Kuinka saadaan fretinpentu kasvattajalta

Nyt pentukauden startattua tämän vuoden osalta, sitä on taas kuullut, kuinka osa kokee pennun saamisen kasvattajalta erittäin hankalaksi. Että vaikka pentu ehkä haluttaisiin hankkia mieluiten kasvattajalta, hommaan turhaudutaan heti kättelyssä, kun kasvattajilta ei saa mitään vastausta sähköposteihin, ja pennut ovat kaikki varattuja jo ennen kuin niillä ovat edes silmät auenneet. Tämän pentukauden osalta minulla ei ole tarjota taikasauvaa kenellekään, mutta jos fretti on vasta harkinnassa, homma on paljon simppelimpi.

Moni ostajaehdokas kun ei tule ajatelleeksi, että siinä kohtaa kun pennut ovat jo syntyneet ja pentukuvia alkaa sadella nettiin, kasvattajat voivat saada enimmillään jopa kymmeniä sähköposteja päivässä, samaan aikaan kun arjessa on normaalia enemmän puuhaa pentujen hoidon myötä. Niinpä jos haluaa kysellä kasvattajalta laajemmin freteistä lajina, ja kyseisen kasvattajan kasvatusyksilöistä, paras ajankohta tähän on pentukauden ulkopuolella. Silloin kasvattajalla on todennäköisemmin aikaa vastailla, eikä se oma sähköposti huku yhtä helposti sinne lukuisten muiden sähköpostien sekaan. Useimmat kasvattajat haluavat myös tavata ostajaehdokkaan livenä vähintään kerran ennen pennun varaamista. Mitä aikaisemmassa vaiheessa kasvattajaan on yhteydessä, sitä helpompi tämä on yleensä järjestää. Pentukauden ulkopuolella kasvattajan jalostuseläimiin tutustuessa saa yleensä myös paremman kuvan siitä, millaisia ne ovat oikeasti lemmikkinä, kun uroksilla ei ole samalla tavalla kiimat päällä ja naarailla hyrrää hormonit. Kaikista niistä pennuistakin kun tulee lopulta aikuisia frettejä, ja vaikkei se aina ensimmäisen vuoden aikana siltä tunnu, muutos on lopulta varsin nopeakin.

Mallu luovutusikäisenä

Otti sitten kasvattajaan yhteyttä mihinkä aikaan vuodesta vain, jo siihen ensimmäiseen sähköpostiin kannattaa panostaa, ja kertoa avoimesta itsestään, frettikokemuksestaan (tai jos kokemusta ei ole, mistä kaikkialta on jo hankkinut tietoa ja paljonko), millaiseen kotiin fretti olisi tulossa ja millaista frettiä etsii. Hyvin iso osa kasvattajien saamista sähköposteista on yhden tai parin virkkeen mittaisia tyyliin ”onko pentuja vielä?”, ”voisinko ostaa sinulta yhden pennun?”, ”Haluan tuon tumman, koska voin hakea?”, jotka eivät kerro kasvattajalle vielä mitään kyseisen tiedustelijan sopivuudesta fretinomistajaksi, tai kyseisen kodin sopivuudesta pennulle, jolloin ne jäävät helpommin ilman, jos jokin toinen sähköposti vaikuttaa heti suoraan lupaavalta kotiehdokkaalta. Toki voi olla turhauttavaa kirjoitella sähköpostiromaaneja ilman että on edes varmuutta, syntyykö kyseiselle kasvattajalle ollenkaan pentuja, mutta se voi myöhemmin palkita pennun muodossa.

