Dewin siivouspäivän kirppis

Tänään otettiin suunta kohti Mannerheiminpuistoa ja sielä ollutta Dewin siivouspäivän kirppistapahtumaa. Tälläkertaa olin ensimmäistä kertaa ilmoittautunut mukaan myyjäksi, joten autoon oli lastattu aamulla aika kuorma myytäviä tavaroita, tuolia ja pöytää myyntipaikalle, frettejä, frettien tarvikkeita, leivonnaisia... Onneksi kentälle sai ajaa autolla ennen ja jälkeen sen kun tapahtuma oli auki yleisölle. Aamu oli vielä niin kolea ja sumuinen, että minun oli vaikea uskoa päivän ennustetta todeksi, ja sitä tuli lisäiltyä kuormaan enempi hupparia kuin viilennyskamppeita. Mutta säätiedotukseen nojaten lisäsin sitten vielä juuri ennen lähtöä kassiin viilennysmaton freteille ja lätsän itselleni. Ja onneksi lisäsin, sillä vastoin kaikkia odotuksia onnistuin lätsästä huolimatta palamaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä vielä näin kesän viime metreillä.

Myyntipaikka pystytetty

Myyntiassistentit ennen pahinta päiväkoomaa

Kirppiskamojen pakkaamisessa etenkin lelujen pakkaaminen aiheutti kissoissa lievää paheksuntaa, sillä kirppiskasaan päätyi taatusti kaikki parhaat lelut, eikä heille jäänyt melkein mitään leikittävää (jos ei yhtä isoa kopallista ja jemmaleluja lasketa). Lisäksi Mauno oli hyvin järkyttynyt, kun yksi kantokopista meni myyntíin, vaikka Mauno rakastaa kantobokseja. Nyt meillä ei tainnut jäädä enää kuin reilu kymmenen erilaista.  

Juutas

Nava

Freteistä päädyin ottamaan mukaan tulokkaat, koska se mahdollisti kahden lauman väsyttämisen kerralla tapahtuman aikana. Tulokkaat kun väsyivät hyvin tutkiessaan uutta paikkaa ja haistellessaan uusia hajuja ja kuunnellessaan uusia ääniä. Tulokkaiden ollessa mukana ei taas tarvinnut pelätä, että joku koittaisi murtautua niiden aitaukseen, niin saatoimme vapauttaa hoitonäädät yläkertaan siksi aikaa kun olimme poissa. Laumojen väsyttäminen onkin se itsekkäämpi syy ottaa fretit mukaan, sillä itselle on väsyneenä kotiin palatessa helpompi, että meillä on kolmen koko päivän nukkuneen lauman sijaan vain yksi täysissä virroissa oleva. Epäitsekkäämpi on toki se, että pääsee samalla esittelemään lajia kiinnostuneille, ja vastailemaan ihmisten frettikysymyksiin (sekä tapahtuman luonne huomioon ottaen myös kohtalaisen paljon siihen, onko kissoja ja frettejä mahdollista yhdistää saman katon alle).

Tapahtuma-aluetta

Lounaspitsa lähipitseriasta

Myyntiäkin saatiin päivän aikana ihan hyvin. Sekä tavaroista, joista otimme voitot itselle, että porkkanakakusta, joka lahjoitettiin kokonaisuudessaan Dewin buffettiin myyntiin. Toki osa voitoista laitettiin uudelleen kiertoon heti tapahtuman puitteissa, kun muista myyntipöydistä löytyi pari miniharja/sihveli settiä, virkattuja lonkerotyyppejä, kissamaisia postikortteja sekä helppoihin leivontaohjeisiin keskittynyt kirja. Sekä myös useampi pullo colaa, muumikuosinen vauvatyyny, joka pääsi toki heti freteille käyttöön ja digitaalinen valokuvakehys, jonka ajattelin ottaa käyttöön frettipäivillä ja messuilla. 

Maailman söpöimmät lonkerotyypit, jotka lähtivät mukaan kotiin

 

Tähän aletaan suunnitella kuvashowta seuraavaan frettipäivään

Nyt ollaan sitten kotona hoitamassa palovammoja ja tutkimassa päivän saalista. Jussi taisi jo uuvahtaa sohvalle.

Parketin purkua ja muita kuulumisia

Siskon perheen piti tulla meille viime viikonlopuksi, mutta koska perjantaina toinen siskon muksuista oli vähän kipeänä ja minä ja sisko kummatkin aika poikki, päätimme siirtää visiittiä ajankohtaan x. Itsellä kun oli kirjaimellisesti sellainen olo, että pyykki- ja tiskivuoret kaatuvat päälle ja hukumme paskaan. Jälkimmäiseen ei auta yhtään se, että meillä on koko yläkerta eteistä lukuunottamatta parkettia, ja kun se pääsee kerran imaisemaan jotain, tuntuu ettei hajua saa millään pois - mikä myös lisää uusien hutien todennäköisyyttä. Kaikkein pahimmaksi tilanne oli päässyt frettihuoneessa, jossa tuntui ettei huonetta saanut enää siistiksi millään maailman siivoamisella, mikä turhautti ja ärsytti. 

Parketin iloja ovat kosteuden hörppäävät saumat

Jussi ei ole tässä psykoottisessa tilassa, vaikka saattaa näyttääkin siltä. Jussi vain saa vähän apua Hattaralta.

Koko yläkerran lattiaremontti on yhtenä kohtana meidän pitkällä projektilistalla, mutta koska se vaatii paitsi aikaa, tämänkokoisessa asunnossa myös kohtalaisesti budjektia, on sen toteutumisajankohta yhä epävarma. Frettihuoneen kohdalla ei vain pystynyt enää odottamaan, kun sitä olisi päivittäin halunnut räjäyttää koko huoneen. Viime viikonlopun tyhjennettyä ja räjäytysajatusten noustessa taas pintaan, sitä alkoi muistella, että talon edellinen omistaja oli joskus jutellut asentaneensa lastenhuoneisiin parketin vasta jälkikäteen olemassa olevan muovimaton päälle. Frettihuone oli toinen näistä lastenhuoneista, joten yläkerran remonttia odotellessa Jussi mietti, että frettihuoneen parkettia voisi koittaa purkaa jostain kulmasta niin, että näkisi, onko muovimatto paikoillaan. Ja koska se oli, päätimme irroittaa koko kusisen parketin samantien, ja vaihtaa frettihuoneeseen samalla uudet lattialistat. 

Pari ensimmäistä palaa olivat hankalat, mutta sen jälkeen homma alkoi edetä aika vauhdilla. Jussin irroitellessa frettihuoneesta parkettia, itse siivoilin alakertaa ja hoidin pyykkivuorta pois päiväjärjestyksestä. Ja olkootkin että parketin alta paljastunut muovimatto on taattua ysäribeigeä, johon yhdistimme nyt halvimmat valkoiset puulistat mitä löytyi, frettihuone tuntuu nyt freesimmältä kuin aikoihin, ja sen siivottavuus parantui heti moninkertaiseksi. Ei se toki ole vielä sellainen, jollaiseksi se on haaveissa remontoida, mutta huomattavasti aiempaa käytännöllisempi, mikä on tällä erää pääasia.

Tästä se lähtee

Paljon siistimpi ja hajuttomampi frettien valtakunta

Harmi vain, että muovimatto on tietääksemme alla vain kahdessa pienemmässä makuuhuoneessa, sillä muuten minun tekisi tällä hetkellä erittäin vahvasti mieli kiskoa parketti pois myös keittiöstä ja isoimmasta makuuhuoneesta, vaikka uusia vinyylilattioita ei olekaan vielä mahdollisa hankkia. Etenkin keittiön parketti kun on frettihuoneen tavoin pahasti kärsinyt, sillä se otti vuosi sitten useasti osumaa, kun Mintulla oli pissavaivoja. Vaikka pissat pyrittiin kuivaamaan heti kun ne huomattiin ja nurkassa käytettiin imukykyisiä pissa-alustoja ja pissansiivoussuihkeita, keittiön parketissa on pysyvä kosteusvaurio, joka myös haisee kissanpissalta ja johon tehdään yhä harvakseltaan hutipissoja, etenkin jos vessalaatikoiden siivousväli venyy vähäänkään. Eli sekin saadaan lopullisesti kuntoon vasta hävittämällä koko vanha lattia ja asentamalla uusi.  

Ruttu ei arvosta, että myös hänen pedit päätyivät pesuun, ja nyt yksikään karvapeti ei haise valmiiksi sfinksinhieltä

Kauhea työmaa parfymoida taas ne kaikki

Tämä viikko on mennyt taas aika hujauksessa, miksi parkettipäivityskin tuli lähes viikon viiveellä. Tämä viikko oli myös viimeinen viikkoni viimeisimmässä työssäoppimispaikassa, mikä tekee tästä päivästä vähän haikean. Tuntuu että sitä oli vasta alkanut päästä paremmin vauhtiin tuolla, ja päästä paremmin perille uuden paikan laitteista ja ihmisistä, niin että pystyi tekemään koko ajan enemmän myös itse. Mutta vikan päivän kunniaksi ja kiitokseksi elokuusta eilen tuli taas leivottua kakkua, että sain vietyä sen tänään kahvihuoneeseen. Tänään oli myös yhden kesäharjoittelijan viimeinen päivä ja yksi vakkareista jäi lomalle, joten kahvihuoneessa piisasi herkkuja vaikka millä mitalla. Nyt seuraavat pari viikkoa menevätkin taas tutuksi käyneessä ensimmäisessä harkkapaikassani ja sitten on pari viikkoa koulua ennen kolmatta ja viimeistä harkkapaikkaa. 

Hiiriltäkin hävitettiin matelijakäytöstä terraan jäänyt polyuretaanitausta, joka oli hiirikäytössä alkanut imeä pissaa ja haista

Ja koska en eilen jaksanut leipoa urakalla, tänäänkin on tiedossa pientä leipomista. Huomenna kun on Dewin siivouspäivän kirpputoritapahtuma Mikaelin kirkolla, ja lupasin tehdä jotain myös buffettiin samalla kun varasin meille myyntipaikan tapahtuman yhteydestä.

