Sijoitus(rotta) ja sen korko

Emme ole päässeet sijoituskääpiörottien kanssa ihan vielä korkoa korolle vaiheeseen lastenlasten muodossa. Mutta niin siinä sitten kuitenkin kävi, että Pihlaja palasi mammalomalta korkoineen, kun Saija puhui sille mukaan yhden tyttären. Zaya's Miniature Millie, tuttavallisemmin Suppis, on kaunis dumbokorvainen black badger, joka on Saijan mukaan erittäin rohkea muuten, mutta käsiteltäessä säpsy. Saija olikin meistä vähemmän yllättynyt, kun ottaessani tytön ensimmäistä kertaa syliin, se onnistui sinkauttamaan itsensä pienelle karkureissuille. Onneksi vain pienelle. Siitä Saija yllättyi sen sijaan enemmän, kun pari muutakin miniä teki heti perään saman. Itselläkin on kuitenkin ollut kääpiöitä jo yli vuoden, ja täällä on ehtinyt syntyä ja kasvaa jo useampia poikueitakin, jotka ovat pysyneet minulla käsissä ongelmitta, vaikka junnuissa on ollut seassa vilkkaampaakin sakkia. Siinä kohtaa tajusin kuitenkin jo itsekin tekemäni mokan. Olin asiaa sen isommin ajattelematta lähtenyt käymään Saijan luona kotihupparissa. Saijalla ei ole itsellään kotona mitään muita eläimiä kuin rottia, joten minun vaatteissani olleet kissan ja fretin hajut olivat varmasti ensikertaa kohdattuna Saijan rotille aika järkytys. Itse vain olen käynyt nyt niin vähän muiden rottaloissa ja omani ovat tottuneet siihen että haisen, että en ollut tajunnut edes miettiä asiaa ennakkoon. Mutta siinä samassa muistin sitten senkin, kuinka yksi kaverini aiemmin jutteli, kuinka hänestä on niin kiva, kun meillä käydessä hänelläkin on mahdollisuus nähdä rottia, kun hänen toisen kaverinsa rotat menevät aina piiloon hänen tullessaan, kun hänelläkin on kotonaan kissoja, eikä toisen kaverin rotat ole tottuneet kissan hajuun. Ei siinä sitten muu auttanut, kuin tyytyä katselemaan Saijan rottamuksia vähän kauempaa, kun en halunnut kuitenkaan järkyttää toisia liiaksi. Eläimillä on niin tarkat aistit, ettei minun ole ikinä mahdollista saada itseäni eläinten mittapuulla täysin hajuttomaksi. Mutta useimmiten se kuitenkin auttaa asiaa jo paljon, jos ottaa toiseen eläintalouteen lähtiessä vastapestyt vaatteet ja pesee kädet huolella - tai vielä parempi, peseytyy kokonaan ennen lähtöä. Aloin kyllä nyt myös vakavasti harkita yhden hupparin pyhittämistä kokonaan rottalahuppariksi, joka asuisi rottien kanssa samassa huoneessa, ja jota voisi sitten käyttää rottanäyttelyissäkin univormuna. Ei sitä ole kumminkaan kiva olla toisten sieraimissa kauhea mörkö. 

Tervetuloa kotiin Suppis. Kuva: Saija Forsström

En ole silti kauhean huolissani siitä, etteikö Suppiskin meille vielä asettuisi. Rotat ovat kuitenkin laumaeläimiä, ja oppivat paljon myös toisiltaan. Joten viimeistään sitten kun yhdistän Pihlajan ja Suppiksen muiden seuraan, uskon että muut alkavat näyttää esimerkillään, että voin olla ihan ok tyyppi löyhkästä huolimatta. Ihan alkuun Pihlaja ja Suppis saavat olla kuitenkin vielä hetken kahdestaan vähän pienemmässä häkissä, ennenkuin laitetaan koko porukan kasaan. Päästään sitten tutustumaan ensin Suppiksen kanssakin ennenkuin sillä alkaa tutustuminen koko muuhun jengiin ja likkojen linnaan. Kissoihin ja fretteihin meillä rotat eivät ikinä tutustu muuten kuin hajun tasolla, sillä hajuun on helpompi tottua, kun siihen ei ikinä liity sitä, että kissa pääsisi säikäyttämään tyypit esimerkiksi sinkoamalla kohti häkkiä.

Menin sitten myös ilmoittamaan saman kääpiörottaviisikon mitä meillä oli mukana Lempäälässä myös ensikuussa järjestettävään Nummen näyttelyyn. Suppiksella ei olisi ihan vielä rittänyt ikä näyttelyyn, niin se jää vielä mammansa kanssa kotiin kasvamaan. Vitsailinkin Jussille että kai tää on sitä lasten osallistamista kotitöihin, kun delegoidaan nyt eläinten joululahjojen hankinta Kielolle, Lupiinille, Opuntialle, Torvikselle, Kantarellille, Hattaralle, Mymskille, Notelle, Seralle, Mallulle ja Nutskulle. Ennen joulua kun ehtii olla vielä yksi frettinäyttely ja yksi rottanäyttely, eikä meillä ole varattuna minkäänlaista joululahjabudjektia eläimille. Eli todennäköisesti ne saavat tyytyä joululahjoina siihen, mitä mahdollisesti onnistuvat voittamaan. Tosin ottaen huomioon että kääpiörottamukset toivat jo viime näyttelystä kassillisen herkkuja ja virikkeitä, ja osa frettienkin voittamista palkinnoista on vielä kaapissa jemmassa, en ole kauhean huolissani siitä, että toisille tulisi ihan kauhean askeettinen joulu, vaikka kukaan ei voittaisi seuraavista näyttelyistä mitään.