Kuolemaa ja kakaroita

Yleensä blogi hiljenee joko siksi, ettei tapahdu mitään erikoista, tai siksi, että tapahtuu paljon nopeammin mitä ehtii päivitellä. Useimmiten meidän jengin kohdalla kyse on jälkimmäisestä. Niin on tälläkin kertaa. Kerrotaan heti ensin alta pois se surullisin, eli kuka on taas kuollut. Valitettavasti kun Alpon jälkeen on vietetty vielä yhdet hautajaiset, kun tulisalamanteri Fenix löytyi kuolleena terraariostaan. Fenix oli nyt jonkin aikaa syönyt tavallista huonommin, mutta pojan löytyminen kuolleena tuli silti täysin yllätyksenä ja oli aika iso shokki. Fenix kun on aina ollut Jussin lempparityyppejä, ja nyt monen vuoden etsinnän jälkeen sille olisi saattanut vihdoin olla morsiankin tiedossa. Tulisalamantereita kun ei ole Suomessa kovin montaa, ja Euroopassa levinneen sienitaudin myötä niiden myyminen oli monta vuotta kokonaan kielletty Hammissa, ja muilla toimijoilla. Vaikka kesäkuun Hamm oli järjestyksessään toinen tapahtuma, missä niitä sai jo myydä, ei kasvatustoimintakaan toki elvy ihan sekunnissa sen jälkeen, kun uusia jalostuseläimiä on ollut pitkään vaikea saada. Fenix oli kuollessaan 7-vuotias, eli ei mikään supernuori sammakkoeläimeksi, mutta sillä olisi kuitenkin ikänsä puolesta voinut olla vielä useampia vuosia maallista taivalta jäljellä.

Tunneskaalan toiseen ääripäähän taas pompattiin bunkkerissa eilen, kun eläimiä esiteltäessä Jussi bongasi Selenan terraariosta kauan odotetut munat. Olimme olleet jo ihan varmoja, että astutus epäonnistui, sillä munia ei ole näkynyt eikä tuntunut Selenaa tarkistellessa, eikä se ole luonut nahkaansa vaikka lasketun ajan olisi pitänyt jo olla (kuningaspytonit luovat nahkansa yleensä noin 2 viikkoa ennen munintaa). Munia oli kuitenkin vain kaksi ja ne olivat vähän onnettoman näköisiä, mikä voi selittää, ettei niitä ole tunnusteltaessa huomattu. Nyt sitten jännätään, ovat ne hedelmöittyneitä ja sen kuntoisia, että niistä voitaisiin saada ulos elävät ja hyvinvoivat poikaset. Munintapäivästäkään kun ei ole ihan täyttä varmuutta, kun bunkkerin kuolintapausten takia Selenan terraarion tarkempi syynääminen on muutamana päivänä jäänyt, etenkin kun sitä ennakoivaa nahanluontiakaan ei ollut vielä ollut. Kumpikin munista siirrettiin kuitenkin terraariosta haudontaboksiin, jossa niiden lämpötilaa ja kosteutta on helpompi kontrolloida. Vasemman puoleinen muna on todennäköisemmin menetetty, sillä se on toisesta päästään kuivunut ja eri värinen, mutta senkään suhteen ei ole menetetty täysin toivoa. Mikäli munissa on elämää, niiden pitäisi kuoriutua noin kahden kuukauden kuluttua. Nyt kun munia tuli vain kaksi, on melkoisen varmaa, että vaikka molemmat onnistuisivat, poikasia ei tule myyntiin asti yhtään.

Selenan munat siirrettynä hautomoon

Eksolassa kääpiörottavaavueet ovat kasvaneet kovaa vauhtia. Vanhempien poikasten kohdalla emo ja sisko erotettiin pikkupojista lauantaina, ja Opuntia ja Torvis muutivat isoon häkkiin yhdessä Pihlajan kanssa. Kielo lähti lauantaina vuorostaan treffeille, ja on nyt hetken lemmenlomalla Saijan luona. Nuoremmilla muksuilla ovat olleet silmät auki kohta 2,5 viikkoa, ja välissä ne menivät reippaudessaan jo Opuntian poikasten ohi, kun Lupiini on ollut mammana jotenkin vähän rennompi ja antanut poikasten tutkia elinympäristöään enemmän. Ero on kuitenkin tasaantunut kovaa vauhtia sen jälkeen, kun Opuntia luovutti poikasten pesässä pitämisen suhteen, kun minit eivät enää pysyneet sielä millään kantamisella. Opuntian poikasilla kehonhallinta ja lihaksisto ovat kehittyneet valtavasti, ja nyt leikkiaitauskin on enää vain pieni hidaste, kun minimiehet kiipeävät seiniä pitkin ulos sekunneissa. Täytyy katsoa, saisiko heille viimeisiksi päiviksi kasattua vähän isomman leikkiaitauksen. Opuntian pojista ensimmäiset kun muuttavat jo lauantaina uusiin koteihinsa. 

