Löllön eläinlääkärireissu

Löllöllä ja Mintulla huomattiin viime viikolla pienet ruvet korvan takana. Ensin rupi ilmestyi Mintulle, ja ajattelimme, että jonkun kynsi on osunut siihen. Rupi lähti kuitenkin kasvamaan, ja Löllölle ilmaantui rupi melkein samaan kohtaan. Silloin aloin epäillä, voisiko kyseessä olla jonkinlainen ihottuma. Epäily vahvistui, kun Löllön rupi tippui sunnuntaina, ja sen alta paljastui kostea, ikävännäköinen alue. Tässä kohtaa totesin homman muuttuvan jo eläinlääkäriasiaksi, ja nappasin sekä Löllöstä että Mintusta kuvat, jotka näytin maanantaina töissä. Asiasta keskusteltuamme sovimme, että otan ensin vain Löllön seuraavana päivänä töihin mukaan, sillä Minttu on kaksikosta selvästi stressiherkempi. Että katsotaan ensin, mitä Löllöltä löytyy, ja mietitään sen jälkeen olisiko Minttukin syytä tuoda näytille. 

Seuraavan viikon aamu- ja iltaohjelma

Iho-oireilun sijainnin vuoksi Roosa halusi heti myös korvanäytteet Löllöstä, ja kovista löytyikin sitten enemmänkin kaikkea. Korvissa oli sekä hiivoja, bakteereja että tulehdussoluja. Käytiin siinä sitten läpi, mitä muutoksia meillä on viime aikoina ollut. Se että laumasta on lähtenyt pari tyyppiä, ja omistaja on sitten ensin pillittänyt ja ollut migreenipäissään vajaan viikon verran, ja alkanut sitten taas maanisen järjestelyprojektin. Ja että kun on ollut vähän poissaoleva, väsy ja Zooplussan hinnat ovat nousseet, kissan märkäruoka on päässyt joinain päivinä unohtumaan (ostettiin ne ennen isommissa erissä Zooplussalta, nykyään haetaan noin viikon satsi kerrallaan eläinkaupasta, mikä vaatii vielä totuttelua), jonka seurauksena kissat ovat saaneet normaalia enemmän lihaa ja nappulaa. Ja että avattiin vähän aikaa sitten uusi pussi sellaista nappulaa, jota meillä ei ole ollut ikinä aiemmin. Siinä sitten listaa läpikäydessä todettiin mahdollisiksi taustasyiksi ainakin stressi ja ruokavaliomuutos, vaikka Löllöllä ei ole aiemmin ollut ruokaperäistä oireilua.

Hoidoksi määrättiin korvahuuhdetta, paikallislääkitys sekä korvaan että ihottumakohtaan ja kipulääkekuuri. Ja siinä samalla allekirjoittanut hoitaja ilmoitti että viimeisimpänä avattu nappulapussi menee nyt varuiksi vaihtoon, ja isompiin kämpän mylläyksiin otetaan nyt taukoa. Onneksi sekä lumi että maa ovat alkaneet sulaa jo sitä tahtia, että emäntä voi pian ottaa myllättäväksi pihan tai kasvihuoneen, jos tulee tarve hukuttautua joihinkin mylläysprojekteihin. Ja vaikka Löllöltä ei löytynyt nyt mitään korvapunkkeihin viittavaa, todettiin että vaikka Minttu on hyvin stressiherkkä, on se nyt kuitenkin parempi varmistaa, että onko sillä samoja löydöksiä, ja että silläkään ei näy punkkeja. Sen takia se lähtee huomenna vuorostaan mukaan töihin. Sillä mikäli kummaltakaan ei saada kiinni punkkeja, voidaan olla aika luottavaisia sen suhteen, että kyse on jostain ruoka-/stressiperäisestä. 

Korvan taakse ilmestynyt ihomuutos

Vaikka pakko myöntää, että stressiperäinenkin voi olla tarttuvaa. Oma suru ja sen pakeneminen projekteihin on tosiaan voinut stressata kissoja, ja nyt kissojen oireilu stressaa taas itseä. Fretitkin ovat jääneet tämän kaiken keskellä vähän vähemmälle huomiolle, mikä on aiheuttanut pientä turhautumista etenkin Hattarassa, jolla on kiiman myötä ollut ihan ekstrapaljon energiaa, jota ei olla saatu purettua tarpeeksi kehittävästi. Mutta eipä tässä auta muuta kuin hengittää syvään ja hartaasti ja palata perusasioiden äärelle. Keskittyä tekemään juttuja näiden elävien kanssa. Katsoa välillä vaikka leffoja kissa sylissä, kuten eilen illalla. 

Seuraava kuukausi on myös varmasti omiaan laskemaan koko lauman stressitasoja, kun tulossa on sekä pääsiäisen pyhät, että oma talvilomani, jonka jälkeen Jussi jää vielä pariksi viikkoa lomalle. Eli tiedossa on enemmän unta ja läsnäoloa.