Valmistautuminen frettinäyttelyyn

Frettinäyttelyiden startatessa ensikuussa yli kahden vuoden näyttelytauon jälkeen, minulta pyydettiin blogipostausta näyttelyyn valmistaumisesta, sekä siitä, mitä näyttelyyn kannattaa pakata mukaan. Tässä siis omia kokemuksia aiheesta.

Meidän lauman numerolappuja

1. Ilmoittautuminen

Homma lähtee aina liikkeelle näyttelyyn ilmoittautumisesta. Homman ollessa hulluimmillaan ennen koronaa, näyttelyt saattoivat nopeimmillaan täyttyä alle minuutissa. Nyt koronan jälkeen ongelmana on ollut enemmän saada riittävästi osanottajia näyttelyihin. Mutta koska tilanne lähtee toivottavasti jossain kohtaa taas vilkastumaan, mikäli jokin näyttely kiinnostaa erityisen paljon, kannattaa pyrkiä ilmoittamaan omansa heti kun ilmoittautuminen aukeaa. 

Fretin ei tarvitse olla rekisteröity, jotta se voisi osallistua näyttelyyn, eikä siltä vaadita edes mikrosirua. Ihan jokainen fretti voi siis osallistua, kunhan sillä on vaadittavat rokotukset. Vakituisesti Suomessa asuvalle fretille rittää normaalisti voimassa oleva penikkatautirokote. Nyt koronatauon ja rokotteen saatavuusongelman johdosta rokotusehtoa on hieman kevennetty aiemmin rokotettujen aikuisten ja veteraanifrettien osalta. Mikäli jokin ilmoittautumisessa kysytyistä tiedoista, kuten fretin väri, värikylläisyys tai turkinpituus mietityttää, voi aina ottaa yhteyttä näyttelyn järjestäjään, ja kysyä apua, jotta fretti saadaan sijoitettua oikeaan luokkaan. Mikäli fretin tarkka syntymäpäivä ei ole tiedossa, riittää mahdollisimman tarkka arvio. Meillä näyttelyharrastus aloitettiin Snurren ja Esterin kanssa, vaikka kummastakaan ei tiedetty syntymäaikaa eikä toisesta edes synnynyinmaata.

Ilmoittautumisen yhteydessä on jo hyvä tarkistaa, että fretin rokotuskortti on tallessa, ja ottaa siitä varuiksi vaikka vielä kuva kännykän kuvagalleriaan. Rokotuskortti tarkistetaan näyttelyaamuna sisäänkirjautumisen yhteydessä. Osissa näyttelyissä myös riittää, että lähettää kuvan rokotuskortista etukäteen ilmoittautumisten vastaanottajalle, jolloin itse korttia ei tarvitse muistaa ottaa mukaan näyttelyyn.

Kuvan oikeassa reunassa näkyy myyntipöytää, jotka ovat minulle vähän heikko kohta

Näyttelyaitauksia (selvästi jostain vuosien takaa, kun Marshallin aitauksia on vielä selvästi enemmän kuin nylonaitauksia)

2. Kotona ennen näyttelyä

Fretit eivät yleensä vaadi kauheasti puunausta näyttelyitä varten. Useimpia frettejä ei tarvitse esimerkiksi pestä ollenkaan. Meillä edes vaaleimpia tyyppejä ei yleensä pestä rutiininomaisesti, elleivät ne ole kirjaimellisesti kierineet esimerkiksi kakassa. Ideaalitapauksessa, mikäli tarvetta pesulle on, fretti olisi hyvä pestä ainakin viikkoa ennen näyttelyä, jotta turkin luonnollinen rasvakerros ehtii vähän palautua ennen näyttelyä. Käytännössä tähän ei yleensä pysty vaikuttamaan, sillä jos fretti päättää pyöriä kakassa esimerkiksi kuljetusboksissa matkalla näyttelyyn, on se toki parempi pestä vaikka näyttelypaikan vessassa tuntia ennen arvostelua, kuin antaa arvosteluun yltä päältä kakassa. 

Kynnet on hyvä leikata aina ennen näyttelyä. Paras ajankohta on yleensä muutamia päiviä ennen näyttelyä, jotta kynnen kärki ehtii vähän pyöristyä ennen fretin arvostelua, mutta kynnet ovat silti yhä sopivassa mitassa. Mutta tähän pätee sama kuin pesemiseen, eli jos huomaa näyttelyä edeltävänä iltana tai näyttelypaikalla ennen omaa arvosteluvuoroa että kynnet ovat jääneet leikkaamatta, ehtii ne toki leikata myös siinä, että eivät ole ainakaan liian pitkät.

Myös fretin korvat on hyvä puhdistaa ennen näyttelyä. Osa käyttää tähän korvapuikkoja, mutta niillä voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, mikäli korvapuikko pääsee lipsahtamaan liian syvällä esimerkiksi fretin heilauttaessa päätään. Eli mikäli ei ole täysin varma mitä tekee, kannattaa jättää korvapuikot käyttämättä. Niiden sijaan korvan voi puhdistaa kaatamalla sinne korvanpuhdistusluosta, ja hieromalla sen mahdollisimman syvälle korvaan. Sen jälkeen fretin annetaan ravistaa liuos korvasta, ja esiintullut näkyvä moska pyyhitään esimerkiksi vanulapulla tai kosteuspyyhkeellä. Koska tämä voi hieman sotkea, kannattaa tämä tehdä jo useampia päiviä, tai esimerkiksi viikkoa ennen näyttelyä. Näyttelypaikalla voi tehdä sitten vielä viimeisen tsekkauksen, ja pyyhkiä mahdolliset näkyvät moskat kosteuspyyhkeellä. 

Fretti kannattaa myös tarkistaa kokonaisuudessaan hyvin läpi, eli vilkaista korvien lisäksi fretin hampaat, ikenet ja suu, tunnustella fretti läpi käsikopelolta ja katsoa silmämääräisesti läpi sen ulkoiset sukupuolielimet. Samassa yhteydessä fretti olisi hyvä myös punnita. Tätä ei ole haittaa toistaa vaikka viikottain muutenkin kuin näyttelyn lähestyessä, sillä se paitsi totuttaa frettiä käsittelyyn, auttaa huomaamaan ajoissa mahdolliset hammasongelmat, sekä esimerkiksi alkavan kiiman. Tässä itselläkin olisi kyllä selvästi petrattavaa, että tämä tulisi tehtyä kyllin säännöllisesti kaikkien kanssa. Ihan alkuun itse kävin näyttelyissä pitkälti siksi, että joku minua kokeneempi katsoi nämä säännöllisesti läpi, ja sain sitä kautta tietoa, missä kunnossa omat frettini ovat. Esimerkiksi Itsyn hammasongelmat huomattiin ensimmäisen kerran sen ensimmäisessä näyttelyssä. 

Aitauksen sisustusta (Nemon ostin kyseisestä näyttelystä, enkä raahannut kotoa)

Toinen meillä käytössä ollut näyttelyaitaus

Ja kolmas. Vaihtoehtoja siis riittää.

3. Näyttelyyn pakkaaminen

Frettiä varten näyttelyyn tarvitsee mukaan: 

-sen jo aiemmin mainitun rokotustustodistuksen

-näyttelyaitauksen (tähän käy mikä tahansa pentuaitaus, jossa oma fretti pysyy sisällä. Nykyään paljon suosiota ovat saaneet nyloniset kevytaitaukset, jotka toimivat monilla freteillä).  Mikäli omaa aitausta ei ole, voi aina koittaa kysellä näyttelyn tapahtuvasivulla, olisiko kenelläkään laina-aitausta.

-vesikupin/pullon, jonka saa pysymään aitauksessa sen kaatumatta

-vessalaatikon/pissaalustoja aitaukseen. Joissain näyttelyissä on jaossa puupellettjä vessalaatikkoa varten, mutta tästä on usein maininta näyttelyvahvistuksessa, jos näin on. 

-viltin/petejä aitaukseen. Näyttelypäivät ovat yleensä pitkiä, ja fretti käyttää päivästä yleensä ison osan nukkuen.

-pieni/pienehkä kuljetusboksi, jossa fretti viedään arvosteluun. Tässä boksissa ei saa olla merkittynä fretin/omistajan nimeä, tai ne tulee peittää esimerkiksi teipillä. Tässä boksissa ei myöskään saa olla muuta sisustusta, kuin jokin imukykyinen alusta (esimerkiksi pyyhe) pohjalla. 

-lisäksi mukaan voi varata esimerkiksi jotain evästä fretille, valjaat hihnoineen (etenkin ulkonäyttelyissä on välillä kiva käydä jaloittelemassa frettien kanssa), kosteuspyyhkeitä (ne ovat käteviä, jos huomaa juuri ennen arvostelua esimerkiksi töhnää korvassa tai fretin astuneen pissaan), leluja... Ulkonäyttelyissä jokin vaalea/valoa heijastava peite/varjo/teltta voi olla kätevä, mikäli näyttelypäivä sattuu olemaan kuuma.

- itselleen kannattaa varata myös mukaan jotain evästä/tarkistaa kuinka kaukana näyttely on ruokapaikoista/ruokakaupoista. Jos haluaa varmistaa istumapaikan itselleen, retkituoli voi olla kätevä (tuolien määrä näyttelypaikalla riippuu hyvin paljon näyttelypaikasta). Monessa näyttelyssä on myös pieni kahvio tai tuotemyyntiä, joten pienestä määrästä käteistä ei ole yleensä ainakaan haittaa. Etenkin jos ei tiedä, uskaltaako/jaksaako heti viettää koko päivän tutustuen muihin harrastajiin, kannattaa mukaan varata myös jotain tekemistä, kuten kirja luettavaksi, pelejä tms.

Palkintopöytää ja tuomarityöskentelyä

arvostelu käynnissä

4. Näyttelypäivänä

Meillä lauma pakataan aina aamulla isompaan kuljetusboksiin, jossa on myös iso riippari, johon koko lauma mahtuu. Tämä lisää yleensä suuresti todennäköisyyttä sille, että fretit pääsevät puhtaana näyttelypaikalle, sillä yleensä aina jollain tulee boksissa hätä, mutta pissa/kakka ei pääse valumaan riippariin. Puhtaana pysymistä edistää myös se, että ei anna freteille edellisenä päivänä sisäelimiä tai kananmunaa, joista tulee yleensä löysempiä kakkoja. Mikäli käyttää samaa koppaa fretin kuljettamiseen näyttelyyn ja sen arvosteluun menoon, täytyy riippumatto irrottaa boksista päivän ajaksi. 

Itselle tulee valittua mahdollisimman mukavat ja rennot vaatteet, joissa on kiva nukkua vaikka päikkärit. Frettinäyttelyissä lökärit ja villasukat ovat hyvin tavallinen näky, joten omaan tälläytymiseen ei tarvitse panostaa sen enempää kuin yleensäkään, ellei nimenomaan itse tahdo.

Näyttelypaikalla fretit käydään ilmoittamassa saapuneiksi, ja samalla saadaan niille näyttelynumerot, jotka kiinnitetään fretin koppaan kun on sen vuoro mennä arvostelevaksi. Muun ajan numerot voi pitää esimerkiksi aitauksen päällä, niin kaikkien on helpompi bongailla, ketä tyyppejä näyttelyssä on (paikalla jaettavista näyttelyluetteloista löytyy jokaisen fretin nimitiedot). Tuomarin pöydiltä löytyy numerotaulut, joista näkee, koska oman fretin arvosteluvuoro lähestyy.

Numerolapun saamisen jälkeen on hyvä hetki kasata fretin aitaus, ja fretin käytyä vessassa tarkistaa, onko se sotkenut itseään.  Viimeinen tarkistus kannattaa tehdä vielä siinä vaiheessa, kun nostaa fretin aitauksesta arvosteluboksiinsa, ja lähtee viemään sitä näytettyyn paikkaan, jossa fretit odottavat omaa arvosteluvuoroaan. 

Fretin käytyä arvostelussa, seuraakin taas lisää odottelua. Kun kaikki fretit on arvosteltu (ja joskus myös yksittäisten isompien luokkien jälkeen), tuomari saattaa pyytää nähtäväkseen joitain frettejä uudelleen. Tällöin näyttelynjärjestäjä ilmoittaa niiden frettien numerot, jotka halutaan uudelleen eteen. Oman fretin näyttelynumero kannattaa siis painaa mieleen, tai ottaa itselleen ylös. Mikäli oman fretin numero mainitaan,  fretti viedään arvosteluboksissa näyttelynjärjestäjän ilmoittamaan paikkaan. 

Kun tuomari/tuomarit ovat saaneet järjestyksen päätettyä, seuraa palkintojen jako. Mikäli oma fretti sijoittuu, on tapana, että palkinnot käydään hakemassa yhdessä sen voittaneen fretin kanssa, ja voittajasta napataan kuva. Palkintojen jaon jälkeen jaetaan vielä frettien arvostelulomakkeet, jonka jälkeen porukka on vapaa lähtemään siivottuaan vähintään oman paikkansa. 

Näyttelypaikasta riippuuen välillä ollaan tiiviimmissä tunnelmissa

Ja välillä väjemmin

5. Missä tahansa välissä, jos jokin epäilyttää/mietityttää

Aina voi kysyä lisätietoa/ohjeita, joko ottamalla yhteyttä näyttelynjärjestäjään, kysymällä facebookin frettiryhmissä, kommentoimalla tähän, kysymällä viereisen aitauksen tyypeiltä (ihmisiltä saa yleensä selkeämpiä vastauksia kuin freteiltä, vaikka osa freteistäkin vastaa kyllä mielellään, kun niille juttelee)... Eli yksin ei tarvitse jäädä pähkäilemään. 

Näyttelyihin saa tulla myös ilman frettejä, ja ne ovatkin mitä mainoimpia paikkoja tutustua lajiin, kasvattajiin ja kasvattajien jalostuseläimiin, mikäli harkitsee oman fretin hankintaa. Tai haluaa vain nuuhkia frettien tuoksua pitkän fretittömän kauden jälkeen (tähänkin löytyy varmasti ymmärrystä, ja kysymällä löytää taatusti frettejä, joita saa syliinkin).

Muunnostensa parhaat rivissä

Hattaran ensimmäinen viikko kotona

Hattara on ollut nyt kotona viikon, ja on maailman ihanin pieni höpöttäjä. Se tulee heti frettihuoneen portille vastaan, ja yläkerrassa ollessaankin tulee usein moikkaamaan. Toki moikkaamiseen usein liittyy leikkiin haastaminen, joten lelukopan sisältö on alkanut levittäytyä ympäri yläkertaa, että saa harhautettua neidin naskalit luvallisiin kohteisiin, että pääsisi kieltämään nimenomaan varpaiden puremisesta, ei siitä, että neiti tulee hakemaan leikkiin. Sillä leikkiminen on toki lapselle enemmän kuin ok. Etenkin kun aikuisten frettien kanssa ei uskalleta vielä täysillä painia, vaikka Hattara muuten hengaakin mielellään laumansa mukana, ja usein nukkuukin yhdessä jonkun kanssa. 

Hattara <3

Välillä toki miettii yhä, että olisi kiva, että Hattaralla olisi myös ikäistään seuraa, jonka kanssa vetää kunnon turbopaineja. Mutta vielä useammin tuntuu, että vaikka lauma kasvoi tänä vuonna täysin eri tavoin kuin suunniteltiin, meillä on kotona tällä hetkellä aika täydelliset tyypit juuri näin. Sillä uskon kyllä, että Hattarakin uskaltautuu koko ajan enemmän leikkimään myös Nutellan ja Mallun kanssa, etenkin kun lauman toiminta tasaantuu vielä nykyisestä. Tähän viikkoon kun on mahtunut välillä pientä pennun kurmuutusta etenkin Nutskun taholta, mutta se on ollut tosiaan niin pientä, ettei ihokaan ole mennyt rikki. Hattara kyllä nostaa siitä monesti varuiksi kunnon mekkalan. 

Pihaleikkejä lauman kanssa

Jussikin on ihan ihastunut miniin. Sekä siihen, kuinka paljon se ottaa kontaktia (etenkin silloin, kun se muistaa antaa pusuja hampaiden sijaan), mutta myös siihen, kuinka pehmeä, pörröinen ja puhelias tyty on. Meillä kun on ollut ennen Hattaraa vain yksi angora, jolla oli ihan erilainen, paljon karheampi pentuturkki. Hattara taas on maailman pehmoisin pörröpallo, joka etenkin kostealla nurmikolla leikittyään näyttää ihan vanuhahtuvalta. Neiti tekee kyllä parhaansa muistuttaakseen, että hän on hurrrja tappaja eikä mikään pehmolelu.

Hattara & Hattaran jengi

Myöhemmin syksyllä minulla olisi haaveissa koittaa yhdistää omat laumat, joten senkin suhteen on lisätty pohjatöitä. Meillä on pihassa kaksi vain valvonnan alla käytettävää ulkoiluaitausta, jotka on sijoitettu noin neljänkymmenen sentin päähän toisistaan. Tällä hetkellä ulkoillessa tuleekin yleensä napattua mukaan molemmat omista laumoista, jotta ne pääsevät ulkonakin näkemään ja haistamaan toisensa, mutta niillä ei ole suoraa kontaktia toisiinsa kalterien läpi, niin että tappeleminen olisi mahdollista. Sisällä ollessa laumat ovat vuoroon vapaana samalla jaloittelualueella. Sitten kun hoitonäädät lähtevät aletaan varmaan taas vaihdella myös aitausta ja huonetta oman lauman kesken. Nyt kun laumoja on vielä kolme, koen paremmaksi rauhoittaa kaikille yhden oman alueen niin, että sielä olisi vahvemmin vain oman lauman hajut. Ajatus siitä, että saisi kaikki kahdeksan nykyistä omaa yhdeksi laumaksi tuntuu aika utopistiselta, mutta kyllähän ihmeitä joskus tapahtuu. Syntyihän meille Hattarakin.  

Sisälle päästyä oli niin väsy, ettei pedissäkään tahtonut pysyä

Kauhean paljon muuta täällä ei olekaan tapahtunut, sillä matkoineen kymmenentuntiset työssäoppimispäivät vaativat veronsa. Vaikka olen viihtynyt nyikyisessäkin paikassa ja oppinut valtavasti uutta viimeisten kolmen viikon aikana, kyllä sitä jo vähän odottaa, että pääsee ensiviikon jälkeen taas pariksi viikoksi tuttuun paikkaan. Samalla tuntuu kyllä vähän haikealta, että kyseinen pari viikkoinen on tällä erää viimeinen kyseiseen paikkaan sovittu pätkä. Vuoden vikaa harkkaa odottaa vähän ristiriitaisin fiiliksin. Se on paikoista se, joka oli alunperin ykkösvaihtoehtoni ja uskon, että tulen oppimaan sielä paljon. Silti se tulee olemaan vielä nykyistäkin isompi, kiireisempi ja monipuolisempi. Eli uusia opeteltavia asioita, välineitä, laitteita ja ihmisiä tulee olemaan miljoonasti. Sen jälkeen olen varmasti taas paljon valmiimpi uuteen ammattiin (ja sen pätkän aikana minun olisi tarkoitus valmistuakin). Silti sitä on alkanut vähän odottaa sitä, että pääsisi etsimään sitä omaa paikkaansa, johon jäädä pidemmäksi aikaa niin, että saisi käydä oikeasti tutuiksi juuri kyseisen klinikan ja sen ihmisten kanssa. Eli mikäli pystyn itse asiaan vaikuttamaan, klinikalta toiselle pomppivaa kiireapulaista ja tuuraajaa, joka tekee satunnaisen päivän milloin missäkin minusta tuskin tulee.

