Välillinen altistus

Kirjoittelin reilu vuosi sitten ensimmäistä kertaa rotilla levinneestä sienitaudista. Olemme sen takia pitäneet rottakontaktit yhä normaalia vähäisempinä, eikä meillä ole ollut ollenkaan esimerkiksi hoitorottia, vaikka hoitoeläimiä muuten välillä käykin. Kaikkia kontakteja sitä ei laumallisen sijoituseläimiä kanssa ole kuitenkaan voinut tai edes halunnut välttää. Eilen kävi sitten se, että yksi meillä vieraillut ihminen ilmoitti oman laumansa saaneen positiivisen sienitestituloksen. Ja koska sienen leviämiseen riittää pahimmassa tapauksessa muutama itiö, olimme tyttöjen kasvattajan kanssa yksimielisiä siitä, että nyt myös meidän lauma on syytä varmuuden vuoksi testata. Altistus on onneksi epäsuora, eli meidän rotat ovat olleet kontaktissa ihmiseen, jonka omilla rotilla on sieni, eikä suoraan tartunnan saaneisiin rottiin. Eli nyt toivotaan, että selvitään nytkin vain säikähdyksellä. 

Valmistautumista näytteen keruuseen

Suppiksen pojista kolme ehti lähteä sunnuntaina uusiin koteihinsa. Kaikkien viiden piti lähteä, mutta yhden pojan hakijan autosta hajosi rengas. Joten nyt varotoimenpiteenä myös ne kaksi poikaa, jotka eivät vielä lähteneet, jäävät kotiin siksi aikaa että testitulos valmistuu. Näistä pojista kumpikin kun on menossa erikseen valmiisiin laumoihin.  

Saamme näytteen tänään postiin, ja koitan olla ajattelematta asiaa liikaa ennen tuloksen valmistumista, vaikka se ei varmasti tulekaan olemaan helppoa. Osa lukijoista kun on varmasti jo Facebookin puolelta huomannut, että omat stressitasot ovat olleet eläinasioissa jo valmiiksi koholla kaikesta vuoden sisällä sattuneesta. Joten voin sanoa, että vaikka kymmenen rotan kuukauden kestävä päivittäinen lääkitseminen suursiivouksineen ei todellakaan olisi jotain, jota tähän kohtaan kaipaisin, ei se edes ajatustasolla stressaa yhtään niin paljon kuin ajatus siitä, että saattaisin joutua lääkitsemään myös sokerioravia ja desinfioimaan myös heidän asumuksensa. Etenkin kun edellisen totutushäkkiepisodin myötä en ole yhtään varma, saisiko sokruja edes siirrettyä pienempään häkkiin lääkitys ja desifiointirumban ajaksi. Bianca kun veti pienemmässä häkissä aika pahasti kierroksille. Sen olemme Jussin kanssa päättäneet jo valmiiksi, että emme lähde koko asunnon desinfiointiin, vaikka positiivinen testitulos tulisi, vaan koittaisimme alkuun hoitaa vain sen huoneen, missä rotat asuvat. Mikäli se ei riittäisi, miettisimme vasta sen jälkeen muita vaihtoehtoja.

Minimiehet <3

Näyte kerätään hammasharjalla harjaamalla koko lauma huolellisesti läpi. Sitten näytekeruuharja postitetaan Movetin laboratioon. Positiivinen tulos voi valmistua jopa viikossa, mutta negatiivisen tuloksen saamiseen voi mennä jopa kuukausi. Sillä mikäli näyte ei lähde kasvamaan heti, odotellaan vähän lisää. Onneksi elokuulle on tiedossa paljon työvuoroja ja muuta ohjelmaa, joka pitää toivottavasti ajatukset pois pelkästä odottamisesta. Koitan keskittyä siihen, että riski välilliseen tartuntaan on kuitenkin pieni verrattuna suoraan kontaktiin, sillä puhtaat vaatteet ja käsien pesu kuitenkin vähentävät entisestään ihmisen mukana kulkevien itiöiden määrää. 

Pahkis-poika näyttää koko ajan enemmän huskyltä

Koitan myös mantrata itselleni sitä, että pahimmassakin tapauksessa sienitartunta on yleensä vain ärsyttävä ja työläs. Tartunnan saaneista eläimistäkin valtaosa kun on yleensä oireettomia tai oireilee hyvin lievästi. Joten siinä kaikkein pahimmassakin tapauksessa, eli että meillä olisi positiivinen, emmekä saisi hävitettyä sientä meiltä kotoa, nykyinen lauma voisi todennäköisesti elää ihan laadukkaan ja mahdollisesti jopa täysin oireettoman loppuelämän, ja ainoastaan oma rottaharrastus joutuisi määrittelemättömän mittaiselle tauolle, kun rottia ei voisi astuttaa tai näyttelyttää.