Lepää rauhassa Claudia

Illalla eksolaan astuessa tiesin heti, että jokin on pahasti vialla. Huoneessa haisi kuolema, ja tiesin, ettei kenellekään huoneen tyypeistä oltu tarjoiltu edellisenä iltana hiiriä tai muuta vastaavaa ruokaa, josta haju voisi olla peräisin. Niinpä pääluvun lasku lähti käyntiin välittömästi. Kaikki kolme kotona olevaa kääpiörottamusta olivat heti luukulla vastassa. Simon nenä pilkisteli jo lempiluolasta matojen toivossa. Kaksi sokerioravista kiipeili oviverkossa kärkkyen, joko heille olisi tulossa iltapalaa. Vaikka jälkimmäisin oli sikäli normaalia, että sokruhäkissä oli yksi selvästi muita ujompi tyyppi, joka ei usein tullut muiden kanssa kerjuulle, siinä kohtaa valitettavasti jo tiesin.

Lepää rauhassa Claudia

Hälytin Jussin heti portsariksi huoneeseen, että pääsin livahtamaan sokruhäkkiin ilman, että kumpikaan esillä olevista neideistä pääsisi livahtamaan häkin päälle. Samalla Jussi vahvisti sen, että hänen käydessään eilen illalla ruokkimassa eksolan tyypit, näkyvillä oli ollut vain kaksi sokruista. Hän ei ollut kuitenkaan kiinnittänyt asiaan sen isommin huomiota, koska yksi neideistä on aina ollut vähän ujompi ja vetäytyvämpi. Itsekään en välttämättä olisi, koska itsekin olen päätynyt hankkimaan eksolaan kameravalvonnan nähdäkseni kaikki kolme varmasti liikkeellä. Sikäli hyvä idea, mutta koska laumassa ei ole näkynyt mitään poikkeavaa, josta olisin ollut huolissani, en ole kiirehtinyt kameran uudelleen asentamisen kanssa, kun kamera piti irroittaa, että saatiin Simon tekniikat paikoilleen. Niinpä nyt en voi tarkistaa videoilta, koska kaikki kolme ovat viimeksi olleet yhtä aikaa aktiivisia.   

Aika pian häkistä sitten löytyikin yksi pieni eloton liitäjän ruumis yhdestä häkin korkkiputkista. Ruumiissa ei näkynyt päälle päin mitään jälkiä haavoista, murtumista, sotkuisesta peräpäästä tai mistään. Kaikkein eniten kuitenkin nieleskelin kyyneliä tapahtuman äkillisyyden aiheuttaman shokin vuoksi, ja sen, etten heti heittämällä pystynyt sanomaan, kuka tytöistä on kyseessä. Olen joskus aiemminkin avautunut blogissa siitä, kuinka yhteiselämän alku sokerioravien kanssa on aiheuttanut välillä vähän ristiriitaisiakin tunteita, ja kuinka minua on vaivannut, että en pysty varmuudella erottamaan tyyppejä toisistaan. Ja siinä minä istuin keskellä häkkiä kuollut sokru sylissäni viestittämässä kasvattajalla itkuisena, että meiltä on kuollut yksi sokru, ja että mie en tiedä että kuka ja miksi. Ja niin tehdessäni tunsin itseni maailman paskimmaksi omistajaksi ja mietin, pitäisikö minun pyytää kasvattajaa heti hakemaan kaksi muuta pois.

Bianca valmistautuu hyppyyn

Pieni pääapina Bianca, ja joku itkettynyt zombi

Hetken hengiteltyäni aloin kuitenkin käydä Jussin kanssa sekä kuolleen että elävien tuntomerkkejä ja käytöstä läpi, ja ottamaan kuvia kaikista kolmesta ja videoita elävistä. Odotellessani kasvattajan vastausta yhteen viestiketjun viesteistä, aloin olla aika varma, että kuollut on Claudia, ja saaneeni tunnistuksen oikein myös kahden elävän osalta. Kun kasvattaja vielä vahvisti olevansa samaa mieltä tunnistuksesta, olo helpottui yllättävänkin paljonkin. Se ei poistanut ahdistusta siitä, että yksi neideistä oli äkillisesti poissa, mutta sai minut tuntemaan itseni heti vähän vähemmän paskaksi sokrumutsiksi. Minä olin oppinut erottamaan tytöt toisistaan. En nopeasti enkä lennosta, mutta minä pystyin tarvittaessa erottamaan kuka kolmikosta oli kuka. 

Loppuyö menikin sitten syöttäessä elossa oleville pinseteistä jättijauhomatoja ja viestitellen kasvattajan kanssa. Kaksi muuta vaikuttivat onneksi virkeiltä, niiden käytös oli normaalia ja ruoka maistui. Aamuyötä kohden keskustelu kasvattajan kanssa käätyikin sitten myös siihen, koska laumaan uskaltaa miettiä taas kolmatta. Ajankohta voi tuntua kauhean äkilliseltä ottaa asiaa puheeksi, mutta sokeriorava on meillä olevista lajeista kääpiörottien ohella yksi kaikkein vahvimmin laumaeläimiä, eivätkä sokerioravat voi hyvin ilman laumaa. Vaikka yhdestäkin kaverista on seuraa, kaksi ei ole vielä lauma. Toki se lieventää tilannetta sen verran, että lauman täydentämisellä ei ole mikään hätäpaniikki. Mutta kun puhutaan lajista, joita on koko Suomessa tällähetkellä ehkä vain kymmeniä yksilöitä, uuden lajitoverin hankinta ei ole yhtä helppoa kuin vaikka kanien kanssa. Toki siinä missä mielessä tilanne oli nyt minun kannaltani hyvä, että tiesin kasvattajalla olevan tällä hetkellä useampia kotia etsiviä liitäjänuoria. Eli lauman täydennyksen perässä ei tarvitsisi lähteä ulkomaille. 

Dumble siirtyi avomökkiin ihmettelemään

Olimme kasvattajan kanssa yhtä mieltä siitä, että koska tällä hetkellä ei ole syytä epäillä mitään tartuntatautia, riittänee että tarkkaillaan nyt pari, kolme viikkoa Biancan ja Dumblen vointia, ja katsotaan sitten laumaan kolmatta. Samalla itse saan vähän aikaa keräillä päätäni ja sydäntäni. Olen taas käyttänyt ihan liikaa aikaa varautumalla henkisesti siihen, että frettilaumassa alkaa olla useita vanhuksia, ja että sielä suunnalla alkaa olla sydänsuruja tiedossa. Ja unohtanut taas kiinnittää riittävästi huomiota siihen, että vaikka yhtenä päivänä kaikki kuolevat, siihen asti kukaan ei tiedä, kuka lähtee ja milloin, ja kuinka kauan saamme kenetkin pitää. Että kuinka tärkeää eläinten kanssa olisi elää vain päivä kerrallaan riippumatta siitä ovatko he vanhoja vai nuoria, terveitä vai sairaita. Koska kuluva hetki on ainoa varma, ja surra ehtii kyllä sittenkin, kun sen aika tulee. Etukäteen sureminen ja murehtiminen tahtoo olla aina pois etenkin lauman nuoremmilta, jotka vielä kuvittelee saavansa pitää ikuisesti. Claudiankaan kohdalla en todellakaan uskonut, että hyvästit olisivat edessä vielä vuosiin.

Claudia 3vk OOP

 

Lepää rauhassa Procyon's Clever Claudia "Claudia"
7.8.2021 - 4.5.2023