Hattara on kotona

Eilen tuli se päivä, kun pääsimme vihdoin hakemaan Hattaran kotiin. Omista työssäoppimiskuvioista ja välimatkasta johtuen hakupäivä piti sijoittaa viikonloppuun, josta johtuen Hattaraa hakiessa paikalla oli enää Hattara ja sen kasvattajan luokse jäävä sisko. Emo ja kaksi muuta siskoa oltiin käyty hakemassa omiin koteihinsa jo aiemmin viikolla pentujen tultua luovutusikään jo maanantaina. Vaikka Hattara on meidän 14. oma fretti ja kolmas pikkupentuna tullut, Hattaraa hakiessa jännitti ihan kamalasti. Sekä tietysti se, että millainen tapaus tuosta neidistä vielä kasvaa, kuin myös se, miten saadaan neiti laumaan. Näistä ensimmäinen on aikuisten kodinvaihtajien kanssa helpompi, sillä aikuisten kohdalla luonne on usein paremmin tiedossa, vaikka nekin saattavat alkuun uudessa kodissa testailla vähän rajojaan ja käyttäytyä muutenkin itselleen poikkeavasti. Jälkimmäinen sujuu sen sijaan pentujen kanssa normaalisti hyvin paljon helpommin, mutta koska olemme viimeksi liittäneet pentuja laumaan 2019, tällä kertaa minulla ei ollut niin vahvaa ennakkokäsitystä siitä, miten nämä nykyiset aikuiset suhtautuisivat pennun tuloon.  

Hattara lähdössä kotimatkalle

Riikka oli varoittanut minua, että Hattara on ollut pentueensa äänekkäin ja tuhmin. Kasvattajan luokse päästyä olikin vastassa kaksi täysin erilaista pentua kuin viimeksi. Koska ehdimme katsomaan pentuja vain kerran, halusin nähdä Hattaran ensimmäisen kerran mahdollisimman pienenä. Silloin se olikin juuri avannut silmänsä ja vasta alkanut hiljalleen laajentaa maailmaansa pesän ulkopuolelle. Se nukkui vielä paaaaljon enemmän, ja nukahti äkkiä kädelle maailman söpöimmäksi pieneksi kiepiksi. Nyt kumpikin paikalla vielä olevista pennuista oli jo pahimmassa riiwiöiässä, kun vauhtia piisaa ja naskaleita pitää vielä kokeilla ihan kaikkeen ja ihan koko ajan. Enimmäkseen kevyesti näykkimällä, mutta aina välillä sopivan kohdan löytyessä oikein kipeästi nipistäen. Eli pentukopassa istuessa pentuja saa olla kieltämässä suunnilleen viiden sekunnin välein, ja nostamassa pois varpaiden kimpusta. Siinä taas huomasi, kuinka äkkiä tämän vaiheen on unohtanut, etenkin kun meille ei ole tosiaan tullut montaakaan pentua juuri tässä vaiheessa. Isommilta ihorikoilta kuitenkin vältyttiin - ainakin vielä. Mutta tämän asian kanssa neidin kanssa joutuu tekemään vielä paaljon töitä - etenkin kun neiti vastaa komentamisiin kiroilemalla välillä takaisin.

Pentukopasta siirryttiin sitten tekemään paperit, ja siinä samalla tehtiin sitten se lopullinen arpominen, kumman nimiin Hattara virallisesti tulee. Arjessa sillä kun ei ole meidän taloudessa isommin merkitystä, mutta silti valtaosa meidän tyypeistä on selkeyden vuoksi vain toisen. Vaikka tähän mennessä on saatu aina yhdessä sovittua kaikki asiat hoidosta lopetuspäätöksiin, koen silti parhaimmaksi, että jokaisen kohdalla toisella olisi aina se viimeinen sana, jos jostain syntyisikin isompi erimielisyys. Koska Jussi on toivonut meille Hattaraa jo viisi vuotta sitten, olisin ollut ihan valmis siihen, että Hattara menee Jussin nimiin. Jussi oli kuitenkin sitä mieltä, että Hattara voi olla virallisesti minun. Niinpä paperit tehtiin minun nimelleni. Ennen kotimatkaa autoon pakattiin kasvattajan autotallista vielä vähän ekstraa, ja pentupaketin lisäksi mukaan lähti pari isoa vuotavaa akvaariota terraarioprojekteihin.

Aineksia pariin muuhun eläinprojektiin (ja pentupaketissa tulleen pedin kulmaa)

Kotimatkalla pysähdyttiin pitkästä aikaa ABC:lle niin että mukana oli myös eläimiä. Terassipöydät olivat onneksi sopivasti varjossa, niin uskalsimme pysähtyä syömään. Koska eläimiä ei saa ottaa ollenkaan sisätiloihin, jäin Hattaran kanssa terassille, kun Jussi kävi sisällä tilaamassa meille ruuat. Mutta koska Jussi joutui uhrautumaan tässä (koska halusimme käyttää etukupongin, jota ei voinut käyttää mobiiliappissa, jolla ruuat olisi voinut tilata suoraan pöytään), niin ehdottaessani jälkkärijäätelöitä, Jussi laittoi minut jonottamaan jäätelökioskille, jotta hän sai vuorostaan jäädä Hattaran kanssa pöytään katsomaan kuinka Hattara nukkuu.