Meidän tuleva frettineiti Pikku Myy läpäisi eläinlääkäritarkistuksen reilu viikko sitten, ja koska pentutarkistuksessa ei löytynyt mitään hälyttävää, mikä aiheuttaisi välitöntä huolta tai isoa varauksellisuutta Myyn eliniän ennusteeseen, Pikku Myy kotiutuu meille lauantaina. Myy on edelleen todella pieni, ja neiti painoi eilen päivää vaille yhdeksänviikkoisena vasta 320g (vertailuna Mallun pennut painoivat viisiviikkoisina 247-338g). Mutta pienestä koostaan huolimatta Myy on energinen, touhukas ja kuulemma ihan mahdottoman ihmisläheinen pussailija. 

Sille on syynsä, miksi poikasten kasvaessa kuvat vähentyvät ja videot lisääntyvät. Tässä Lupiinin minit eilen.

Eilen meille tuli myös kaksi yllätyssammakkoa. Olin bongannut muutama viikko sitten, kuinka joku oli miettinyt luopumista lehmälehtisammakoistaan niiden yöllisen metelöinnin takia. Meillä oli silloin juuri alkanut autotallikaranteenin purku ja terraariotetris pahimmillaan, niin laitoin sitten viestiä, että en ole nyt aktiivisesti hankkimassa mitään uusia eläimiä, mutta että jos tyypeille ei löydy uutta kotia ja ongelma jatkuu, niin laittaa viestiä, niin enköhän mie niille jonkun terraarion täältä keksi. Lehmälehtisammakot ovat nimittäin ihan tajuttoman sympaattisen näköisiä kavereita, ja olen useamman kerran miettinyt, että jos hankkisin itselleni sammakoita, lehmikset olisivat hyvin vahva vaihtoehto. Toissayönä sain sitten viestiä klo 1.30, että onko tarjous yhä voimassa. Vastasin että on, ja aloin käydä heti päässäni läpi, mitä terraarioita meillä on vielä varastossa. Onneksi sieltä löytyi vielä Ötökän vanha 60*45*90cm terraario, johon pääsi rakentamaan sammakkolandiaa. Uusi sammakkolandia perustettiin alkuun kodinhoitohuoneeseen, niin ehdin sitten rauhassa miettiä, mihin sijoitan terraarion bunkkerissa sitten jos/kun karanteeniaikana ei ilmene mitään. Olemmekin olleet sitten eilen illalla ja tänään liimautuneina saman lasin eri puolille, kun pojat kiipeilevät ja mie en voi olla tuijottamatta. Eläinkaupoissa kun pääsee ihastelemaan lähinnä poikasia, ja nuo aikuiset lehmikset ovat vielä paljon sympaattisempia.  

Toinen pojista

Poikien uusi kämppä tarvitsee vielä vähän lisää oksia ja kasveja myös terraarion yläosaan. Täytyy vain odottaa pieni hetki, että saan sisustustarviketäydennystä.

Pampula on puolestaan aloittanut nyt reilu kuukausi sterilisaation jälkeen ihan järkyttävän karvanvaihdon, ja tuntuu kutistuneen puolikkaan kokoiseksi. Tällä hetkellä olen erittäin iloinen siitä, että meillä on tarvittaessa käytettävissä myös autotalli ja sisällä olevia huoneita, mikäli Pampulan hormonitoiminta ei ehdi tasaantua ajoissa niin että se ehtii kasvattaa itselleen vielä kunnon talvikarvan. Kanit kun pärjäävät Suomessa ulkona ympäri vuoden, jos niillä on säänsuojaa ja tarpeeksi aikaa varautua kylmän kauden tuloon. Kuitenkin ulkokanienkin kohdalla on aina mahdollista, että kani sairastuu tai tulee jokin muu poikkeustila, jolloin sen lämmönsäätely heikkenee. Tai kuten nyt tämä turkkihomma, mikä ei tullut itselleni edes mieleen, kun varasimme sterilisaation kesäkuulle. Mutta pitää sitten jatkossa muistaa, että jos tulee vielä tarve steriloida ulkokaneja, hoitaa homman alta pois heti keväällä.    

Pampulan kesälook työnalla

Että tämmöinen elokuun ensimmäinen viikko noin tiivistetysti. Josko seuraavat postaukset olisivat taas vähän vähemmän rönsyileviä ja yhdessä tai parissa aiheessa pysyviä. Tämmöisistä kokoelmista kun jää aina väkisin paljon myös pois. Kuten se, että nyt loppuviikon minejä on ollut kanssani paapomassa myös lapsuudenystäväni, jolle lähti täältä tuliaisiaiksi yksi häkkiprojekti, josko Kielon tai Pihlajan vauvoista saataisiin hänellekin katkaisu rotattomaan kauteen. 

Simoa ei ollut pariin iltaan kauheasti näkynyt, joten poika sai eilen perusteellisemmin tarkistuksen hiekkakylpyineen ja punnituksineen. Kaikki vaikutti onneksi olevan kunnossa, ja ruokakin maistui hyvin pinseteistä.