Terraariotetristä ja dominoefekti

Viimeisen viikon herppihuonetta on kuvannut parhaiten museoista ja Ikeasta tuttu lausepari: "Rakennamme uutta näyttelyä. Pahoittelemme remontin aiheuttamaa häiriötä." Huone on ollut kaikkea muuta kuin esittelykunnossa, mutta pommin jäljiltä olevaan ulkoasuun on ollut onneksi mitä mukavin syy: viljisten uudet terraariot saapuivat vihdoin, ja pääsimme sen myötä käynnistämään kodinvaihtoviikot - kun saksalaiset 3D-palapelit oli ensin saatu kasaan. Huonemylläyksen myötä sieltä on kannettu taas sylikaupalla pahveja, styroksia ja likaisia kuivikkeita roskiin ja kierrätykseen, ja sinne on kannettu säkkitolkulla uutta turvetta, jonka lisäksi kaapeista on kaivettu esiin laatikkokaupalla niihin odottamaan jemmattuja isompia luolia, muovikasveja, korkkitunneleita ja muita sisustuskamppeita.

Viljisten saksalainen kerrostalo ja hämppyterroja päällä

Jussi oli viikonlopun Ropeconissa, joten olen saanut perjantaista lähtien toimia homman pääarkkitehtina. Sitä ennen kyllä kasasimme uudet terraariot yhdessä ja laitoimme ne paikoilleen. Toki minulla on ollut täällä viikonloppunakin hommissa karva-assareita, mutta pitkään jatkuneiden helteiden myötä asissistenttien osallistushalukkuudellakin oli rajansa. Kun kaikkea ei vain jaksa kuten normaalitilanteessa. Lysti kävi silti reippaana tyttönä levittelemässä viljisterraarioiden turpeet ja sekoittamassa turpeen joukkoon vähän hiekkaa. Jussi kun oli saanut jostain vinkin, että turve-hiekka -seos ei kuivana pölisisi yhtä pahasti kuin pelkkä turve. Sen jälkeen Lysti kyllä koitti sukeltaa pää edellä pakastimeen hakemaan sieltä palkkioksi pinkan omavalintaisia hiiriä. Claudia kun kävi perjantaina hakemassa meiltä meille tarpeettomat kaninnahat, jotka olin pakastanut odottamaan käsittelyyn pääsyä silloin kun pilkoimme tytöille niille tulleet viisi kania.

Alman terraario

Muutaman asukkaan vaihto isompiin asumuksiin aiheuttaa matelijahuoneessa aina kunnon dominoefektin: kun viljikset saivat 60*45*45cm junnuloidensa tilalle 100*60*60cm terraariot, viljisten junnulat jäivät tyhjiksi. Kun niihin muutettiin silmäskinkki Pätkis sekä bamburottakäärme Enzo, niiltä vapautui taas isommat terraariot muutamalle hämähäkille... Lopputuloksena viikonlopun aikana tuli siirrettyä kahdeksan asukkia astetta isompiin terraarioihin, ja siinä samalla sisustettua terraario cranwelli-sammakolle, jonka Jussi ajatteli kotiuttaa ensiviikolla. Jussilla oli viimeaikaisten menetysten jälkeen hetkellisesti sellainen olo, ettei hän hanki enää ikinä uusia eläimiä. Sitten sammakkokuume äityi kuitenkin niin pahaksi, että hän kotiutti ensin tunnelisammakon joka sai nimekseen Hypno ja Fantasy Frog -hybridin, joka ristittiin Fantosiksi. Ja nyt hänellä on niiden lisäksi varauksessa kolme nuolimyrkkysammakon poikasta ja katsottuna yksi koristesarvisammakko. Jossain kohtaa huoneessa saatetaan siis päästä nauttimaan taas sammakoiden kurnutuksesta.

Sammakkolinna

Tähän Cranwelli on tulossa

Hypnon asumus.

Koska minä sain tälläkertaa homman päävastuun, terraariot on sisustettu suurinpiirtein kaikella sillä mitä kaapeista löysin. Tätähän moni jemmatavaroista kun on ollut odottamassa. Ensimmäisten muuttajen jälkeen pyysin kyllä jo Jussilta anteeksi, että en tajunnut kuvata otuksia ennen siirtoa, kun nyt niillä on taas sen verran enempi ja isompia piiloja, että itse eläinten bongaaminen terraarioista on paikoin mahdotonta. Tämä onneksi kuitenkin varmasti tasoittuu sitten, kun eläimet tottuvat uusiin asumuksiinsa ja alkavat taas liikkua enemmän. Putti, Mini ja Pätkis kun ovat ainakin käyneet jo kuikuilemassa etulasien tuntumassa ehdotellen ruokajuttuja. Jussin toivomuksesta Pätkis ei kuitenkaan saanut vielä täyspaksua hiekkapatjaa, vaan Jussi haluaa seurailla tyypin kasvua ja syömisiä vielä jonkin aikaa paremmin ennenkuin otus päästetään taas täysillä kaivautumaan.

Pätkiksen ja Enzon kodit

Pätkiksen kämppä

Isäntä itse

Kiukkupylly Enzon koti

Ralliraidalla varustettu vauhtimato Enzo

Kaikesta mylläämisestä huolimatta aika loppui viikonloppuna taas kesken, ja osa hommista jäi odottamaan ensiviikkoa. Silloin käydään ainakin hakemassa yksi 90 senttinen Exoterra lisää, joka tulee joko Luigille uudeksi junnulaksi, tai siirtyy Pamelalle niin että Luigi saa Pamelan nykyisen terraarion. Sillä vaikka varastolaatikoissakin on poikasterraarioina puolensa, ei eläin kuitenkaan näy muoviboksista yhtä hyvin kuin lasiterraariosta, ja vaikka Samla-laatikoiden lukitus on hyvin pitävä, ei useiden erillisten lukkojen irroittaminen aina vesiä vaihtaessa ja siivotessa ole kaikkein mukavinta. Niinpä viimeinenkin Samla saa siirtyä kuljetuskäyttöön.

Tähän kompleksiin ei tullut uusia muutoksia.

Pytonien asumuksiin tulle muutoksia

Viikonlopun pyörityksiä tehdessä jopa minä aloin kallistua sen puoleen, että jos ensikesästä tulee läheskään näin lämmin, ainakin matelijahuone ja näätähuone tarvitsevat viilennyslaitteet. Terraarioiden nostelu kuuman kosteassa ilmassa kun oli omiaan johtamaan siihen, että suihkussa tuli käytyä se kolme kertaa päivässä ja vaihdettua vaatteet yhtä tiuhaan. Mutta mitä sitä suotta rannalle lähtemään, kun hiekalla voi leikkiä kotonakin - ja lauantaina jo puolen tunnin torivisiitti kostautui kivana pikku migree
nikohtauksena unohdettuani hatun kotiin. Nämä helteet eivät selvästi rakasta minua yhtä paljon kuin minä niitä. Kaikesta huolimatta tämä kun on juuri sellainen kesä mitä olen kaivannut. Vaikka näätien takia minua surettaa koko ajan enemmän se, kuinka viilennyslaitteet on myyty kaikkialla loppuun.

Huh hellettä

Voin rehellisesti myöntää rakastavani hellettä. Tosin nyt viime päivien aikana olen joutunut toteamaan, että on ihan eri asia nauttia helteestä bikineissä hotellin uima-altaalla tilaillen lisää kylmiä juomia allasbaarista, kuin kotoisassa Suomessa koittaen pitää koko eläinlauma hengissä. Sillä vaikka kaikki lemmikkimme ovat laskettavissa eksoottisiksi, läheskään kaikki niistä eivät ole trooppisia. Ja osien lajien kohdalla jo yli kahdenkymmenenviiden asteen lämpötila on todella paha juttu. Niinpä viime päiviin on mahtunut lämmöstä nauttimisen ohella myös paljon stressiä eläinten hyvinvoinnista ja pakastimet ovat olleet ahkerassa käytössä jäädytettäessä kylmäkalleja ja vesipulloja jaettavaksi eläimille. Kaikkein pahiten lämpöaalto tuntuu iskeneen tulisalamanteriin, bamburottakäärmeeseen ja fretteihin. Näistä tulisalamanteri päädyttiin jo eilen kantamaan kellarikomerolle, kun emme saaneet terraarion lämpötilaa tarpeeksi alas pelkillä kylmäkalleilla asunnon sisällä.

Alman kanssa parvekkeella

Kun Sariannan lauma tuli meille hoitoon, vitsailin että saadaanhan me Eetulle sisällekin sitten aitausta, jos parveke käy liian kuumaksi. Silloin en ollut vielä katsonut säätiedotusta, ja olin täysin tietämätön siitä mitä oli luvassa. Nyt perjantaista asti parvekkeen lämpötila on päivisin kohonnut neljänkymmenen asteen tienoille, eli se ei ole todellakaan ollut frettien paikka muuten kuin öisin. Muuallakin asunnossa lämpötila on pyörinyt kolmenkymmenen asteen hujakoilla siitä huolimatta, että aurinko on pyritty pitämään ulkona verhoin ja sälekaihtimin. Fretit ovat siis olleet kautta linjan aika veto pois, vaikka sitä on koittanut koko ajan keksiä niille lisää viilennystä vaihtamalla vesiä, laittamalla niille vesialtaita, kantamalla petien viereen kylmäkalleja ja sumuttamalla niitä viileällä vedellä. Lisäksi välillä on aseteltu boksien päälle kylmällä vedellä kasteltuja pyyhkeitä ja Jussi on käynyt jopa juottamassa eläimiä yksitellen varmistaakseen että ne juovat varmasti riittävästi. Herppihuoneen puolella sälekaihdin on suljettu ja huonoiten kuumuutta kestävien lajien terraarioiden päälle vaihdetaan kylmäkalleja sitä mukaan kun edelliset sulavat. Myös terraarioiden sumuttelua on lisätty, ja sitä kauttakin viilennystä haetaan parhaillaan useampi kerta päivässä. Vakaa tavoite kun olisi saada luotsattua koko lauma läpi helteistä, ja sitä on itsekin alkanut vähän katsella, millaisia viilennyslaitteita herppi- ja näätähuoneisiin voisi jatkoa ajatellen harkita. Mikä on itselle ollut aiemmin vähän vieras ajatus, kun monena kesänä en ole Suomessa luopunut villassukista kuin maksimissaan muutamaksi kesän kuumimmaksi päiväksi. Itsellä kuuma kun on yleensä ollut se luksus, mitä käydään hakemassa reissun päältä. Ei jotain, jota saisi näin runsain mitoin suoraan kotiin toimitettuna.

Tytöt ovat olleet aika veto pois

Mutta vaikka helteet ovat tuoneet mukanaan myös paljon stressiä, minä en ole kuitenkaan ihan ainut otus täällä joka nauttii trooppisista olosuhteista. Etenkin osa hämähäkeistä, skorpioneista ja käärmeistä tuntuu ottaneen kasvupyrähdyksen, ja viime päiviin ja viikkoihin on mahtunut varmaan enemmän moltteja ja nahanluonteja kuin ikinä ennen näin lyhyen ajan sisään. Onneksi viljakäärmeillekin on nyt viimein matkalla ne uudet vaneriterraariot, niin pääsee pian vaihtamaan porukkaa isompiin asumuksiin. Almakin yllätti minut tuossa yhtenä päivänä kun menin sumuttelemaan sen terraariota tulemalla sieltä suoraan ulos uteliaan määrätietoisesti. Siinä kohtaa en voinut vastustaa kiusausta kysyä Jussilta, voisiko hän hoitaa terraarion siivouksen ja sumutuksen loppuun, jos me menisimme Alman kanssa siksi aikaa pois tieltä. Jussi lupasi, ja niinpä otin Alman mukaani lasitetulle parvekkeelle. Sille lasitetun parvekkeen lämpö ei tuntunut olevan sen enempää liikaa kuin itsellenikään, ja se lähtikin sitten sylistäni tutkimaan parvekkeella olevaa kissojen kiipeilypuuta ja jukkapalmua. Siinä kohtaa kyllä melkein toivoi, ettei kovin moni naapuri sattuisi tähyilemään parvekkeen suuntaan. Ei sillä, että koittaisin mitenkään aktiivisesti salata naapureilta mitä otuksia meillä on, mutta tällä hetkellä itsellä on vielä turhan hyvissä muistissa kaikki ne otsikot mitä siitä Vantaalla karanneesta kuningasboasta revittiin. Niin ehkä osa naapureista nukkuu paremmin ilman sitä tietoa, että sellainen löytyy samasta talosta.

Viidakkokäärmes

Huomaamattani olen ilmeisesti tullut viimepäivinä myös siivonneeksi normaalia ahkerammin siinä pelossa että lihajemmat ja muut sotkut alkavat näillä ilmoilla haista ihan infernaalisilta. Eilisessä peli-illassa kaveri kun totesi unohtaneensa ottaa allergialääkkeen, mutta yllätyksekseen hän ei ollut silti oireillut meillä normaaliin tapaan. Mikä on jo aika saavutus, kun ottaa huomioon että normaalin kuuden sijaan meillä on tällähetkellä kymmenen frettiä, joista kahdella uroksella on vielä kiima päällä. Äkkiseltään olisin kuvitellut helteiden vaikuttavan päinvastoin. Mutta ehkä nämä helteet ovat muutenkin menneet lauman myötä enempi huoltohommissa kuin lököillessä.

Alma on pieni sylimato

Testissä Tehotuote

TammerFerret frettinäyttelystä minulle lähti testiin kolme Tehotuotteen tuotetta: Rasvanpoisto Citrus, Polyclean desifioiva pesuneste sekä Pikapuhdistaja. Emeliinan kerrottua käyttävänsä tuotteita omassa frettilässään, kiinnostuin itsekin kokeilemaan ja tilasin näyttelytarjouksessa olleen setin. Tehtyäni tilauksen minulle tarjottiin mahdollisuutta saada setti ilmaiseksi, jos kirjoittaisin niistä blogissani. Tartuin tarjoukseen, mutta jotta voisin oikeasti kirjoittaa tuotteista jotain, postaus piti jättää odottamaan että olen ehtinyt vähän siivoilemaan.

