Valmistautuminen frettinäyttelyyn

Kyselin jokin aika sitten postausideoita blogiin Frettiliiton Facebook-ryhmässä. Ruokaviikko postaus on jo työn alla, ja aineisto alkaa olla parin kuvan päästä valmis. Mutta sitä ennen ajattelin lauantaina lähestyvän näyttelyn kunniaksi postata näyttelyyn valmistautumisesta. 

Meillä ainoa varma ja väistämätön vaihe näyttelyyn valmistautumisessa on pakkaaminen. Perinteisesti hoidan sen improvisoituna näyttelyä edeltävänä yönä vannoen, että seuraavalla kerralla aloitan homman ajoissa. Mutta en sitten kuitenkaan ikinä tee niin, en ennenkuin nyt. Tällä kertaa tein jo alkuviikosta ensimmäisen luonnoksen pakkauslistasta kalenteriini, etenkin kun tällä kertaa olen siivoillut eläinkaappeja ennen näyttelyä, ja luvannut viedä useammalle ihmiselle meiltä karsittuja frettitavaroita näyttelyyn. Eli omien tavaroiden lisäksi on muistettava pakata muille luvatut.

 

Meidän näyttelykassin sisältö

Omalle laumalle tuli pakattua seuraavat:

aitaus

aitausmatto

vaihtoalustoja pieniin kuljetusbokseihin

vesikippoja

vilttejä

pissa-alustoja

lohitahnaa

petejä

korvapuikkoja

pieni näytepussi eläinshampoota

roskapusseja

siivoussuihke

talouspaperia

pieniä kuljetusbokseja arvostelubokseiksi

 

Pakkauksista puuttuu vielä kannellinen ruokakuppi eväineen sekä matkustusboksit.

Näyttelykassi, aitauskassi + arvosteluboksit

Pakkauslista on meillä aika samanlainen oli kyseessä sitten näyttelyt tai frettipäivä. Isoimpana erona on, että frettipäiviin ei tule pakattua arvostelubokseja tai korvapuikkoja korvien putsailuun, vaan niiden sijaan lähtee esimerkkejä erilaisista freteille sopivista leluista, sekä valjaat ja hihnat. Näyttelyihin en näitä useinkaan nappaa mukaan, koska oma jengi vetäytyy kuitenkin aitauksessa ollessaan aika äkkiä unille. Frettipäivillä ne ovat enemmän näytillä esimerkkeinä siitä, miten frettejä voi kotiloissa aktivoida. 

Näyttelyitä ennen pyrin jaksamisen ja ehtimisen mukaan aloittamaan frettien puunauksen jo kotona leikkaamalla kynnet ja tarkistamalla etenkin albiinoiden turkit ja pesemällä ne tarvittaessa sekä tarkistamalla frettien korvat ja pyyhkimällä niistä enimmät näkyvät sotkut pihka- tai vauvapyyhkeillä. Joskus nämä valmistelut jäävät näyttelypaikallekin joko koska olen unohtanut, tai joku tyypeistä on päättänyt kakata boksimatkan aikana ja kellahtanut omaan kakkaansa, jolloin ennakkoon tapahtuvasta pesustakaan ei ole paljon apua ilman näyttelypaikalla tapahtuvaa jatkopuunausta. Aika usein näyttelypaikoilla myös näkee kuinka Jussi viimeistelee meidän tytöt ennen arvostelua, koska myönnän olevani asiassa huomattavasti suuripiirteisempi, enkä pidä nyt ihan niin vakavana, jos jostain yksittäisestä sotkusta tai pienestä frettiä haittaamattomasti vaikkutäplästä jokunen piste lähtisikin. Korvapuikkoja meillä käytetäänkin ainoastaan korvien näyttelypuunaukseen, koska niillä pääsee pieniin poimuihin paremmin käsiksi kuin kosteuspyyhkeellä ja sormella.  

Yksi isoin asia jonka olen koittanut opetella muistamaan aina ennen näyttelyä on, että fretit eivät saa näyttelyä edeltävänä päivänä eikä etenkään näyttelyä edeltävän päivän iltana kananmunaa eivätkä sisäelimiä. Kummastakin kun tulee tavallista löysempää kakkaa, ja etenkin sisäelinkakka tahtoo monesti olla vielä mustan tervamaista ja äärimmäisen sotkevaa, jos siihen menee vahingossa astumaan. Sen sijaan suosimme näyttelyä ennen esimerkiksi kanankauloja ja kokokonaisia hiiriä, joista tulee kiinteämpiä ulosteita.

Mymskin ja Jussin spa-hetki syksyllä

Mukaan lähtevien arvosteluboksien määrä meillä vähän vaihtelee. Yleensä nappaan kaapista koko pinon. Mutta hyvä yleissääntö on varata bokseja mukaan vähintään yhtä monta, kuin näyttelyssä on tuomareita, siltä varalta että omat näädät sattuvat olemaan yhtä aikaa eri tuomareilla. Myös jos omilla freteillä on hyvin pieniä ikäeroja ja ne kisaavat samoissa luokissa, voi olla hyvä, jos jokaiselle on oma arvosteluboksi, niin ei tule niin kiire vaihtojen kanssa. Toki arvosteluboksien tarpeeseen vaikuttaa myös se, kuinka optimistinen on sen suhteen, moniko omista freteistä saa kutsun re-calleihin, eli uudelleen katsottavaksi tuomarien päättäessä palkintosijoista. Re-calleissa jokaisella kutsutulla fretillä kun olisi hyvä olla oma boksi. Tosin tässä kohtaa bokseja saa kyllä yleensä myös lainattua kavereilta, kun harvemmin kaikkien kaikkia näätiä kuitenkaan pyydetään taakse. Freteille suositellaan nykyään annettavaksi oma namituubi mukaan boksin päällä, kun se lähtee arvosteltavaksi. Näitä namituubeja me varasimme nyt mukaan kaksi, sillä namituubi on kuitenkin nopeampi vaihtaa lennosta toisen boksin päälle, kuin tarkistaa onko boksi pysynyt siistinä ja vaihtaa näätä + numerolappu boksiin. 

Itselle koittaa muistaa napata mukaan lököiset olovaatteet ja villasukat, sillä frettinäyttelyt ovat aika kaukana koirannäyttelyiden jakkupukumaailmasta, missä itse pitäisi ravata edustavasti lemmikkinsä rinnalla. Sen sijaan frettinäyttelyissä on tavallisempaan lojua samassa kasassa omien näätien kanssa niiden aitauksessa. 

Perjantaina illalla nostetaan kassit autoon ja lauantaina nähdään näyttelyssä Klaukkalassa! Kannattaa myös muistaa, että näyttelyihin saa tulla myös turistiksi ilman omia frettejä, joten jos laji kiinnostaa, ovat ne loistavia paikkoja tutustua fretteihin, muihin harrastajiin ja kasvattajiin.