Mallun minejä Sotatanssin-frettilässä

Nyt kun harrastustoimintaa koitetaan taas startata uudestaan pandemian jälkeen, kannattaa ehdottomasti hyödyntää kaikki mahdollisuudet päästä tapaamaan frettejä ja kasvattajia livenä. Toki frettipäiviä, messuja ja näyttelyitä on yhä paljon vähemmän kuin ennen pandemiaa, mutta esimerkiksi tälle vuodelle on suunnitteilla useampia näyttelyitä loppuvuoteen, joissa voi tavata frettejä ja harrastajia yleisesti, sekä kasvattajia jalostuseläimineen. Etenkin jos koet, että olet huono kirjoittamaan sähköposteja, voi livekontakti auttaa alkuun, kun sitten voi myöhemmin yhteyttä ottaessaan viitata suoraan tapaamiseen, niin että kasvattaja osaa yhdistää teidän jo olleen yhteyksissä muuta kautta. Vaikka ei pääsikään tapaamaan juuri sitä kasvattajaa, jolta haluaisi pennun, niin ihan varmasti se on jokaisen kasvattajan silmissä plussaa, mitä enemmän on käynyt tutustumassa lajiin myös muualla. Kasvattajat ja harrastajat juttelevat myös paljon keskenään, niin mitä aktiivisempi on lajiin tutustuessaan, sen varmemmin se kantautuu myös kasvattajien korviin. Vaikka piirien pienuus voi tuntua välillä ahdistavalta, on siitä monesti myös etua pentua hankkiessa, sillä yhteiset tutut voivat toimia linkkeinä jopa muihin Euroopan maihin asti, vaikka itseltä puuttuisivat suorat kontaktit kasvattajiin.

Kun aloittaa pohjatyöt hyvissä ajoin ennen pentukautta, voi sitten olla seuraavana vuonna se onnekas, joka tuntuu kiilaavan puskista ohi muiden koittaessa vasta saada sähköpostejaan läpi. Samalla mitä isompaan joukkoon eri frettiyksilöitä on ehtinyt tutustua, sitä helpompi voi olla kasvattajaan yhteyttä ottaessaan kertoa, millaista frettiä etsii, ja avata omia toiveitaan ja jännityksiään frettien suhteen. Sekä miettiä omalta kohdalta, onko se uhka vai mahdollisuus, jos kasvattaja tarjoaakin ison ja rauhallisen uroksen sijasta vaihtoehdoksi energistä mutta kilttiä naarasta, tai kertoo poikasten saattavan olla vähän haastavampia hybriditaustansa vuoksi. 

Ensitapaaminen Hattaran kanssa

Vaikka Notte ja Serakin varattiin tänä vuonna vähän suunnittelematta ja viime tippaan, niidenkin osalta pohjia on oikeasti rakennettu jo vuosia. Olemme nähneet Millan kanssa usein näyttelyissä, ja taisin ensimmäisen kerran kysellä häneltä pienen tummiaisen perään joulukuussa 2018, kun olimme yhdessä kuulotestaamassa frettejä. Silloin tiedustelu oli vielä yleisluonteista "sitten joskus" -henkistä. Tästä nimenomaisesta yhdistelmästä aloin kysellä 2021/2022 vuodenvaihteessa, kun yhdistelmää oltiin toteuttamassa ensimmäisen kerran, ja ilmoitin jo silloin kiinnostukseni kahteen pentuun. Viime vuonna yksikään Biancan pennuista ei kuitenkaan selvinnyt, ja meille tuli viime kesänä Biancan pentujen sijaan useampi kodinvaihtaja, miksi en tänä vuonna rynnännyt suoraan pentujonoon heti kun kuulin, että Milla uusii yhdistelmän. Mutta en lopulta osannut sitten vastustaakaan, vaikka se tarkoittaakin, että meidän oma lauma tulee hetkellisesti (ja toivottavasti pitkään) olemaan isompi kuin ikinä. Tokikaan prosessin ei usein tarvitse olla näin pitkä, mutta aika moni omista eläimistäni on tälläisia harkittuja heräteostoksia. Eli vaikka itse hankintapäätös saattaa syntyä hyvinkin nopeasti ja spontaanisti, niin jollain tasolla homma on saattanut olla vireillä jo pitkään, mikä antaa varmuutta niihin nopeisiin päätöksiin. 

Notte & Sera. Kuvat on ottanut tyttöjen kasvattaja Milla Poikolainen.