Tämä on toinen kerta, kun jouduimme turvautumaan Pääkaupunkiseudun eläintuhkauksen palveluihin. Niin ikäviä kuin syyt ovat kummallakin kerralla olleet, en silti lakkaa hämmästelemästä kuinka nopeaa palvelua olemme tuhkaamolta molemmilla kerroilla saaneet. Emme ole ikinä saaneet uurnia mistään muualta yhtä nopeasti, siitäkään huolimatta että välimatkan takia uurnat ovat molemmilla kerroilla tulleet meille Pääkaupunkiseudun eläintuhkaamolta postitse. Nytkin saimme jo eilen tiedon, että Mallu on saapunut takaisin Turkuun ja haettavissa kotiin. Mikä on toki ihanaa myös sikäli, että ajatus tällaisen paketin eksymisestä jonnekin olisi ahdistavampaa kuin minkään muun. Tänään Mallu pääsee sitten muistolehtoon edeltämenneiden luokse.
 |
| Sera ihmettelee oravan lounaan rippeitä saunan penkillä |
Eilen saimme myös vahvistuksen että meidän ilmoituksemme laajamittaisesta seura- ja harrastuseläinten pidosta on mennyt perille aluehallintavirastolle, ja meilläkin on nyt sitten virallinen pitopaikkatunnus tälle kotieläintarhalle. Siihen itsellä liittyy nyt kuitenkin sellainen pieni periaatteellinen ärsytys, että ennen vuodenvaihtumista eikä vielä tammikuun ensimmäisinä viikkoinakaan, kun uusi eläinten hyvinvointilaki oli jo voimassa, missään ei ollut mainintaa, että kyseinen ilmoitus muuttuu maksulliseksi. Tätä mainintaa ei ollut Ruokaviraston eikä avin sivuillakaan vielä siinä vaiheessakaan kun postitimme oman ilmoituksemme, vaan siinä kohtaa asiaa käsittelevät sivut olivat alhaalla päivitysten takia, joten jouduin kaivamaan postitusosoitteen esille muuta kautta. Seuraavana päivänä sivut olivat sitten päivittyneet, ja niille oli tullut myös tieto ilmoituksen teon maksullisuudesta. Sikäli ärsytys on lähinnä periaatteellinen, että ilmoitettaessa laajamittaisesta seura- ja harrastuseläintenpidosta selviää 85 euron maksulla. Se mistä eläinsuojeluyhdistykset ovat viime viikkoina tiedon tultua julki enemmän älähtäneet on se, että jatkossa rekisteröityminen luonnonvaraisten eläinten hoitajaksi maksaa yli 600 euroa. Valtaosa Suomen luonnonvaraisten eläinten hoitajista on eri eläinsuojeluyhdistysten aktiiveja, jotka hoitavat kotonaan oman työnsä ohella muutamia orpoja oravanpoikasia, siilinpoikasia, pesästä tiipuneita linnunpoikasia ja muita avuttomia. Eli täysin vapaaehtoisuuteen perustuvaa, pienimuotoista ja omalla/yhdistyksen kustannuksella tapahtuvaa, josta monella ei ole todellakaan mitään resursseja maksaa monen sadan euron käsittelymaksuja, vaikka kyseessä olisi kuinka tärkeä ja itselle arvokas vapaaehtoistyö. Se tulee takuulla näkymään kevään tullen kipeästi yhdistysten resursseissa auttaa luonnonvaraisia eläimiä. Myös tämä pienempi maksu laajamittaisesta seura- ja harrastuseläinten pidosta voi kolahtaa osien yhdistyksen osille aktiiveista, koska ilmoitusvelvollisuus seitsemästä tai enemmästä yli kuuden kuukauden ikäisestä kissasta tulee ilmeisesti koskemaan myös niitä sijais- ja ensikoteja, joissa on useampia aikuisia kissoja. Siinä uusi eläintenhyvinvointilaki ampuu itseään pikkuisen jalkaan. Monesti kun niillä, joilla on laittaa eniten omaa aikaansa eläinten auttamiseen, ei välttämättä ole panostaa siihen paljoa omaa rahaa. Omasta isosta eläinlaumasta kustannukset osuvat muutenkin itselle, niin siinä konkurssissa tuo maksu ei enää niin vahvasti tunnu.
 |
| Notte <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti