Kontrolleja ja muita kuulumisia

Blogin puolella on ollut nyt pari viikkoa täysin kuollutta ja instankin puolella hiljaista. Reaalimaailman puolella on käyty töissä ja koitettu keskittyä pitämään kotona olevat tyypit hengissä, että seuraava postaus ei olisi taas kuolinilmoitus. Valitettavasti kotona on kuitenkin useammalla tyypillä nyt jotain, miksi se tuntuu ikävän realistiselta uhkalta useammasta suunnasta.

Maunolla on ollut suolistosairautensa suhteen taas pahempi jakso, ja hän on oksennellut päivittäin nyt viimeiset kolme viikkoa. Eilen käytiin sitten kontrolliultrassa, ja myönnän että minulla oli pieni pelko persiissä sen suhteen, mikä on saanut oireilun voimistumaan nyt noin pahaksi erikoisruokavaliosta ja lääkityksestä huolimatta. Onneksi kuitenkaan pahin pelkoni, eli aiemmissa ultrissa havaitun pienen massamuutoksen nopea kasvu, osoittautui aiheettomaksi. Suoli oli kuitenkin kauttaaltaan paksumpi kuin kevään kontrollissa, joten Maunon lääkearsenaaliin otettiin nyt taas kortisoni mukaan, ja toivotaan että se rauhoittaisi tilanteen.  

Mauno ei ollut taas yhtään vakuuttunut eläinlääkärissä käynnin välttämättömyydestä

Viime kuussa lopetetun kääpiörotan Wandan emo Erika ei ole vieläkään täysin oireeton, vaikka Erikan oireilu on ollut koko ajan lievempää kuin Wandalla. Erikalla on varattuna kontrolli ensiviikolle, missä mietitään sitten jatkoa hänen osaltaan, kun pelkkä antibiootti ei nyt selvästi auta. Kääpiörottalaumassa yksi lauman parturoijista on reagoinut hyvin voimakkaasti laumassa tapahtuneisiin muutoksiin, ja hän on syönyt nyt karvat sekä etu- että takatassuissaan. Ja pelkään että niitä muutoksia laumaan on tulossa lähiaikoina lisää, kun lauman 3,5 vuotiaalle matriarkalle on alkanut kehittyä kaihi. Niin tuon parturi Usvan kohdallakin on nyt seurannassa, kykeneekö hän toipumaan muutoksista ja asettuuko ongelma taas, vai onko tämä kaikki hänen stressinsietokyvylleen liikaa. 

Sitten on vielä meidän sukkanauhakäärme Mata, jolle on ilmestynyt patti, joka pitäisi tutkituttaa ja pieni huoli siitä, uusivatko meidän toisen tuontikääpiörottapojan hengitysoireet. Ja meidän vanhempi parta-agama on vähän laihtunut, ja nyt toivotaan että hänen osalta tilanne ratkeaa ötököitä lisäämällä eikä kyse olisi iästä. Luci on nyt noin yhdeksän vuotias, ja parta-agamat elävät yleensä 8-15 vuotta. Mutta koska Luci on niin huipputyyppi, haluaisimme ehdottomasti pitää hänet mieluummin sinne 15-vuotiaaksi. Harmi vain, ettei sitä saa yleensä itse valita, vaan voi vain toivoa parasta.

Kun kaiken tämän lisäksi syksyn alkuun tuli heti kesää enemmän työvuoroja, on päivittäminen vähän jäänyt. Sitä kun ei haluaisi koko ajan päivittää pelkistä stressaavista ja surettavista asioista, mutta kummasti pää on taas pyörinyt enemmän niiden ympärillä.

Toki samaan aikaan täällä valmistellaan montaa muutakin juttua. Kääpiörotta Kajolla on laskettu aika tämän viikon sunnuntaina, ja hänet muutettiin juuri mammailuhäkkiin tekemään pesää ja valmistautumaan synnytykseen. Ensiviikolla on rottien syysnäyttely Loimaalla ja Turun matelijamessuihinkin on enää 2,5 viikkoa, ja kovasti koitetaan ideoida sinnekin myyntipöytään täytettä.  

Miina, Sasu & pupillia laajentajat silmätipat. Kuva minien kasvattajan ottama.

 

Ja kävihän meidän kissanpennutkin taas eläinlääkärissä pyörähtämässä, tällä kertaa silmätarkkien myötä. Miinan ja Sasun silmätarkistuksesta en kyllä ollut kauhean huolissani, sillä kummankaan silmissä ei näkynyt päälle päin mitään poikkeavaa, ja kummankin pupillit reagoivat valoon normaalisti. Mutta koska pentuesisaruksella diagnosoitiin juuri ennen luovutusta mahdollisesti perinnöllinen silmäsairaus, kasvattaja halusi luonnollisesti tutkituttaa sijoitukseen tulleen Miinan silmät tarkemmin mitä normi pentutarkastukseen kuuluu. Ja kun Miina joka tapauksessa lähti tutkimuksiin, sovittiin että varattiin samalla aika myös Sasulle, niin on sitten kasvattajalle kattavammin tietoa pentueen silmätilanteesta. Miina, Sasu ja samalla kertaa tutkittu Miinan ja Sasun emo Sohvi saivat kaikki silmien osalta puhtaat paperit.   

Sinne positiiviseen koriin voidaan lisätä myös se, että meidän Team harmaan, eli Maunon, Miinan ja Sasun välit ovat lähentyneet koko ajan, ja nyt viime aikoina on alettu nähdä yhdessä nukkumisen lisäksi myös Maunon ja Sasun ekoja yhteisiä leikkipaineja. Vielä painimatsit ovat olleet vähän varovaisempia ja kokeilevampia kuin sisarusten väliset, kun tunnustellaan missä se raja menee että kuinka kovaa uskaltaa ja saa ottaa kiinni ilman että toinen ahdistuu. Mutta askel kerrallaan.  

Siskoni on noita maratonia sohvalla Team harmaan kanssa