Tänään Turussa julistettiin eläinten joulurauha jo 17. kerran. Tilaisuus järjestettiin Turun eläinsuojeluyhdistyksen toimesta Mikaelin kirkolla. Joulurauhan julisti perinteiseen tapaan Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen, jonka lisäksi tilaisuudessa puhuivat Turun eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Taru Säteri ja yhdistyksen juuri aloittanut toiminnanjohtaja Sari Pesonen. Sarin puheesta osa kyllä peittyi mäelle saapuneiden karvakavereiden kommentteihin, mutta ehkä sekin tälläisessa tilaisuudessa sallittakoon. Eihän se ole ihme, että koirillakin riittää juttua, kun tapahtumassa on niin paljon kaikkea jännää. Valtaosa mäelle saapuneista eläinkunnan edustajista oli talvinen ulkotapahtuma huomioon ottaen luonnollisesti ihmisiä ja koiria. Meidän jengiä lähti tänävuonna edustamaan freteistä Sera ja Notte. Lisäksi tapahtumapaikalta tuli bongattua ainakin yksi kissa ja pari kania.
|
Jouni Lehikoinen pitämässä puhetta
|
Meilläkin Mauno olisi kovasti halunnut lähteä mukaan, ja sillä pääsi jopa pieni itku, kun esille otettiin niin valjaat kuin seikkailureppukin, mutta ei Maunoa. Siinä ei paljoa auttanut, että koitettiin selittää tuolle meidän rauhaa ja valjasulkoilua rakastavalle kissapojalle, että kirkonmäellinen täynnä koiria ei varmasti vastaisi Maunon käsitystä rauhasta. Sillä vaikka Mauno on ihmisten suhteen varsin reipas tyyppi, Mauno pelkää koiria. Sera ja Nottekaan eivät ole koiria ihan kauhean paljoa nähneet, mutta frettimäiseen tapaan ne eivät niin vähästä hätkähdä. Nytkin isommaiksi haasteeksi muodostui, että Notella ehti tulla juhlapuheiden aikana vähän tylsää sylissä, mutta sekin onneksi korjautui kun Jussi vei neidin hetkeksi sivummalle leikkimään hangessa ja sukeltamaan lumessa. Pakkasta oli tänään onneksi vain joitain asteita, joka ei ollut likoille paha, kun molemmilla on kasvatettuna kunnon talviturkit, ja kissanluukun kautta muutenkin vapaa pääsy talviulkoilemaan aina halutessaan. Mutta pakkasta oli kuitenkin sen verran, ettei edes harkittu Mitella-mummon mukaanottamista, vaikka hän on ollut useampana vuonna mukana edustamassa. Nyt vain iän myötä rasvakudoksen määräkin on vähentynyt, eikä kylmänsieto ole enää entisellään.
|
Minä, Notte ja Sera <3
|
Tänä vuonna tapahtuma olisi jatkunut vielä kulkueen ja toritapahtuman muodossa, mutta me päädyimme jatkamaan tyttöjen kanssa Napoli-pitserian kautta kotiin. Napoli kun on sopivasti ihan siinä Mikaelin kirkon kulmilla. Se tuli löydettyä Jussin kanssa viime vuonna Dewin kirppistapahtuman yhteydessä, ja tykästyttiin paikkaan.
|
Paikalla olleella kiisulla oli oma seikkailureppunsa
|
Uskonto ei kuulu mitenkään vahvasti elämääni, mutta jo vuosia Eläinten joulurauhan julistus on ollut itselleni se tärkeämpi joulurauhan julistuksista. Ehkä juuri siksi, että se on perhetapahtuma tällaisille eläinperheellisille. Vaikka meilläkään mukana ei ole käytännönsyistä ikinä kuin muutama tyyppi jengistä, niin myönnän että se tuo osansa joulunodotukseen, kun voi painaa päänsä ystävän turkkiin, kuunnella joululauluja ja katsella myös muiden karvaisia perheenjäseniä. Toki tapahtumaan liittyy välillä myös pieni haikeus, sillä yhä välillä osa kyselee myös Mihailin perään, jonka kanssa kävimme tapahtumassa useampana vuonna, kunnes edustus siirtyi Mihailin vahuudenkremppojen myötä frettiläisille.
|
Jussi, Mitella & Itsy tasan kuusi vuotta sitten, 10.12.2017
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti