Jengin pisimpään olleet ja vanhimmat

Kun tässä on taas kovasti esiteltyä uusia tulokkaita ja muksuja, tuli tässä mieleen, osaako kukaan lukijoista nimetä ketkä meidän nykyisistä tyypeistä ovat olleet meillä kaikkein pisimpään? Tämä kun ei ole meidän jengin kohdalla luntattavissa edes syntymäajoista, kun iso osa jengistä on tullut kodinvaihtajina. 

Kun aloitin tämän nykyisen blogin kesäkuussa 2014 luonani asui Mihail-niminen haisunäätä ja kesyrotat Mimosa ja Lola, joista kukaan ei ole valitettavasti enää kuvioissa mukana. Silloin uutena tyyppinä elämääni oli myös juuri ilmestynyt Jussi, jota olin tämän blogin alkaessa tapaillut pari viikkoa, ja joka on nykyisin aviomieheni. Nykyisellään olemme siis jo pisteessä, että kaikki meidän jengiimme kuuluvat tyypit ovat tulleet sinä aikana kun olemme olleet yhdessä. Asuimme alkuun useamman vuoden erillämme, joten jengissä oli alkuun nykyistä vahvemmin Jussin tyyppejä ja minun tyyppejä, vaikkakin nykyään kaikki tulee laskettua enemmän tai vähemmän yhteisiksi. Niinpä lasken Hanin ja Mininkin tässä yhteydessä meidän tyypeiksi.

Hani

 

Kun tapasin Jussin, Jussilla ei ollut omia lemmikeitä. Hän oli kyllä aina ollut kissaihminen ja kiinnostunut matelijoista, mutta kissaa hän ei pystynyt silloiseen asuntoonsa ottamaan, ja sen perusteella mitä hän oli käynyt kyselemässä matelijoista ja niiden tarvikkeista Faunattaresta, sellaisen hankinta tuntui varsin kalliilta ja hieman haastavalta, joten se oli jäänyt. Meidän tavatessamme minulla ei ollut sillä hetkellä mitään matelijoita, mutta osasin kyllä esitellä Jussille mistä löytyy käytettyjä tarvikkeita ja että poikasia saa edullisemmin kun ne hankkii suoraan kasvattajalta. Ei siinä sitten kovin kauaa mennyt, kun Jussi alkoi sitten vakavammin harkita ensimmäisiä lemmikkejä aikuisiällä. Ihan ensimmäisenä Jussille tuli viljakäärmeitä vielä tuon vuoden 2014 aikana, ja niistä meillä majailevat edelleen Mini ja Hani.

Hani oli alkujaan Hannibal, mutta kun snow-väriset ovat poikasena sellaisia aika hempeän vaaleanpunaisia, ja kun sitten vielä selvisi, että Hannibal onkin tyttö, nimi sitten lyheni aika äkkiä Haniksi. Jussi ei ollut tästä nimiväännöksestä alkuun ihan kauhean innoissaan, mutta näin yhdentoista vuoden jälkeen kutsuu kyllä itsekin tyttöä sillä nimellä. Mini taas oli tullessaan ihan minipieni, ja se alkoi muuton jälkeen vielä temppuilla syömisen kanssa hänelle aiotussa terraariossa. Niinpä hänen kanssa otettiin sitten pieni takapakki, ja siirrettiin hänet vielä hetkeksi karkkilaatikkoon kasvamaan ennen muuttoa terraarioon. Ja vaikka Mini siitä sitten kasvoi ja vahvistui, nimi jäi, kun tyyppi oli siinä vaiheessa ollut Mini jo sen aikaa. Viljakäärmeet elävät keskimäärin 15-20 vuotiaiksi, mutta yli 30 vuottakaan ei ole mahdoton. Eli vaikka tyypit eivät ole enää sieltä nuorimmasta päästä, yhteiseloa voi silti olla edessä vielä vuosia. 

Mini

Aika samoihin aikoihin Minin ja Hanin kanssa meidän nykyisistä tyypeistä Jussille tuli myös meksikon punapolvitarantula Lotta-Päivi. Lotta-Päivi tuotiin minulle yhteen rottanäyttelyyn, josta sitten kuljetin sen Jussille. Jussin oli alkuun vaikea uskoa, että olin tuonut hänelle oikean tyypin, kun Lotta-Päivin piti olla jo vuotias, mutta tyyppi oli silti hyvällä tuurilla ehkä sentinmittainen ja näytti lähinnä huonehämäkiltä. Ihan oikea tyyppi kuitenkin oli, laji vain on erittäin hidaskasvuinen, eikä tyyppi ole vielä nyt ykstoistavuotta myöhemminkään täysikasvuinen. Itse en ollut tuohon kauhean innoissani Jussissa heränneessä hämähäkkikiinnostuksesta, ja ilmoitin heti kättelyssä, että minä en tulisi koskemaan niihin tai osallistumaan niiden hoitoon (mistä olen kyllä sitten vuosien saatossa vähän lipsunut), mutta hämähäkkien nimeämiseen olen kyllä osalltunut alusta pitäen. Lotta-Päivistä tuli Lotta-Päivi, sillä tarantulien kanssa sukupuolen selviämiseen voi mennä helposti vuosia, joten nimen piti sopia molemmille sukupuolille, joten Lotta tuli siltä varalta että tyyppi osoittautuisi tytöksi ja jokainen Leevi and the Leavingisiä kuunnellut tietää että Päivi on ihan pätevä pojannimi. Nykyään alkaa olla jo vahva epäilys siitä, että Lotta-Päivi saattaisi olla naaras. 

Lotta-Päivi (vanhempi kuva Jussin arkistoista)

Nisäkäspuolelta nykyisistä tyypeistä meillä on asunut pisimpään Nutella, joka täyttää ensikuussa seitsemän vuotta ja joka muutti meille kesällä 2018. Frettimittapuulla Nutella alkaa olla jo varsin vahvasti mummoikäinen, vaikka toivommekin kovasti, että saisimme pitää hänet luonamme vielä ainakin pari vuotta. Nutellan jälkeen meidän pitkäaikaisimmat nisäkäskaverit ovat Aino ja Mauno, mikä tuntuu ihan hullulta, kun hehän olivat ihan vasta ihan pentuja. Nämä "pennutkin" ovat kuitenkin jo kuusivuotiaita Onneksi kissojen kohdalla ei ole mitenkään mahdotonta, ettemmekö voisi saada nauttia heidän seurastaan vielä 10-15 vuotta.  

Kaikkein vanhimmat meillä asuvat tyypit ovat nelivarvaskilpikonna Donatella, joka on nyt noin 35 vuotias ja kuningasboa Alma, joka on nyt 22 vuotias, mutta kumpikin heistä on asunut valtaosan elämästään muualla kuin meillä. Liskoista vanhin on puolestaan muurigekko Hupsis, joka on vähintään 12 vuotias. Toki meidän matelijajengiin kuuluu myös tyyppejä, joiden iästä ei ole minkäänlaista arviota. Nisäkäspuolella meidän vanhin on Löllö, joka täytti eilen 14 vuotta ja hyvänä kakkosena Ruttu, joka täyttää loppukesästä 13 vuotta.