Lemmikki Tampere

Lemmikki Tampere -messut olivat viikonloppuna ja pahin messukooma alkaa hiljalleen hellittää. Messut itsessään menivät hyvin, mitä nyt etenkin lauantaina ihmisiä oli hyvin paljon enemmän mitä minun mukavuusalueelleni mahtuu. Sunnuntaina kulkuväylillä mahtui jo paremmin liikkumaan ja ehti ihan eri tavalla pysähtyä juttelemaan ihmisten kanssa ja kertomaan freteistä pidemminkin. Isointa stressiä kuitenkin aiheutti, että Nutellan ja Hattaran välit ottivat lauantaina valtavan takapakin. 

Laumakemialliset ongelmat alkoivat jo menomatkalla, kun boksista alkoi kuulua normaalia enemmän mekkalointia. Hattara on yleensäkin hyvin vokaalinen lapsi, joten tässä vaiheessa ei vielä huolestuttu suuremmin. Messupaikalla sitten huomattiin pari uutta vekkiä pikkuneidin niskassa. Ne saatiin kuitenkin jemmattua suht hyvin Hattaran messuhupparilla, ja messuaitauksessa Hattara ja Nutella nukkuivat välissä jopa samassa pesässä kuten kotonakin. Sama älämölö alkoi kuitenkin heti kun neidit nostettiin samaan boksiin messupäivän päätteeksi, vaikka ennen messuja neidit olivat tehneet sovussa lyhyempiä yhteisiä boksimatkoja. Eli ei muuta kuin toisen boksin hakuun, että saatiin molemmille matkarauha. Seuraavaksi ongelmaksi kuitenkin muodostui, ettei meillä ollut mukana kuin yksi kevytaitaus yöpymispaikkaan, kun lauma on kuitenkin asunut yhdessä jo viikkoja. Niinpä vielä koitettiin, olisiko yö mennyt samassa aitauksessa kuten messupäiväkin oli mennyt. Nutsku iski kuitenkin pentuun pahemmin kiinni kuin koskaan aiemmin, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi erottaa tyypit. Ja koska ainoa erotusvaihtoehto oli kantoboksi, juoksutettiin tyypit kunnolla, ja Nutsku laitettiin sitten kuljetusboksiin nukkumaan. Kaikki muut kun tulevat jo hyvin juttuun pennun kanssa, totesimme että mitä sitä pentua rankaisemaan siitä, että yksi natseilee. Lauantai-illan osumat pennun niskassa olivat kuitenkin sen verran ikävät, että haavojen puhdistamisen ja tilanteen arvioimisen jälkeen päätimme jättää Hattaran sunnuntaiksi äitini luo muiden lähtiessä messuille.  

Koko sunnuntain takaraivassa vähän tykytti, että näinkö sitä kuitenkin jatketaan sitten kolmen lauman kanssa, vaikka hoitonäädät tiputettiin takaisin omistajalleen lauantaina. Päätimme kuitenkin koittaa Hattaraa takaisin porukkaan sunnuntaina heti kotiin päästyä. Kotona freteillä on kuitenkin miljoonasti enemmän tilaa ja mahdollisuuksia purkaa energiaa mitä niillä oli messureissulla. Kotona Nutskun suhtautuminen pentuun muuttuikin heti taas rennommaksi, ja päästiin jatkamaan laumautumista siitä, mihin oltiin lauantaina aamulla jääty, mikä oli iso helpotus. Tämä kuitenkin osaltaan ratkaisi, että frettien kanssa meillä vedetään toistaiseksi kotoilulinjalla, kunnes lauma/laumat ovat kunnolla vakiintuneet.

Tämä viikko onkin sitten purettu messujuttuja. Ekana purettu tavarat autosta. Kotiutettu kotimatkalla kaksi sukkanauhakäärmettä. Pesty miljoona koneellista pyykkiä. Järkätty tavaroita paikoilleen. Purettu tulokkaiden väliaikainen aitaus. Koottu tulokkaille messuilla mukana ollut pleksiaitaus. Siirretty huonekalut takaisin vanhoille paikoilleen. Pesty vähän lisää pyykkiä. Ja siinä ohessa käyty työssäoppimassa. Onnekseni sain sentään maanantaille ja tiistaille iltavuorot, niin pystyi messujen jälkeen nukkumaan paremmin. 

Työssäoppimisviikot ovat menneet taas ihan silmänräpäyksessä, ja tuntuu uskomattomalta, että huomenna päättyy jo kolmas viikko. Samalla alkaa lähetä se, kun pitäisi pikkuhiljaa alkaa miettiä, koska olisi valmis valmistumaan - sekä sen myötä tietenkin miettiä myös työnhakua.