Sunnuntaiaamu

18 tuntia yöunta viikonlopun aikana tekee ihmeitä jaksamiselle ja mielialalle. Jaksamista tuntuu olevan paljon enemmän kaikkeen paitsi stressaamiseen (missä olen taas viime viikkoina kunnostautunut turhan tehokkaasti). Eilen tuli vietettyä kotipäivää eläinten kanssa, poikettua Caribialla uimassa ja touhuttua illalla Jussin kämpillä. Oli ihana loikoilla aamulla sängyssä ja katsella kun Miikkis ja tytöt touhuilivat omiaan. Kerrankin niin, ettei itse tarvinnut olla ensimmäisenä ylhäällä. Tytöt hepuloivat vuoroon ja painivat keskenään, koittaen välillä haastaa Miikkistäkin mukaan leikkiin. Etenkin Esteri tuntuu olevan vakuuttunut, että kyllä pojastakin vielä joku päivä litta ja painiseuraa saa. Miikkis taas teki tyypillistä tupatarkastustaan, kävi läpi namijemmapelejään, tutki namikaapin alustaa ja tutkaili olisiko namipurkeille auennut uusia kulkureittejä - onhan se hyvä aina välillä varmistaa, ettei mene sitten hyvä tilaisuus sivu suun. Nykyään Miikkiksen tarkistuskierros kattaa myös keltaisen kalan, frettiputken ja vaatehuoneen kenkätelineen alustan, jotka ovat Esterin tyypillisimmät jemmapaikat. Mistään näistä ei kuitenkaan löytynyt pientä kanipalasta kummempaa, joten seuraavaksi minua tultiin hätyyttämään sängystä antamaan aamupalaa.

Päivän edetessä koti muuttuu välistä hyvin hiljaiseksi. Ei kai kukaan nyt valoisampaan aikaan jaksa riekkua ja leikkiä. Niinpä kun laumasta ei saanut seuraa ja Jussikin oli omilla asioillaan muualla, hyppäsin pyörän selkään ja poikkesin kylpylälle. Kymmenen kerran ranneke on ollut hyvin vähällä käytöllä, eikä se ole voimassa ikuisesti, joten se tarjosi hyvän tekosyyn poiketa ihan vain pulahtamaan. Käydä laskemassa pari mäkeä, nauttia hetken auringonpaisteesta ulkoaltaalla ja saunoa tovin. Ilman paineita siitä, että kun on kerran pääsymaksun maksanut, pitäisi altailla myös viettää aikaa koko rahan edestä. Huomasin, että yksin käydessä hyvä puoli on juuri siinä, että joissain voi olla juuri niin vähän tai kauan aikaa kuin itse haluaa. Tähän mennessä sitä on jotenkin vierastanut ajatusta ihan omista kylpyläreissuista, kun kaikki muut tuntuvat liikkuvan sielä kumppanin tai perheen kanssa.

Illalla siirryttiin Jussin asunnolle oman lauman jäädessä tälläkertaa kotiin. Meidän piti paistaa lettuja, mutta se vähän jäi. Aika meni huomaamatta kaikkeen muuhun. Ensin keittiön kaappien siivoamiseen (ratsaan ne välillä Jussin luvalla läpi, kun itselle raivaus on paljon mieluisampaa puuhaa mitä Jussille), sitten eläinjuttuihin. Jussin isoin terraario kun on jo pitkään odottanut varastossa pääsyä uuteen terraariohyllyyn, mutta emme ole saaneet sitä kahdestaan siirrettyä. Eilen Jussi sai sitten kysyttyä yhtä käärmeistä innostunutta kaveriaan kantoavuksi, kun toisen kaverin kanssa aikataulut olivat menneet jo monesti ristiin, ja tälle kaverille sopikin heti. Minä jäin asunnolle tekemään tilaa terraarion kantoa varten ja Jussi haki kantoavun paikalle. Ja pitihän hänelle esitellä siinä myös kaikki Jussin eläintarhan uudet tulokkaat: uusi hämis, madagaskarin päivägekko sekä nokkakäärme. Hän oli kyllä sitä mieltä, että varastossa ollut iso terraario on ainakin vielä ihan liian iso keskenkasvuiselle Sauronille (sille aiemmin mainitulle vietnamilaiselle nokkakäärmeelle). Sen sijaan siitä saisi hänen mielestään aivan mahtavan poikasterraarion jollekin isommalle boalle, jonka kasvettua siitä ulos, terraarion voisi laittaa Sauronille tai viljispojille, jotka olisivat siinä kohtaa jo hieman lähempänä aikuiskokoa. Jussin mielestä tällainen yllyttäminen ei ole kuitenkaan sallittua, etenkin kun minä olen vähän lupaillut hankkia Sauronille omaa eksoterraa joululahjaksi. Jussi kun oikeasti haluaisi jonkun isommankin käärmeen, mutta sellaisen vaatiman aikuisterraarion koon ja kustannuksien vuoksi hän on päättänyt lykätä hankintaa vielä.

Eläinjuttujen hoitamisen jälkeen vielä syötiin ja katseltiin leffaa. Itse oli siinä vaiheessa jo ihan valmis unten maille, joten Jussi lupasi käydä hoitamassa minun lauman iltatoimet. Usein on oikeasti kätevää, kun meidän asuntojen välillä ei ole monenkaan minuutin matkaa, niin kaikkea ei ole pakko hoitaa valmiiksi ennen lähtöä. Miikkis oli ollut kotona taas kuulemma oikein symppiksellä tuulella, ja puskenut Jussin jalkoja iltapalaa pyytäessään. Poika olikin sitten saanut sekä vähän jauhettuja kalkkunankauloja että paljon jauhomatoja. Nätisti pyytäminen näemmä kannattaa (vaikka aina poika ei moista maltakaan, etenkin jos iltapala venähtää - silloin saatetaan tömistää tassuja, näyttää häntää ja juosta sitten suoraan keittiöön pakastimelle).

Tänään on vuorossa lettuaamiainen - tai oikeastaan brunssi ;-)