Testattavat tuotteet

Tähän mennessä oma suosikkini kolmikosta on ollut Rasvanpoisto Citrus. Se joutui myös ehkä kaikkein kovimpaan testiin. Tuotteen mainitaan olevan tehokas rasvaisen ja öljyisen lian poistoon, ja alkuun vitsailinkin että tuotteelle olisi varmasti enemmän käyttöä kiimaisten frettiurosten kuin lantitettujen naaraiden kanssa. Tosiasia kuitenkin on, että frettien ruuista monet sisältävät paljon rasvaa, eivätkä fretit ole aina maailman siisteimpiä ruokailijoita. Niinpä meilläkään frettien jemmat samoin kuin niiden kupin ympäristö harvemmin hohtavat puhtauttaan. Ylläpitosiivouksessa kohdat tulee monesti pyyhkäistyä miedommalla pesuaineella, mutta nyt kun ruokintapaikka oli taas päässyt astetta pahempaan kuntoon, päätin katsoa kuinka tehokas rasvanpoisto todella olisi. Hetken mietin, uskallanko käyttää ainetta puupinalle, koska sen käyttöohjeessa mainittiin että puhdistettua pintaa ei saa päästää kuivumaan, ja että se on huuhdeltava huolella. Arvioin kuitenkin että ainetta ei ehdi imeytyä imeytyä puuhun merkittävissä määrin, kun sen huuhtelee kunnolla heti aineen käytön jälkeen.

Eli eikun aine sankoon ohjeen mukaisella laimennuksella ja sitten hinkkaamaan mökin kattoa ja seinää pehmeällä sienellä. Tässä kohtaa minua alkoi harmittaa, että en tajunnut ottaa seinän roiskeista kunnon lähikuvaa ennen rasvapoistokäsittelyä, sillä seinässä ero näkyi vieläkin selvemmin kuin kuluneessa mökin pinnassa. Mutta positiiviseksi yllätykseksi niin mökin katto kuin seinäkin puhdistuivat aineella täysin vain kevyellä hankauksella, eli paljon helpommin kuin muilla käyttämilläni aineilla. Miinuspuolena toki tuli se, että aine vaatii huuhtelun, ja niinpä pesun jälkeen pinnat puhdistettiin vielä pyyhkimällä ne useaan otteeseen runsaalla vedellä. Kokonaistyöajassa ei siis voitettu, eikä tuotetta voi tämän myötä suositella päivittäiseen käyttöön. Mutta satunnaisempaan suursiivoukseen ja pahempiin sotkuihin tämä vaikuttaa varsin pätevältä tuotteelta.

Tyttöjen ruokailupaikka ottaa joskus osumaa hyvin monista eloperäisistä aineista

Siinä missä rasvanpoisto on päässyt vasta yhteen isompaan testiin, Polyclean desifioiva pesuneste on ollut käytössä jo useammassa kohteessa. Alkuun mietin, mahtaisiko meillä olla käyttöä desifioivalle pesunesteelle, sillä pyrin välttämään liian vahvoja pesuaineita päivittäisessä käytössä. Tiedän että en ole siivoajana kuitenkaan sieltä maailman tarkimmasta päästä, jolloin liiallinen desifioivien aineiden käyttö voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Kuitenkin satunnaisesti myös vahvemmille pesuaineille löytyy paikkansa. Polyclean desifioivan pesunesteen sanotaan sopivan kohteisiin joissa vaaditaan erittäin korkeaa puhdistustasoa, kuten keittiöihin. Meillä testikohteiksi ovat kuitenkin päässeet enisimmäisiksi kylpyhuoneen ammeen alus sekä frettien huone. Näädät kun touhuilevat välillä myös ammeen alla, mutta koska etupaneeli ei ole maailman nopein irroittaa, sen alta tulee siivottua selvästi muuta asuntoa harvemmin. Näätähuone taas on tullut putsattua nyt tavallista perusteellisemmin muutamaan otteeseen, sillä hoidokkien myötä eläinmäärä ja vaihtuvuus laumassa on ollut isompi.

Ammeen alusen puhdistukseen desifioivasta pesunesteestä tuli tehtyä ohjeenmukainen vahvempi liuos jota suositellaan desifiointiin. Saatuani ensin poistettua alustasta muutamat jemmatut lelut, ruokapalat ja hutikakat, jynssäsin alustan läpi pesunesteellä ja jätin aineen vaikuttamaan vartiksi. Pullon kyljessä olleessa käyttöohjeessa ei erikseen mainittu huuhtelusta, mutta koska aineelle oli merkitty tietty vaikutusaika, ja netistä valmistajan sivuilta löytynyt käyttöturvallisuustiedote kehoitti huuhteluun runsaalla vedellä, huuhtelin tämänkin alueen puhdistuksen jälkeen. Puhdistuksen jälkeen ammeen alusesta hävisi lähes täysin aiempi tunkkainen haju. Haju kuitenkin palasi jossain määrin jonkin aikaa puhdistuksen jälkeen. Tähänkin voi kuitenkin varmasti vaikuttaa se, että kohde on puhdistusmielessä hyvin hankala, sillä kylpyammeen alunen on jätetty kokonaan betonille, mitä ei voi pitää kovin ideaalina ratkaisuna näinkin kosteassa tilassa. Asuntoon on kuitenkin tulossa putkiremontti lähivuosina, miksi kylpyhuoneremonttiin ei ole järkevää lähteä ennen sitä. Niinpä siihen asti koitetaan pärjätä satunnaisilla tehopuhdistuksilla.

Ammeen alunen on yksi tämän asunnon hankalimmin siivottavia soppeja, ja siksi se tulee tehtyä harvoin mutta tehokkaasti.

Näätähuoneen puhdistuksessa olen käyttänyt Polyclean desifioivasta pesunesteestä laimeampaa liuosta, jota suositellaan desifioivaan yleispuhdistukseen. Olen ensin mopannut huoneen sillä läpi, ja jättänyt aineen vaikuttamaan sen jälkeen vartiksi. Sen jälkeen olen pyyhkinut lattian pariin otteeseen kostealla pyyhkeellä ennen näätien päästämistä huoneeseen. Pesun jälkeen huone tuntui raikkaalta. Desioivaa vaikutusta on hankalampi arvioida aistinvaraisesti. Kuitenkin olen kokenut, että hoitoeläinten tilan perusteellisemmasta puhdistuksesta hoidokkien välillä ei varmasti voi olla haittaakaan, vaikka en ole lähtenyt siihen, että olisin puhdistanut yhteisen jaloittelueen desifioivalla pesunesteellä aina laumojen välissä. Huoneessa eläimet viettävät kuitenkin enemmän aikaa pienemmällä alueella kuin jaloitellessaan.

Pikapuhdistajaa testasin ensin Thanoksen uuden poikasterraarion laseihin. Terraariossa oli aiemmin ollut runsaasti kasveja, ja ne ja niiden sumuttaminen oli jättänyt laseihin paljon jälkiä, joista kaikki eivät olleet lähteneet peruspesussa pois. Pikapuhdistajan sanotaan olevan monikäyttöinen koville pinnoille, kuten tiskipöydille, pesualtaille, hanoille, kylmälaitteille sekä keittiöntasoille. Sen mainitaan lisäksi sopivan hyvin lemmikkitarvikkeiden desifioivaan puhdistukseen. Koska osa mainituista käyttökohteista on helposti kalkkeutuvia, elättelin pieniä toiveita, siitä että voisin suihkeella saada terraarion ovien kalkkitahrat nopeasti pois. Valitettavasti kuitenkaan tämäkään tuote ei tee ihmeitä, ja vaikka lasit tulivat vähän paremmiksi, vaatisivat ne edelleen kunnon liuottamisen jos ne haluaisi saada täysin kirkkaiksi. Seuraavaksi kokeilin tuotetta häkin tasojen kakka- ja pissatahroihin, mutta vaikka tuote kuivuessaan haihtuu kokonaan, koin sen turhan voimakastuoksuiseksi käyttää suoraan eläinten tiloissa, etenkin kun aineen mainitaan ärsyttävän silmiä ja voivan aiheuttaa uneliaisuutta ja huimausta.  

Vaikka terraariolasien puhdistukseen Pikapuhdistajasta ei ollut apua, muutamassa muussa kohteessa se on osoittanut varsin käyttökelpoiseksi tuotteeksi. Esimerkiksi silloin, kun Lysti meni juoksemaan maalisoikon yli ja jätti keltaiset taasunjäljet taittopöydälle. Ne lähtivät Pikapuhdistajan kanssa yhdellä pyyhkäisyllä. Samaten tuotteen perinteisemmissä käyttökohteissa, kuten peilien, lavuaarien ja työtasojen puhdistuksessa se on osoittautunut varsin tehokkaaksi. Niinpä tuote tulee varmasti käytettyä, vaikka se ei ehkä tulekaan olemaan meillä käytössä eläinten sotkujen siivouksessa. Ellei eläinten sotkuihin laske herppihuoneen pöytää, joka on tällä helppo pyyhkiä huoltotoimenpiteiden välillä.

Joskus siivoustuotteiden testitilanteet ilmestyvät yllättäen.

Koska testatut tuotteet Pikapuhdistajaa lukuunottamatta vaativat käyttöliuoksen sekoittamisen ennen käyttöä, ja aineen huuhtelun pois pinnoilta käytön jälkeen, ei niistä ole päivittäiskäytössä haastamaan meillä eniten käytettyjä siivoussuihkeita, jotka toimivat loistavasti eläintilojen pikaputsaukseen. Kuitenkin päivittäisestä pistesiivouksesta huolimatta eläintilat vaativat välillä myös perusteellisempaa puhdistusta, ja siinä kohdin meillä on ollut siivousarsenaalissa aukko, jota nämä tuotteet tuntuvat paikkaavan varsin hyvin. Rasvanpoisto Citrus ja Polyclean desifioiva pestuneste tulevat siis jäämään siivouskaappiin odottelemaan seuraavia näätähuoneen tehoputsauksia. Pikapuhdistaja taas ei vakuuttanut minua näätien sotkujen siivouksessa, vaan niissä pikaputsauksessa meillä tullaan jatkossakin käyttämään Luonnollisen Kamun ja Simple Solutionin siivoussuihkeita. Pikapuhdistaja siirtyykin meillä kodin yleisputsaukseen, mutta voi olla, että voimakkaan hajun takia se ei jää vakikalustoon tämän pullollisen jälkeen. Vaikka on todettava, että aineen voimakas haju tulee mitä ilmeisemmin alkoholeihin kuuluvasta isopropanolista, jota on myös ilmeisesti kiittäminen siitä, että aine haihtuu nopeasti esimerkiksi peilipintoja puhdistettaessa.

Heinäkuun hoidokkeja, osa1

Kuten jo aiemmin mainitsin, tässä kuussa meidän arkea vauhdittaa useampikin vieraileva tähti. Tällä hetkellä meillä on kotona omien lisäksi Minni-neiti. Toissa viikonloppuna perimmäisen näätähuoneen valtasivat jo ennestään tutut hoitomummuskat Ruusa, Isla ja Iita. Viime viikonloppuna meillä majaili pari päivää Irpen pojat Rosmo ja Saastamoinen. Tämän viikon lopulla odotetaan saapuvaksi vielä Ahtia, Ottoa, Ruutia ja Eetua. Koska vierailijoiden myötä kotona oleva kokoonpano on vaihtunut nyt parhaimmillaan pari kertaa viikossa, olen kokenut helpoimmaiksi pitää vierailijat pääosin erossa omista näädistä. Etenkin nyt kun hoitopätkät ovat lyhyitä ja kaikki näädät aikuisia, niin jo pelkissä vieraissa hajuissa riittää varmasti paljon ihmeteltävää, ilman että omalle reviirille suoraan kuonon eteen ilmestyisi koko ajan uusia tyyppejä. Niinpä omilla tytöillä on ollut käytössään etummainen näätähuone ja hoitonäädillä perimmäinen. Koko ajan kotona ollessamme joku porukoista on ollut jaloitteluvuorossa, ja vuoroa on yleensä vaihdettu siinä kohtaa, kun edelliset ovat alkaneet vetäytyä unille. Viime viikonloppuna kun meillä oli hetken aikaa yhtäaikaa kahden lauman hoitonäätiä, yksi porukka oli parvekkeella, joka on sopivien ilmojen sattuessa aika täydellinen kolmas näätähuone.

Saastamoisen nekku pääsi lähikuvaan

Saastamoinen ja Rosmo chillaavat parvekkeella.

Näätähuone on meillä jaettu nostoportilla, joskaan en ole vieläkään saanut aikaiseksi tilata siihen kunnon pleksiä. Ensimmäisenä porttiversiona toimikin ilmaiseksi saatu jämälevy jotain toiselta puolelta sileää ja toiselta puolelta karheaa puupahvia. Se toimikin suhteellisen loistavasti Tiiun mummojen kanssa, kun laittoi sileän puolen omiin päin, ettei Lysti saanut levystä tukea. Arvelin sen kuitenkin jäävän toisten hoidokkien kanssa liian matalaksi, ja ennen kuin sain tilattua pleksin ehdinkin bongata vaneria hieman korkeamman aaltomuovilevyn. En ollut leikannut sitä vielä mittoihinsa kun Irpen pojat tulivat, ja Rosmo näyttikin parissa minuutissa, kuinka helposti vaneri ylitetään. Eli eikun heti mattopuukko käteen ja leikkaamaan aaltomuovista versio kakkosta. Luonnollisesti toki mitaten levy tarkoituksella vähän reiluksi, kun onhan sitä sitten huomattavasti helpompi lyhentää, kuin itkeä sitä, jos leikkaa vahingossa heti pari milliä liian lyhyen, niin ettei se pysy urissa. En edelleenkään ymmärrä miten, mutta onnistuin silti heti jälkimmäisessä: levy tuli liian lyhyeksi. Versio kakkosesta tuli sitten vähän vähemmän tyylikäs kun oli kaavailtu, kun se piti sitten teipata kasaan. Mutta pääasia oli, että se vaikutti toimivan. Rosmo pysyi sen takana peräti yli vuorokauden ennenkuin se keksi miten siitä tullaan yli. Sen jälkeen pojat vaihdettiin parvekeresidenssiin, ja välikköön lähtee tilaukseen ainakin 85cm korkea pleksi. Mahdollisesti korkeampikin, sillä voi tulla tilanteita, joissa se on oikeasti isompi ongelma, jos portista tullaan yli. Vaikka epäilen silti, että tilasi siihen kuinka korkean pleksin vain, jos meillä olisi ikinä yhtä aikaa asunnossa kiimaisia uroksia ja naaraita, ne majoitettaisiin joka tapauksessa niin että välissä olisi vähintään yksi lukittava ovi, ei pelkkä pleksi. Poikkeuksena tietenkin ensikevät, sitten kun Sarianna tuo Nutellalle sulhoa.

Hoitomummut löysivät aika nopeaan hyvät asemapaikat sviitistään.

Jaloittelutuokiot ovat etenkin hoitonäätien osalta olleet ihan mahtavaa seurattavaa. Kaikkien uusien hajujen ja lelujen myötä hoitonäädistä todella moni on osoittautunut varsinaiseksi höpöttäjäksi ja kunnon kommentaattoriksi. Etenkin Irpen pojat ja Minni ovat vetäneet eeppisiä monolologeja juostessaan ympäri asuntoa. Tutkittavaa on selvästi ollut paljon, sillä tyyppejä ei ole kauheasti saanut innostettua edes leikkimään, kun keskittyminen ei täällä vielä riitä. Ei ennenkuin on nähty vielä ammeen alus ja sängyn alla oleva putki. Ja kiivetty sohvalle ja käyty näyttelyhäkki läpi. Tiiun tytöistä etenkin Ruusa taas on keskittynyt enemmän pampulatouhuihin, eli pussailemaan Jussia Jussin pelatessa pleikkaa. Siinä on pitänyt pelitkin valita sitten sen mukaan, ettei kyseessä ole mikillinen ryhmäpeli, ettei kukaan ala ihmetellä sitä pientä hihitystä mikä syntyy, kun joku yhtäkkiä kiipeää pään päälle ja alkaa nuolla hiuksia. Jotenkin kummasti Tiiun lauma onkin Jussin kestosuosikkeja meillä käyneistä hoitonäädistä. Omalla laumalla on puolestaan riittänyt ihmeteltävää siinä, kun heidän elialuettaan on törkeästi rajattu. Vähän väliä pitää käydä katsomassa, onko väliportti oikeasti yhä paikoillaan, tai parvekkeen ovi kiinni, kun ei niiden kuulu olla.

Minnin tuloa Jussi oli alkuun vähän jännittänyt, sillä viimeksi kun hän näki tytön, Minni nappasi häntä heti rystysistä. Ja erityisesti tämä vaivasi Jussia siksi, että Jussi tietää minun olevan jonossa Minnin siskon pentuun, ja Minnin sisko Effie teki hänelle kanssa saman tempun. Minni on kuitenkin nyt parin viime päivän aikana tehnyt puheliaisuudellaan ja leikkisyydellään paljon aiempaa positiivisemman vaikutuksen Jussiin. Hampaiden sijaan neiti on esitellyt hienoja pomppuja sekä putkisukkulointia. Vaikkakin Minnin touhuja seuratessaan Jussista on alkanut tuntua, että jos meille tulee tuon neidin sukulaistyttö, Lysti saattaisi saada pian seuraa paikkoihin joihin muut meidän neidit eivät pääse tai tajua mennä. Ei kerrota Jussille, että se siinä olisi vähän se ideakin.

Minni kyselee jo kovasti, koska olisi juoksuvuoro.

Tokikin hoitonäädät ovat tuoneet myös lisää hommaa, ja myös lisää käyttöä siivoustuotteille. Nyt kun oma lauma on rajattu pienempään tilaan, tuntuu että näätähuoneen saa putsata ainakin kahdesti päivässä jos haluaa etteivät pissa-alustat tulvi yli. Samalla myös hutien määrä on kasvanut, mikä on kanssa omiaan lisäämään siivoukseen kuluvaa aikaa. Ruokahuollossa olen helpottanut asioita pyytämällä että jos hoidokkien omistajille on ok että näädät syövät samaa kuin meillä, niille ei pakata omia eväskasseja. Että heittää sitten mieluummin pienen ruokarahan, tai mitä nyt kenenkin kanssa hoidosta on sovittuna. Tähän asti se onkin sopinut kaikille, niin kaikkien ruuat on helppo sulattaa kerralla ja annostella samoista pusseista. Useammille hoitonäädille on tullut nyt myös kokeiltua pissa-alustoja, niin vessapaikkojen siivous on hoitunut samalla rutiinilla kuin omilta. Toki joissain asioissa on aina eroja omien ja hoidokkien välillä, kuten siinä, onko lohitahna vai Nutriplus se herkkujen ykkönen. Tämä korostui etenkin viime viikonloppuna kun osa hoidokeista sai täällä myös rokotukset. 

Lysti tahtoo tietää, miksi huoneen keskelle on ilmestynyt barrikaadi.

Tämä heinäkuu on meillä hoidokkien osalta vilkkaampi pätkä kuin mitä meillä on ollut ikinä. Hoidokkien tuomasta lisävaivasta huolimatta olen kuitenkin myös nauttinut siitä suuresti. Minä olen alusta asti haaveillut putputtavasta suurperheestä, ja nämä lainalapset ovat mahdollistaneet aiempaa monipuolisemman mahdollisuuden tutustua muihinkin näätiin kuin omiin. Onhan se kuitenkin aina eri asia viettää eläimen kanssa useampi päivä, kuin nähdä sitä vain näyttelyissä. Sariannan lauman lähtiessä ensiviikon lopulla meillä pitäisi kuitenkin taas rauhoittua reiluksi kuukaudeksi. Sen jälkee päästäänkin jännäämään, miten meidän lauma ottaa Nutellan vastaan.

Aktiivinen lapsi

Muistan viime vuonna varmistelleeni Aijalta pariinkin otteeseen pentuja katsellessani, että onhan niistä varmasti odotettavissa sellaisia aktiivisen sorttisia. Kaipasin Mitellalle kirittäjäksi kilttia mutta menevää näätää, ja etenkin tällä viikolla olen taas todella todennut saaneeni juuri sitä mitä pyysin. Facebookia ja Istagramia seuraavat lukijat ovatkin jo varmasti bonganneet ne kuvat, joissa Lysti oli käynyt vähän puutarhuroimassa keksittyään viimein miten keittiön tasolle pääsee. Tänään tämä leikki sai sitten jatkoa.

Näitä vesipulloja ei selvästi ole suunniteltu freteille: veden saa pois vain kaatamalla koko pullon...

Minulla on ollut taas selkä kipeänä, ja niinpä päätin aamupäivällä maalattuani yhden seinän rentoutua vähän piikkimatolla. Levitin maton itselleni sängylle, ja olin juuri käymässä makoilemaan sen päälle, kun Lysti tuli pyytämään minua leikkimään. Se oli ainoana hereillä, ja sillä oli selvästi tylsää. Päätin kuitenkin, että sen leikittäminen ehtii odottaa siihen, että saan selkää vähän avattua. Niinpä nostin neidin lattialle ja luotin siihen että se varmasti keksii itselleen hetkeksi jotain tekemistä. Sen jälkeen asetuin selälleni piikkimaton päälle. Ehdin juuri ottaa hyvän asennon, kun keittiöstä kuului kolaus. Minun ei tarvinnut miettiä montaa sekuntia kun jo arvasin mistä kolaus tuli. Eli eikun salamana ylös ja kohti keittiötä. Olin nimittäin ollut ihan oikeassa: kyllähän neiti keksi itselleen tekemistä. Se oli taas kiivennyt uuteen leikkipaikkaansa ja alkanut kaadella lasisia limsapulloja joissa minulla on neilikoita. Vesi valui pitkin tasoa, ja Lysti oli juuri siirtymässä kaivelemaan kukkamultia. Nostin neidin pikaisesti lattialle ja nappasin itselleni lähimmän talouspaperirullan.

Tämä oli selvästi virhe, sillä eihän Lysti ollut mihinkään väsynyt moisesta pikku kiipeilystä. Se oli edelleen täynnä virtaa ja sillä oli yhä tylsää. Mutta koska minä olin tylsä ja keskityin vain siivoamaan, neiti kipitti pois keittiöstä - ja keksi jotain muuta. Saatuani keittiön tason pelastettua ennalleen ja nostettuani kukat taas ylös, päätin kuitenkin palata jatkamaan kesken jäänyttä piikkimattotuokiotani. En tullut edes ajatelleeksi mihin Lysti oli vetäytynyt ennenkuin makuuhuoneeseen palatttuani näin sängyn päällä rivin keltaisia tassunjälkiä. Ne jatkuivat lakanan päältä suoraan taittopöydälle ja siitä maalikaukaloon, josta ne olivat lähtöisin. Olin epähuomiossa unohtanut maalaustavarat vielä esille ja taittopöydän ihan liian lähelle sänkyä, kun olin ajatellut siivoavani ne pois ennenkuin lähden makuuhuoneesta - ja luonnollisesti unohtanut koko jutun siinä kohtaa, kun lasipullot alkoivat kaatuilla keittiössä.

Näin jälkikäteen ajateltuna, tämä asetelma ei olisi vaatinut edes Lystin ketteryyttä ollakseen hasardi.

Taiteilijan signeeraus.

Eli eikun Lysti pesuun ja näätähuoneeseen odottamaan, ja sen jälkeen testaamaan kuinka hyvin maalitahrat lähtevät irti. Onneksi jopa yllättävän hyvin ennen tekstiilejä oli laitettu edes koneeseen asti. Pöydänkään pintaan ei jäänyt mitään merkkiä pienen taiteilijan tassunjäljistä. Saatuani maalitahrat jynssättyä tein sen, mitä minun olisi pitänyt tehdä heti ensimmäisellä kerralla kun Lysti tuli pyytämään leikkimään: vein sen valjaslenkille. Sitä olisi pitänyt muistaa, että sitä pääsee usein huomattavasti helpommalla kun osallistuu itse siihen näädän aktivointiin, ja keksii yhdessä jotain kivaa sallittua energianpurkua silloin kun toisella on tylsää. Se ei tosiaan ole aina välttämätöntä, mutta kuten todettua, fretit kyllä keksivät sitä tekemistä itsekin, jos omistaja ei ehdi tai jaksa.

"Me oltaisiin voitu kyllä lähtee hetikin"

Turun joukkorokotus

Jokin aika sitten Sarianna ja Kasperi laittoivat minulle suunnilleen samanaikaisesti viestiä, että sopisiko meillä järjestää tänä vuonna Turun frettien joukkorokotus. Eläinlääkäri Marjo Rikkilä, joka on jo monena vuonna hoitanut rokottamisen, kun oli luvannut voivansa rokottaa, mutta hänellä ei ole tällä hetkellä omaa klinikkaa. Joukkikselle siis tarvittiin paikka, ja meillä olisi porukasta eniten neliöitä. Asiaa sen enempi miettimättä lupasin, että hoituuhan se. Asiaa hetken pyöritettyäni kun näin miten makkari muuntuu toimenpidehuoneeksi olkkarin voidessa toimia vastaanottotilana.

Vastaanottotila alkaa muotoutua.

Aikataulu veti vähän tiukille, kun Marjo oli ehdottanut ajankohdaksi jotain viikonloppua, ja niitä ei ollut itsellä heinäkuussa montaakaan vapaana. Sen takia tapahtumasta infoaminenkin jäi vähän viimetippaan, mutta paikalle saatiin siitä huolimatta kolmekymmentä näätää. Olin tästä positiivisesti yllättynyt, sillä heinäkuu ei varmasti ole monella aikataulujen puolesta se helpoin, kun viikonloput tahtovat täyttyä kesätapahtumista. Freteillä käytettävistä penikkatautirokotteista Distemink on selvästi edullisempi kuin Febivac Dist., mutta Disteminkiä myydään vain pulloissa, joista riittää ainetta yli sadalle näädälle. Sen takia freteillä suositaankin usein joukkorokotuksia, sillä pullo säilyy avaamisen jälkeen vain pari tuntia. Joukkorokotuksissa yhdestä pullosta saadaan hyödynnettyä mahdollisimman monta annosta, mikä laskee rokotuksien hintaa. Tälläkertaa päästiinkin sitten niinkin edulliseen diiliin kuin 20 euroa per näätä. Huiskulla vahvistettiin samalla rabiesrokote, jos innostumme talvella poikkeamaan Viroon näyttelyyn, niin sen kohdalla siitä tuli kuusi euroa ekstraa.

Lohitahna-anestesia käytössä.

Etukäteisvalmisteluja tuli tehtyä eilen pienen siivoilun, makkarinjärjestelyn ja raparperipiirakan verran, ja tänään homma pyörähti kunnolla käyntiin vähän ennen kahtatoista. Sitä ennen Tiiu oli kyllä käynyt jo tuomassa Islan ja Ruusan meille ennenkuin siirtyi yövuorosta nukkumaan, ja Irene tuonut poikansa meille hoitoon jo edellisenä päivänä. Niinpä osa rokotettavista oli jo etukäteen paikalla, ja minulla kunnon nippu rokotuskortteja. Muut alkoivat saapua varttia vaille kahdentoista maissa. Marjon kanssa oli ollut puhetta että hän tulisi tänne vähän ennen tasaa, mutta hänen unohdettua läppärinsä kotiin homma päästiin aloittamaan muutamaa minuttia kahdentoista jälkeen. Hänen levitettyä laukkunsa auki väliaikaisen klinikan tasolle ja sekoitettua rokotteen, homma lähti etenemään kuin joukkiksessa normaalistikin. Tälläkertaa Kasperi tosin toimi kirjurina ja täytti rokotuskortteja sillä välin kuin Marjo pisti. Hetkeksi täyttynyt tupa lähtikin sitten tyhjenemään nopeasti kun porukka poistui sitä tahtia kun olivat saaneet näädilleen rokotteet - tai ainakin osa. Jussin iloksi mukaan tulijoihin kun oli sattunut yksi käärmeharrastajakin, joka saikin sitten samalla astetta perusteellisemman matelijahuone-esittelyn. Herppihuone kun oli koko rokotustapahtuman kanssa auki vierailijoille. Siinä hän saattoi sitten vahingossa löytää myös mahdollisen tulevan sulhaskandidaatin pytonprojektiinsa.

Justiinakin rokotettiin nyt uudelleen niin saatiin se samaan rokotustahtiin muiden kanssa.

Alle kahdessa tunnissa tulikin sitten viimeisten eli oman lauman vuoro. Ne käytiin hakemassa yksitellen näätähuoneesta, jossa ne olivat saaneet odotella omaa vuoroaan. Sen jälkeen homma olikin rokotteiden (ja yhden Sariannan näädän lantin) osalta paketissa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Marjo oli tullut meille kotiin, niin näytimme sitten hänellekin vielä niin näätien tilat kuin matelijoidenkin huoneen. Eli kai nuo tilat ovat nyt sitten jossain määrin eläinlääkärin tarkistamat, vaikka Marjo heti totesikin, että on ihan tyytyväinen kun ei tee valvontaeläinlääkärin hommia. Että ei tarvitse viran puolesta enää käydä katselemassa missä tiloissa ja oloissa kukakin eläimiään pitää. Vaikka sen verran positiivista kommenttia kyllä saimme eläinten tiloista, että eiköhän virallisestakin tarkastuksessa olisi selvitty ihan puhtain paperein. Muutamat liian ahtaakseni käyneet terraariotkin kun ovat vaihtumassa isompiin heti kun viljisten uudet vaneriterraariot tulevat.

Tiiun mummut saivat vierailunsa ajaksi loungekseen näyttelyhäkin.

Ihan kommelluksitta rokotusmaratonista ei kuitenkaan selvitty, sillä kortinlukija teki tepposet ja kieltäytyi päästämästä maksuja läpi. Niinpä sen sijaan muutamille lähti rokotuksista mukaan lasku. Itseen tämä ei tällä kertaa osunut, kun olin todennut itseni kannalta selkeimmäksi varata tasarahan käteisellä. Toivottavasti kaikille jäi tästä huolimatta positiiviset fiilikset tapahtumasta. Puolivakavissaan kun jo vitsailtiin, että ensivuonna Marjo ja Jussi voisivat jo hoitaa joukkiksen yhdessä niin että Marjo rokottaa ja lantittaa näädät ja Jussi omistajat.

Kaikkien ihmisten lähdettyä asuntoon laskeutui hetkeksi aika kuolemanhiljaisuus. Kaikki omat ja hoitonäädät kun makasivat koivet kohti kattoa kuka missäkin. Jopa Miikkis esitteli mahakuvioitaan korissa näätähuoneessa. Mahtoi olla tyypeilläkin aika rankkaa.

Rokotusten jälkeen oltiin näin poikki.

Turun keskiaikaisilla markkinoilla

Päätimme poiketa perjantaina Jussin kanssa tutkimaan Turun keskiaikaisia markkinoita, ja muita samaan aikaan järjestettäviä markkinatapahtumia. Meidän oli tarkoitus lähteä ihan ilman näätiä, mutta kun Justiina ja Itsy juoksivat lähtöä tehdessämme niin tomerasti ovelle päätimme toisin. Itsy ja Justiina kun selvästi kaipasivat jotain äksöniä, mutta ne tunnetusti malttavat tarpeen vaatiessa rauhoittua syliin pidemmiksikin ajoiksi. Niin etenkin reissurepun kanssa ei tyttöjen mukana olosta olisi sen isompaa vaivaa, kuin että sitten pitäisi vain varautua vastailemaan muutamiin uteliaiden kysymyksiin. Eli eikun reppu kantoon ja neidit messiin. Repun tultua esille Mitellakin juoksi heti esille, ja olisi halunnut kavuta kanssa kyytiin, mutta sen kohdalla totesimme että markkinat voisivat olla vähän liikaa. Vaikka Mitella on ollut myös messuilla ja Chilifestareillakin kerran, se kuitenkin reagoi selvästi herkemmin moniin asioihin.

Messuilla oli monenlaista ihmeteltävää sylimatkustajillekin - neitien kuonot kävivät hyvää tahtia.

Markkina-alueelle saavuttua tytöt pääsivät valjaissa syliin ja kuonot alkoivatkin käydä heti kovaa vauhtia. Justiinaa tuntui alkuun jännittävän vähän torin uudet elementit, kuten kiljuvat lokit ja savunhaju, mutta sekin rentoutui sylissä melko nopeasti. Itsy taas otti alusta asti varsin rennosti. Keskiaikaisilla markkinoilla hyvin moni on pukeutunut teeman mukaan, ja asujen osana osilla näkyi myös ketun ja supin turkkeja. Vaikka oma asu ei keskiaikaisesta mitenkäänpäin käynytkään, osa tuntui selvästi yllättyvän kun tajusi että näillä meidän "turkiksilla" olikin valjaat ja ne seurasivat sylistä käsin tapahtumia. Samalla huomasi hyvin miten frettien yleisyys eri alueilla vaihtelee: siinä missä moni suomalainen tuli kyselemään, mitä nämä eläimet ovat, joiltain kansainvälisiltä kojuilta huudeltiin heti iloisen yllättyneenä ferrettiä tai frettcheniä kojun pitäjien huomattua tytöt.

Meidän kiertelyn lomassa Itsy ja Justiina saivatkin tehdä sitten hieman PR-hommia. Moni vastaantulijoista kun kertoi yllättyneensä siitä, kuinka kesyiltä neidit vaikuttivat, ja kuinka rauhallisesti ne seurasivat sylistä käsin tapahtumia. Monen mielikuvissa fretti kun on yhä se arvaamaton ja pureva otus, niin Itsy ja Justiina saivat nyt toimia esimerkkeinä siitä, kuinka fretti voi olla paljon muutakin - etenkin jos se on pennusta pitäen sosiaalistettu ja koulutettu kunnolla. Etenkin Itsy teki markkinoilla taas taikojaan, ja päätyi muun muassa nukkumaan yhden hopeasepän villatakin taipeeseen. Siinä piti kojun pitäjänkin koettaa vähän kepillä jäätä ja kysyä, että kun kerroin useamman tytön tulleen meille kodinvaihtajina, että ei meiltä sattumalta ikinä uudelleensijoiteta näitä kodinvaihtajia, jotta meillä olisi tilaa ottaa vastaan useampia uutta kotia etsiviä. Jos niin olisi, Itsy olisi kyllä napattu meiltä jo kymmeniä kertoja.

Kojuista ja teltoista löytyy niin ruokaa, koruja, rumpuja kuin monia muitakin aarteita.

Kierrettyämme keskiaikaisten markkinoiden markkina-alueen poikkesimme hetkeksi jokirantaan juoksuttamaan tyttöjä hieman sivussa markkinahumusta ennenkuin jatkoimme käsityöläismarkkinoiden suuntaan. Sielä jäinkin jumiin etenkin muutamalle kojulle, kuten yhdelle hattuja myyneelle, josta kyllä valikoitui varsin nopeasti se täydellinen yksilö, että sitten yhdelle mikä myi lemmikkituotteita. En ollut yhtään varautunut, että markkinoilta löytyisi näädille mitään, mutta siinä niitä oli: petejä, pesiä ja tunneli asetettuna esille Kirsin työpajan kojulle. Ihastuin etenkin kuteesta mattopuilla kudottuun tunneliin, joka puhutteli niin värillään kuin ideallaan: onhan meillä ollut tytöillä vaikka millaisia kangastunneleita, mutta ei tällaista kestävän ja pestävän oloista. Hintalapussa kuitenkin komeili 84€, mikä tuntui suurelta summalta ilman ennakkobudjetointia laitettavaksi, joten otin kojulta talteen käyntikortin ja päätin palata asiaan seuraavassa kuussa.

Loppukierroksella markkinoilla ostokset rajoittuivatkin enemmän ruokapuoleen, ja kierroksemme aikana maistelimme niin pekonileipää, naudanlihavartaita kuin hodareitakin. Tällaisinakin hetkinä tyttöjen reissureppu on kätevä, kun on mahdollisuus saada kädet hetkeksi vapaiksi esimerkiksi ruokailua varten. Tytöt kun makoilevat repussakin varsin tyytyväisinä ja ihmettelevät ohikulkijoita repun etuikkunasta käsin. Ja itsekin on jo tottunut siihen, että frettirepun kanssa kulkiessa tutemattomat ihmiset kääntyvät katsomaan perään ja osoittelevat sormella. Mikä on kyllä joskus vähän hämmentävää, jos sattuu hetkellisesti unohtamaan olevansa lastattu näädillä. 

