Gabapentiinin aloitus Löllölle

Löllöllä on ollut nyt yli vuoden käytössä Solensia nivelrikkokipuihin. Aiemmin pistosväli on voinut venyä välillä 5-6 viikkoon ilman että Löllön voinnissa on näkynyt isompaa muutosta. Nyt Löllössä on alettu havaita muutoksia jo siinä kohtaa kun edellisestä pistoksesta on neljä viikkoa: Löllö alkaa liikkua rappusissa selvästi kankeammin, ja Maunon kanssa leikkiminen vähenee. Tämä ei sikäli ole ongelma, kunhan huolehtii ettei pistosväli pääse missään kohtaa yli kuukauden mittaiseksi. Mutta aloimme silti keskustella jo viime vuoden marraskuussa, kun Löllö oli kipulääkittynä hammasoperaation jälkeen, että jossain kohtaa tulee varmasti ajankohtaiseksi kokeilla Solensian rinnalle myös jotain toista lääkettä. Löllö kun tuntui olevan hammasoperaation jälkimaininkeissa jotenkin virkeämpi, ja aloimme miettiä, olisiko Metacamilla ollut osuutta asiaan. 

Löllömies <3

Koko viime vuoden loppu oli meillä kuitenkin sellaista lääkitysrumbaa, että voin rehellisesti myöntää, ettei etenkään itsellä ollut energiaa sitoutua yhteenkään uuteen lääkitykseen, joka ei ollut sillä hetkellä välttämätön. Mutta nyt kun Mitellan kolme päivittäistä sydänlääkettä tippui päiväohjelmassa pois, ja Löllön vasteaika Solensialle on lyhentynyt, päätimme että nyt voisi olla aika kokeilla mikä olisi Löllön vaste gabapentiinille. Esitin siis kiinnostukseni lääkekokeiluun töissä Löllöä hoitaneelle eläinlääkärille, ja keskustelin hänen kanssaan, voisiko lääkitys olla Löllön tilanteessa hyvä, ja millä annostuksella meidän olisi Löllön kanssa hyvä aloittaa, jos lääkitykseen päädyttäisiin.

Bestikset

Liuosmuotoisessa gabapentiinissä on ollut nyt saatavuusongelmia, joten Löllöllä aloitettiin tabletit. Tablettien antamisesta kissoille on olemassa niin lukuisia tuskantäytteisiä esityksiä, että olin henkisesti varautunut siihen, että lääkekokeilu kaatuu siihen, että lääkitsemisestä on enemmän stressiä kaikille osapuolille kuin hyötyä Löllölle. Sillä vaikka en yhtään epäillyt sitä, etteikö sitä pilleriä varmasti saisi jollain tavalla alas, pitkäaikaislääkityksissä se ei yksinään riitä.

Terassitarhan valtias

Huoli oli kuitenkin taas turha: eläimille myytävä gabapentiini on Rutun verenpainelääkkeen tavoin makutabletti, ja myös Löllö otti ainakin oman ensimmäisen tabletinpuolikkaansa namina. Eli jos jatko menee yhtä hyvin, ei lääkitys kaadu ainakaan stressiin. Löllöstä on onneksi tullut iän myötä persompi nameille. Kissoille myös lääkkeiden annostelu on huomattavasti inhimillisempää kuin freteille: Löllönkin aloitusannoksen kohdalla riittää, että tabletin puolittaa, mikä onnistuu ihan käsipelillä.

Löllö ja Löllön töpö, johon liittyvät nikamamuutokset ovat varmasti osaltaan syynä Löllön kipuoireisiin

Kyllähän Jussia vähän hirvittää, kun nuo eläimille markkinoitavat lääkevalmisteet maksavat moninkertaisesti sen, mitä samoilla vaikuttavilla aineilla olevat lääkkeet ihmisille. Mutta lääkkeen helppo annostelu ja parempi maistuvuus ovat kyllä lyömättömiä etuja noissa eläinvalmisteissa. Esimerkiksi siinä missä Löllön gabapentiinitabletit ovat 50mg ja riittää että ne puolittaa, ihmisten vastaavat ovat 300mg ja ne pitäisi pilkkoa 12 osaan ja sen jälkeen saada lääkkeen maku naamioiduksi jollain. Nykyään tosin ihmispuolen lääkkeitä ei edes saa samalla tavalla kirjoittaa eläimille, silloin jos eläimille on markkinoilla oma vastaava valmiste. Eli sikäli niihin vaihtaminen ei edes olisi realistinen vaihtoehto.