Odotusta ja ultria

Pentukausi alkaa olla jo hyvässä vauhdissa, mutta oman blogin puolella ei ole vielä kauheasti pentujuttuja näkynyt. Syykin tähän on hyvin yksinkertainen, eli se ettei meidän kohdalla ole vielä mikään varmaa. Vaikka meillä on kotona jo aika iso lauma, en voi kieltää ettenkö vähän haaveilisi myös uudesta vauvasta. Viime syksynä nämä haaveet johtivat pentujonoon, jonka lisäksi olen antanut Sariannalle avoimen valtakirjan sijoittaa meille tyttöpentu, jos hän sijoituskotia tarvitsee.

Huisku ihan vaavina. Kuva Mandy Schuhmacher

Omalta osalta ensimmäinen kuuden viikon odotus käynnistyi 28.1., kun Effie astutettiin ensimmäisen kerran. Ehdin jo innostua, että tällä kertaa pentuhomma olisi selvä jo heti alkukeväästä, ja sen jälkeen meille joko tulisi pentu heti alkukesästä tai tietäisin olla odottamatta, jos sopivaa alpparitytyä ei syntyisi. Ensimmäinen astutus ei kuitenkaan tuottanut tulosta, vaan Effie ultrattiin tyhjäksi 16.2., ja alkoi uuden kiiman odotus. Se alkoi, ja Effie astutettiin uudelleen 8.4. Ja eilen sitten varmistui, että tälläkään kertaa ei tärpännyt. Nyt siis ollaan taas nollapisteessä odotuksen suhteen, ja odotellaan vieläkö neiti aloittaa kiimaa tämän pentukauden osalta. Ja jos, päästään odottamaan taas astutusta ja ultraa. Jos ei, niin sitten on hyväksyttävä se ettei meidän Myy synny tästä yhdistelmästä ainakaan tänä vuonna. 

Yhden mahdollisen sijoitustytyn laskettuaika on 12.5., ja vaikka kuinka päätin että en edes kysy mahdollisista yhdistelmistä ja muista, vaan pyydän Sariannaa vain ilmoittamaan jos meille olisi tyty tulossa, niin enhän mie malttanut. Sielä minä nytkin seuraan kasvattajan facebook-sivulta emon mahan kasvua ja lasken päiviä, vaikka päätös siitä tuleeko pentueesta pentua Suomeen on Sariannan ja kasvattajan välinen. Minä tulen mukaan kuvioon vasta siinä kohtaa, jos Sarianna päättää jonkun pennuista sopivan kasvatukseensa, hän saa sen, ja hän päättää sijoittaa sen. Sitä ennen on ihan sama vaikka pentueeseen syntyisi kymmenen suklaatytyä, jos ne eivät ole sitä mitä Sarianna hakee. Eli senkin suhteen jatkamme odottavalla linjalla. Todennäköisesti odottava linja jatkuu useamman viikkoa synnytyksen jälkeen, ellei sitten ole heti selvää ettei poikueeseen syntynyt haettua muunnosta.

Neidin kasvua Saksassa tuli seurattua viime vuonna tiiviisti kuvien kautta. Kuva: Mandy Schuhmacher

Odotellessa katselen facebookin ja instagramin täyttäneitä pentuvideoita ja kuvia, seuraan tuttujen pentueiden kasvua ja vertailen uteliaana Huiskun tänä vuonna syntyneiden täyssisarusten pentukuvia Huiskun pentukuviin. Lystin siskonpentujenkin kuvia on ilo katsella, vaikkei yksikään niistä pennuista tule olemaan oma. Samalla muistutan itselleni, että tuli meille tänä vuonna pentua tai ei, meillä on jo kotona maailman täydellisin lauma. Kun ei meille kuitenkaan voi pidemmän päälle tulla joka vuosi kahta uutta näätää. Olin vain vähän ajatellut, että tämä voisi vielä olla sellainen vuosi.  Olisihan noita myytäviä tytyjäkin ollut tänä vuonna jo pari, mihin olisi ollut mahdollisuus ilman että on ollut jonossa. Mutta niin kauan kuin on mahdollista että jompikumpi suunnitelluista pennuista toteutuu, pidän laput silmillä muiden suhteen. Tänä vuonna se kun ei oikeasti ole millään muotoa paha, jos jään ilman pentua sen vuoksi että odotan jotain tiettyä, joka ei välttämättä edes synny.