellä kerralla kun Lysti tuli pyytämään leikkimään: vein sen valjaslenkille. Sitä olisi pitänyt muistaa, että sitä pääsee usein huomattavasti helpommalla kun osallistuu itse siihen näädän aktivointiin, ja keksii yhdessä jotain kivaa sallittua energianpurkua silloin kun toisella on tylsää. Se ei tosiaan ole aina välttämätöntä, mutta kuten todettua, fretit kyllä keksivät sitä tekemistä itsekin, jos omistaja ei ehdi tai jaksa.

"Me oltaisiin voitu kyllä lähtee hetikin"