Tajusin tuossa äsken julkaise -nappia painettuani, että en ole muistanut mainita blogissa edes sitä, kun meillä kävi keskiviikkona Turun sanomien toimittaja kuvaajan kanssa tekemässä Miikkiksestä jutun Turun sanomiin. Nyt sitten jännätään, ilmestyykö juttu ensikuussa tulevassa lemmikkiliitteessä, vai tammikuisessa harrastus-liitteessä.
Sen muistettuani aloin miettiä, mistä muusta olen mahdollisesti unohtanut päivittää elettyäni hieman unenpuutteista arkea kofeiinitablettien, sokerin ja vitamiinilisien voimalla. En äkkiseltään muistanut mitään, mutta Jussi kyllä juuri jutteli heillä olleesta luennosta, joka käsitteli sitä mitä riittämätön yöuni tekee muunmuassa muistamiselle.
Asiaa hieman ajateltuani sain kaivettua aiheista ainakin suunnitteilla olevan suomalaisen lemmikkihaisunäätäyhdistyksen sekä taas lokakuun alkuun varatun kirppispöydän. Näistä ensimmäisen selvittely on ehkä unenpuutteen ohella eniten vaikuttanut nettihiljaisuuteeni. Kummasti sitä kun on alkanut kerrata hieman yhdistysjuttuja sen jälkeen, kun menin yhtenä päivänä toteamaan ajatuksen ääneen skunkkiryhmässä ja yllättäen sieltä löytyi useampikin, jotka yhdistysideasta innostuivat. Onnistumiseni vähintään vuoden kestävästä yhdistoimintatauosta näyttää siis uhkaavasti kaatuvan samaan kasaan ostolakkoni ja näyttelytaukoni kanssa. Rehellisesti sanottuna en ole varma, onko se hyvä vai huono asia ;-)
Mutta näitä lukuunottamatta arki on mennyt ehkä suht normaaleita raiteitaan. Jussin kanssa tultiin taas siihen tulokseen, ettei meidän pitäisi mennä yhdessä eläinkauppaan (sen jälkeen kun puhuin Jussille kauniin nuoren vietnamilaisen nokkakäärmeen samalla viikolla kun hänelle kotiutui se lisko), eläimet ovat pysyneet terveinä ja kämppä keskimäärin suht hallinnassa. Tampereellakin tuli taas poikettua, ja tälläkertaa Jussi oli meistä se, jolla oli viikonlopussa enemmän eläimellistä ohjelmaa hämähäkkimiitin merkeissä (miekin kyllä hetken mietin osallistumista, kun miitti olisi ollut Suskun ja Hannun luona, mutta Jussin lajeista hämähäkit ovat juuri ne, joista olen huonoin puhumaan ja joista en muista edes lajeja). Fretitkin olivat sitten ensikertaa äidin luona käymässä ja onnistuivat ihastuttamaan äitini ja voittamaan Miikkiksen isäpuoleni hyvisten listalle, kun tyttöihin verrattuna Miikkis oli mukavan rauhallinen tapaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti