Viikonlopun puuhia

Viikonlopun aikana on tullut edistettyä vähän limittäin ja lomittain useampaa eläinprojektia. Pikkusiilitanrekki Simo siirrettiin huoneenlämpöön heräilemään talviuniltaan. Toimitimme Mallun ruumiin Yliopistolliseen eläinsairaalaan odottamaan ruumiinavausta. Yhdistimme Nutellan, Hattaran, Seran, Noten ja Mymskin ensimmäistä kertaa yläkerrassa (kaikki aiemmat tutustumiset on hoidettu puolueettomalla alueella kylpyhuoneessa). Siivosin isomman frettiaitauksen ja kääpiörottien häkin. Kantarelli ja Torvis palasivat treffeiltään ja Kantarelli, joka on todennäköisemmin tiine muutti suoraan mammailuhäkkiin. 

Kääpiörottien häkki tänään siivoamisen jälkeen

Frettien laumauttamisen kautta on edetty nyt vähän pidemmän kaavan mukaan, sillä tiesin ettei minulla ollut tammikuussa aikaa lauman pidempiaikaiseen yhtäjaksoiseen seurantaan. Niinpä tammikuun osalta päädyttiin siihen, että tutustumistuokiot pidettiin lyhyinä, mutta päivittäisinä. Nyt kun minulla on ensiviikolla vain yksi ennakkoon sovittu työvuoro, päätimme yrittää laumaa ensimmäistä kertaa yhteen yläkerrassa, missä kumpikin laumoista asuu. Kylppärissä oli pystytty jo keskittymään yhteisiin tahnatuokioihin ja rauhalliseen haisteluun, mutta touhu tahtoi silti välillä edetä vääntämiseksi. Joten olin varautunut siihen, ettei yläkerrassakaan suinkaan heti vain leikttäisi yhdessä. Rehellisesti sanoen meillä kun ei ole mennyt Nutellan kanssa mikään yhdistäminen ikinä täysin ilman kakkaa, verta ja puffeja, ellei viimeisintä yhdistämistä Mitellaan lasketa. Niinpä olen ollut varsin positiivisesti yllättynyt, kun lauman yhdistämisestä on seurannut vain puffeja, huutoa ja muutamia hutikakkoja, mutta kenenkään niska ei ole verillä ja kaikki keskittyvät välillä touhuilemaan ihan muita juttuja. Nyt olisikin sitten tarkoituksena, kun hommasta ei noussut tämän isompi haloo, että porukka pidetään yhdessä aina kun jompikumpi meistä on kotona mukaanlukien yöt. Viime yönä lauma sai vielä käyttöönsä koko yläkerran, eikä niitä koitettu sulkea samaan aitaukseen. Tänään kannoin junnujen aitauksesta kaikki tekstiilit pesuun ja jynssäsin sen höyrypesurin kanssa läpi, jos ensiyönä uskaltaisi jo kokeilla koko jengiä sinne. Nutellan pleksiaitausta tuskin uskallan kuitenkaan purkaa vielä lähiviikkoina siltä varalta että hommassa tulee takapakkeja. Eli nyt saa pitää kaikki peukut pystyssä, että pääsisimme ehkä jopa vielä helmikuun aikana takaisin yhteen frettilaumaan. 

Kantarellin mammailuhäkki

Torvis ja Kantarelli viipyivät treffeillään reilu pari viikkoa. Kantarelli tuli kiimaan heti ensimmäisellä viikolla, eikä sen kiima ole toistunut sen jälkeen. Kantarelli on myös alkanut suhtautua urokseen torjuvasti ja tekemään pesää, joten sen tiineyden suhteen ollaan varsin toivekkaita, vaikka neidin maha ole vielä mitenkään valtava. Torviksella ei sen sijaan bongattu yhtään kiimaa, eikä sen kohdalla bongattu ollenkaan onnistuneita astumisia. Sen sijaan Torvis alkoi aivastella pari päivää sitten, joten totesimme että sen on ehkä parempi palata nyt samalla kyydillä tuttuun ympäristöön kotiin, ja katsellaan uusia treffejä vähän myöhemmin, jos tuo aivastelu menee hyvin ohi, eikä neiti ole nyt tiineenä.  

Frettiviisikko tutustumassa toisiinsa kylppärissä

Simon suhteen minua jännittää ihan valtavasti tämä heräämisvaihe. Simon paino oli tippunut jo 169 grammaan (poika painoi ennen unia 224g ja tammikuun ensimmäisenä 186g), ja nyt huoneenlämpöön siirtämisen jälkeenkin voi mennä vielä pari-kolme viikkoa ennenkuin poika on niin hereillä että ruoka alkaa kunnolla maistumaan. Samaan aikaan energiankulutus lisääntyy pojan aktiivisuuden lisääntyessä lämpimämmässä ympäristössä. Nyt pitää vain laittaa ruokia mahdollisimman monipuolisesti tarjolle ja toivoa että poika löytää ruokahalunsa pian. Alunperin olin ajatellut alkaa herätellä poikaa vasta lähempänä maaliskuuta, mutta meillä on freteilläkin jo selvästi sen verran kevättä rinnassa, että päätin uskaltautua yrittämään herättämistä jo nyt.