Kaikkea oli niin paljon, että silmät lähtivät välillä väkisin menemään vähän kiinni.

Kirsin työpajan käyntikortin melkein tipahdettua kerran taskustani kiirehdin kuvaamaan sen kännykällä, sekä tykkäämään työpajan facebooksivusta, jotta löytäisin varmasti sen tiedot myöhemminkin. Silti mietittyäni asiaa yön yli ja tarkistettuani tilini ja tulevat laskut pyysin Jussia että poikkeaisimme markkinoille uudestaan vielä seuraavana päivänä palatessamme Raumalta. Että kun olin kerran joka tapauksessa päättänyt tunnelin hankkia, ja markkinoilla ollut oli oikein sopivan värinen, voisin yhtä hyvin hankkia sen suoraan markkinoilta ilman postikuluja. Kirsikin ilahtui paluustamme sen verran (vietin perjantaina tosiaan aika tovin sitä tunnelia pyöritellen), että hän myönsi siitä pienen alennuksenkin. Niinpä näädätkin saivat sitten markkinatuliaisensa. 

Itselle löytyi myös uusi hattu

Markkinat olivat kyllä taas sellainen kokemus, että se vahvisti itsellä luottoa siihen, että kyllä ainakin osan noista tyttöjä kanssa uskaltaa lähteä ihan samoihin paikkoihin missä monilla on mukana koiria. Toki samoin kuin koirien kanssa yksilölliset erot, säätila ja muut huomioiden. Mutta ainakin ihmisten suhtautuminen tyttöjä kohtaan oli todella positiivista, ja muutama nimesi neidit jopa markkinapäivän kohokohtien joukkoon.

Rakas, ihana edustuskaksikko <3

Kuluseuranta 2018: kesäkuu

Kesäkuu on nyt paketissa ja kesäkuun kulut saatu laskettua. Tällä kertaa muutamien kulujen kirjaaminen seurantaan aiheutti hieman tavallista enemmän pohdintaa, esimerkiksi se, mitkä kuluista lasken Nutellan kohdalla eläimen hankintakuluiksi. Huiskun kohdallahan kuluseurantaan tuli kirjattua kaikki lennoista alkaen, mutta tällä kertaa minun ei olisi oikeasti tarvinnut maksaa Nutellan Suomeen saamisesta mitään. Nutella tulee meille sijoitukseen, ja Sarianna oli täysin valmis hakemaan tulevan jalostusnaaraansa itse, ja myös vastaamaan yksin kaikista tuontikuluista. Eli halutessani olisin selvinnyt Nutellan hankinnasta sijoitussoppariin merkityllä panttimaksulla. Mutta koska Jussi on jo pidempään halunnut käydä Englannissa, tarjouduin hakemaan pennun itse, ja lupasin että voin maksaa samalla myös sen rahdin. Asiaa pohdittuani päätin jättää lennot pois laskuista, ja katsoa ne enemmän minun ja Jussin viikonloppureissukustannuksiksi. Sen sijaan rahdin päätin kirjata eläinkuluihin, sillä vaikka se ei ole pakollinen sellainen, niin se kuitenkin liittyy suoraan eläimen hankintaan - eihän meillä moni muukaan kuluseurannan kulu ole mikään ehdoton välttämättömyys, vaan asioita joita olen itse päättänyt näädille hankkia. Ja kuluseurannan hömppäkategoriasta varmasti huomaa, että näätien kohdalla käytän suhteellisen herkästi rahaa muihinkin kuin kaikkein välttämättömimpiin hankintoihin.

Pikkuneidillekin on nyt lentolippu hankittuna. Kuva: Lucy Emma Rose

Juokseviin menoihin kesäkuussä meni useita kymppejä muun muassa pissa-alustoihin ja lohitahnaan. En saanut aikaiseksi tehdä tilausta Zooplussaan ennenkuin vasta ihan kuun lopulla, niin sitä ennen ehti hakea useamman tuubin lohitahnaa Mustista- ja Mirristä, että täydentämään pissa-alusta varastoa muutaman kerran Verkkokauppa.comista, minkä takia nämä tuotteet ovat ilmestyneet kuluseurantaan useammassa erässä. Etenkin kun Verkkokauppa.comista ensin hankitut pissa-alustat loppuivat muutamaa päivää ennenkuin Zooplussan paketti tuli, joten niitä piti tilata vielä Verkkokaupan kautta lisää, kun he lupaavat toimituksen Raision liikkeeseen seuraavaksi päiväksi. Kai se on pikkuhiljaa uskottava, ettei sata alustaa enää riitä meille edes kuukaudeksi.

Tytöille markkinoilta löytynyt ihana tunneli

Zooplus-sortuminen, joka on tytöistä oikein hyvä sekin.

Sorruin myös kesän kunniaksi pieneen ekstraan, ja Zooplus-tilaukseen eksyi Itsyn lempihiirileluja sekä uusi teltta tytöille. Koitan nykyään välttää sellaisten näätävirikkeiden ostoa, joita ei voi kunnolla pestä, ja jotka ovat sen myötä valitettavan kertakäyttöisiä, mutta joskus sorrun silti yhä. Niissä kun halpa hinta toimii hyvänä houkuttimena, vaikka kuinka koettaa ajatella, että teemme jos pissa-alustojen kanssa niin paljon ylimääräistä jätettä, että lelupuolella voisi koettaa kompensoida kestävillä valinnoilla. Jälkimmäisillä sitten pystyin hyvin perustelemaan itselleni Turun käsityöläismarkkinoilta tytöille tulleen 75 euroa maksaneen leikkitunnelin. Siinä kun on jo suunnittelussa huomiotu miten tunneli on purettavissa pesuun, ja tunneli on tehty matonkuteesta, joten sen pitäisi kestää hyvin useammatkin raisut leikit. Mihin niitä lomarahoja muuhunkaan käyttämään kuin noihin silmäteriin.

Nutellalle on nyt myös jo valjaat odottamassa

Kesäkuu

Näädille:

Ruuat & namit:
Miss Purfect lohipatee 75g 2,63€
Maukas broilerin sisäelinseos 1,99€
Miss Purfect lohipatee 75g 3,29€
Miss Purfect lohipatee 75g 3,29€
tiput 50kpl 25,00€
TubiCat -lohitahna 9*75g 13,47€
Atria broilerin sydän 10kg 39,00€

Eläinlääkäri & lääkintä: -

Tarpeelliset tarvikkeet:
Tirixie Nappy -pissa-alustat 2*50kpl 29,80€
Trixie Nappy -pissa-alustat 14,90€
Trixie Nappy pissa-alustat 4*42kpl yht. 39,96€

Lelut, pedit & muu ekstra:
Muffinssi-valjaat 13€
Isompi kevytaitaus 61,23€
Ääntelevä kissanminttuhiiri 3kpl 4,49€
Zoolove Birdie pop-up teltta 5,99€
Kudottu kissatunneli 75€
Magisso -vesikuppi 28,75€

Näyttely- ja yhdistyskulut:
arvat 3kpl 5€
Nutellan ilmot Color of the Fall -näyttelyyn 16,00€

Lemmikkien hankinta:
Nutellan rahtimaksu 75€

YHT.457,79€