Turussa kukkii jo |
Parina ensimmäisenä päivänä en juurikaan edes koittanut siivota, ja siinä ajassa huomasi erittäin tehokkaasti, kuinka tehokkaasti viisi näätää sotkee. Etenkin tilanteessa, jossa näädät kokevat tarpeelliseksi kehittää itselleen normaalia enemmän tekemistä omistajan ollessa aikalailla poissa pelistä. Näiksi hyviksi omiksi aktiviteeteiksi kehitettiin muunmuassa vessan roskiksen läpikäyminen, muutaman talouspaperirullan tappaminen sekä aarteiden levittäminen keittiöön ja vaatehuoneeseen niiden vapauduttua täysin näätien käyttöön omistajan liimauduttua kiinni sohvaan. Heti kunnon salliessa edes hetkittäisen pystyasennon, sitä alettiin siis hyödyntää siivoukseen. Jussilla tauti alkoi onneksi muutamaa päivää ennen, niin hänellä pahin oli myös takana vähän ennenkuin itselläni.
Maattuani pari päivää sängyn pohjalla annoin Jussille luvan hävittää myös yhden asunnon matoista - sen ainoan, jonka pesu vaatisi pesulapalveluiden käyttöä, ja josta Jussi ei ole enää aikoihin halunnut ajatella mitä kaikkea sen kuidut ovat nielleet. Lattia tuntui ilman mattoa kuitenkin heti niin alastomalta, että päätin hyödyntää yhden nettikaupan kahdenkymmenenprosentin mattoalennuksen. Nyt olkkarin maton seuraajaksi odotetaan ulkotiloihin suunniteltua mattoa, jonka ei pitäisi säikähtää kosteudesta ja jonka pitäisi kestää hyvin myös huuhtomista. Kumpikaan ominaisuus on tuskin haitaksi maton paikalla akvaarion edessä.
Mitella keksii itselleen viihdykettä |
Samalla arvostus hyvin ja helposti pestäviä frettien virikkeitä kohtaan on kasvanut taas roimasti. Ei-pesunkestävät kun tahtovat jäädä väkisinkin vähän kertakäyttöisiksi, kun koittaa ettei koko asunto haisisi ainakaan koko aikaa näädältä. Ja oman lisänsä tahrakavalkadiin tuovat myös erilaiset veri- ja muut ruokatahrat tyttöjen etsiessä täydellisiä syönti- ja jemmapaikkoja niin sydämille kuin kokonaisille ruokaeläimille. Silti en tämänkään jälkeen osaa vieläkään haaveilla näätähuoneesta, joka rajaisi sotkut vain osaan asuntoa: on noista tytöistä ollut myös paljon viihdettä ja seuraa, kun on sängyn ja sohvan pohjalta seurannut niiden edesottamuksia. Kuten siivouksen käynnistämään hiiriviestiä, jossa jokainen vuorollaan juoksi hiiri suussa pitkin asuntoa koittaen keksiä sen täydellisen jemman epävakaassa tilanteessa.
Viimepäivinä olen saanut poikkeuksellisen paljon iloa myös akvaariosta, joka sijaitsee suoraan sohvaa vastapäätä. Etenkin rakkauteni haarniskamonnit ovat vanginneet katseeni pitkiksi toveiksi seuratessani suodattimesta pelastettujan poikasten touhuja. Niistä ainakin neljä selvisi varmuudella, ja kaksi isointa ovat jo kuparimonnisten kokoisia.
Yksi suodatinlapsista ja kuparimonninen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti