Ensimmäiset päivät frettibondailua

Hammin reissulla alkanut kesäflunssa on osoittautumassa melkoiseksi riesaksi. Päivisin olo olisi suhteellisen siedettävä edelleen katoilevaa ääntä lukuunottamatta, mutta ongelmaksi muodostuvat yöt. Yskiminen ja liman valuminen kurkkuun alkavat heti, jos asetun makuulleni, mikä tekee nukkumisesta lähes mahdotonta. Tukehtumisen tunteelta on vaikea saada nukahdetuksi, ja kun sitä herää monta kertaa yössä yskänkohtauksiin, sitä on joka kerta noustava joksikin aikaa pystyyn hengittelemään, ennenkuin on pienintäkään mahdollisuutta saada uudelleen unta. Väsymys ja puutteellinen keuhkokapasiteetti vievät sitten puhdin päivätouhuilultakin. Tokihan lomalla olisi noin muutenkin hyvä levätä, mutta en kyllä ollut ajatellut sen tapahtuvan ihan tässä muodossa. 

Tästä huolimatta olemme aloittaneet Noten ja Seran integroimisen osaksi laumaa. Tosin tästä johtuen emme edes koittaneet yhdistää koko porukkaa heti, sillä totesin että tämän hetkisellä jaksamistasollani siitä ei seuraisi muuta kuin huutoa ja itkua ihan kaikkien taholta. Joten aloitimme siitä, minkä toivoin menevän kaikkein helpoiten, eli päästimme maanantaina ensin yhteen Noten, Seran ja Hattaran, jotka alkoivatkin heti leikkiä kolmestaan, ja vetäytyivät leikkien jälkeen yhteen kasaan sohvan alle nukkumaan. Tämä kolmikko onkin pidetty yhdessä siitä alkaen, sillä Hattara muttui heti siskosten tultua paljon helpommaksi fretiksi. Hattara kyllä kiipeää yhä syliin ja tulee sohvalle ja sängylle moikkailemaan, mutta se ei jää enää esimerkiksi turhautuneena rynkyttämään porttia, jos menemme käymään alakerrassa ottamatta häntä mukaan. Etenkin Seran energiatasot ja leikkimieltymykset menevät todella hyvin yhteen Hattaran kanssa, joten joku vihdoinkin saa väsytettyä Hattaran niin, että se pystyy rauhoittumaan nukkumaan ilman että joudumme käyttämään siihen koko arsenaalin valjasretkistä autoseikkailuihin. 

Meidän kolme nuorinta: Sera, Hattara & Notte <3

Koska Oreo-tiimi hitsautui niin mutkattomasti yhteen, päätimme koittaa jo tiistaina, mitä Mitella tuumaisi uusista pennuista. Mitellasta kun on tullut viimeisen vuoden aikana erittäin mummo, eikä se tunnu enää järin kiinnostuneelta muiden tempauksista, niin kauan kuin hänet jätetään rauhaan, ja hänellä on halutessaan unikavereita pesässä. Nytkin Mitella vain katsoi hetken ovelta tarhassa poukkoilevia pentuja, ja vetäytyi takaisin nukkumaan. Kun Sera ja Notte kävivät myöhemmin moikkaamassa Mitellaa, Mitella nuuhkaisi pentuja ohimennen, ja jatkoi unia. Mitellakin uskallettiin sitten jättää jo nuorison seuraan.

Olin pelännyt kaikkein eniten Nutellan ja Mallun reaktioita pentuihin, joten päätimme, että niiden kohdalla ensimmäinen kohtaaminen ilman aitoja tulee tapahtumaan pihalla. Jussin pyynnöstä yritimme tätä jo eilen, kun kaksi ensimmäistä kohtaamista oli mennyt niin hyvin. Valitettavasti kuitenkin Mallun valetiineys tuntuu ottaneen takapakkia pentujen tultua, ja se hyökkäsi täysin maanisena suoraan Seran niskaan ja koitti lähteä raahaamaan sitä turvaan. Koska tilanne oli selvästi stressaava molemmille, otimme Mallun erilleen porukasta (Malluahan on jouduttu nyt valetiineysaikana erottamaan välillä myös vakiolaumasta, kun sen käytös on stressannut niin vahvasti kaikkia Mallu itsensä mukaanlukien. Muiden pesäänraahaaminen kun muuttuu sillä ajoittain pakkomielteiseksi, ja Mallusta itsestäänkin näkee, kuinka sitä ahdistaa, kun se ei tajua, miten pennut laittavat niin kovin hanttiin ja häviävät pesästä koko ajan). 

Mallu pääsi vähän valjastelemaan muiden tehdessä tuttavuutta aitauksessa

Muksuilla oli heti vesileikit käynnissä

Nutella sen sijaan yllätti: sekin vain vilkaisi pentuja, ja siirtyi sitten touhuilemaan Mitellan kanssa. Olen yhtäaikaa helpottunut, että vähän haikea: Nutellalla tämä muutos kun on tapahtunut yhtäaikaa sellaisen yleisen rauhoittumisen kanssa: Nutella ei ole enää tulossa yli ja läpi kaikesta, pomppimassa ensimmäisenä tasoilla ja haastamassa riitaa kaikkien kanssa. Sen pahimmat särmät ovat alkaneet hioutua, ja siitä on alkanut tulla varhaismummeli. Tämä toki helpottaa elämää paljon, sillä Nutella oli nuorempana varsin atleettinen kotinatsi. Kuitenkaan en olisi samaan aikaan yhtään valmis siihen, että minun ikiliikkujasta on oikeasti alkamassa tulossa omiin juttuihinsa keskittyvä, ehkä jo vähän asioita harkitseva aikuinen. Jopa siinä määrin, että senkin pystyi jättämään jo yöksi pentujen seuraan. 

Nyt meillä on siis tilanne, että aiotusta kokoonpanosta 5/6 vaikuttaa menneen yhteen helpommin kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Mutta että sitten meillä on vielä se yksi, jonka kohdalla ei varmaan auta muu kuin odottaa, että sen hormonit vähän tasaantuvat, mihin tuntuu menevän tälläkertaa iäisyys. Sillä en rehellisesti usko, että Mallu pystyy tällä hetkellä bondaamaan oikeasti kenenkään kanssa, koska se on niin kierroksilla hormooneista, että on välillä koittanut raahata sinne pesään Jussiakin, kun Jussi on koskenut pentuihin, ja sen myötä haissut pennulta. Eli kaikenlainen aivotoiminta tuntuu tällähetkellä jäävän hyvin pahasti hormonien varjoon. 

Hyvin väsytetty Hattara

Sitä odotellessa pitää toki vähän vaihdella tyyppejä niin, ettei Mallukaan joudu olemaan koko aikaa yksin. Toki niissä rajoissa, missä nuo muutkaan tällähetkellä jaksavat Mallun tempauksia. Onneksi Mallun käytös oli ollut meidän reissun aikana jo huomattavan paljon rauhallisempaa, joten toivotaan, että tämä takapakkikin jää lyhyeksi, ja päästään tutustuttamaan Mallua pentuihin oikeasti. Sillä uskon, että ilman hormonisekoilujakin Mallu tulee olemaan tämän totutuksen vaikein lenkki, sillä Nutellan alettua selvästi löysätä otettaan laumasta, Mallu tuntuu samaan aikaan alkaneen muistuttaa enemmän Nutellaa nuorena. 

P.S. Muistakaa että kesäarvonta on auki vielä sunnuntaihin asti! Tästä kanilelusta on tullut Seran ihan lemppari