Kissat eivät ymmärrä hypetystä ministä, kun se näyttää ja haisee aika samalta kuin muutkin fretit

Kotiin päästyä päästimme Hattaran tutkimaan hetkeksi yläkertaa ilman muita frettejä, ja laitoimme hänelle heti vesikupin hyvin hollille. Kissat tulivat heti uteliaina katsomaan, mitä boksista paljastuu, mutta kun laatikossa olikin vain taas uusi fretti, ne jatkoivat hyvin äkkiä omiin touhuihinsa. Fretit kun on niin nähty, niin miksi uusi olisi yhtään sen ihmeellisempi vain siksi että se on vähän pienempi ja pörröisempi. Kissojen ignoorattua Hattaran, ei Hattarakaan jaksanut kiinnostua niistä sen isommin. Hattara haisteli kissoja hiekan, ja alkoi sen jälkeen tutkia kiinnostuneena olohuonetta ja keittiötä. En ollut vielä tarkkaan päättänyt, miten edetä tästä eteenpäin, mutta koska Hattara vaikutti erittäin reippaalta muksulta, päätin koittaa heti yhdistää sitä laumaan. Lauman ja Hattaran reaktiot kun lopulta määrittäisivät sen, kuinka hitaasti tai nopeasti laumaannuttamisessa voitaisiin edetä.

Mini löysi heti lelukopan

Niinpä nostimme sekä Hattaran että orginaalijengin tarhaan, ja toivoimme parasta ja pelkäsimme pahinta. Hattara alkoi heti muut nähtyään pitää pentuääntelyä (sellaista hyvin tietynlaista möömöö-ääntä, jolla fretinpentu ilmaisee aikuisille freteille olevansa pentu), ja muut kävivät jokainen vuorollaan haistelemassa Hattaran läpi. Sen jälkeen kaikki viisi alkoivat tutkia tarhaa yhdessä. Olin aika häkeltynyt. Tokihan tänä vuonna toivoin luovutusikäisiä pentuja nimenomaan siksi, että ne yleensä menevät laumaan helpommin, mutta silti en ollut osannut odottaa ihan näin iisiä vastaanottoa, kun tiedän millä kiukulla Nutsku kurmuuttaa uusia aikuisia. Kun tarhassa ei tullut mitään sen isompaa konfliktia, kuin että Mitella nipisti Hattaraa kevyesti niskasta sen hypättyä Mitellan päälle Mitellan käytyä nukkumaan, uskalsin avata jengille pääsyn koko yläkertaan ja frettihuoneeseen. 

Lauman taholta Hattara sai hyvin rauhallisen vastaanoton

Yläkerrassa Mallu otti pennun pari kertaa kantoon ja koitti etsiä sille sopivaa pesäpaikkaa. Selvästi jotkin emonvaistot tahtoivat vähän nousta pintaan pennun äännellessä. Mutta koska Hattara ei selvästikään aikonut enää pysyä missään varamamman hyväksi katsomassa luolassa, Mallukin luovutti parin kerran jälkeen, ja keskittyi muihin touhuihin. Ja koska Hattara sai selvästi pennun oikeudelle mennä niin lauman huoneeseen kuin pesiinkin ilman sanomista, päätin nostaa koko jengin yöksi frettihuoneeseen. Jätimme kuitenkin varuiksi makuuhuoneen oven auki, että kuulisimme jos huoneessa alkaisi yöllä metakka (frettihuoneessa on oven sijaan pleksiportti, ja se sijaitsee samassa kerroksessa meidän makkarin kanssa).

Hattara pääsi myös tutustumaan seuroissa lohitahnan ihmeelliseen maailmaan

Aamulla kaikki oli edelleen kunnossa, ja frettihuoneeseen mentäessä Hattara kipitti minua heti vastaan ja kiipesi syliin. Selvästi aikuisten kanssa oli ollut vähän jännää, vaikka kyseessä on maailman reippain muksu, ja vaikka se selvästi nauttii siitä, kun ympärillä on muita frettejä. Vaikka sylissä piti heti koittaa nakerrella vähän myös sormia, ei voi muuta kuin todeta, että ikävästä koronatauosta huolimatta muksu on selvästi erittäin hyvin sosiaalistettu. Vieraskin ihminen koetaan heti tosi kivaksi ja luotettavaksi tyypiksi, johon ei yhtään pelätä ottaa kontaktia. Tästä on sitten hyvä jatkaa, ja koittaa saada neiti pikkuhiljaa muistamaan, ettei hampaiden käyttö ole tuossa määrin suotavaa ihmisten kanssa touhutessa. 

Vappu otti eilen vastuulleen pennun pesemisen

Nyt koneella ollessa Hattaran sirunumero tuli liitettyä Turvasiru-palveluun, josta muukin meidän jengistä löytyy. Ja eiköhän neidin tiedot ilmesty pian myös Frettiliiton rekisteriin, johon annoin myös tietojeni luovutusoikeudet poliisille/löytöeläintahoille papereiden teon yhteydessä. Eli senkin puolesta neidin pitäisi olla turvattu ja yhdistyä jatkossa minuun.  

Tervetuloa kotiin Nightshade's Little Ghost "Hattara"!

Uusia boksipatjoja

Kohtasin eilen nemesikseni eli ompelukoneen. Saan aina välillä outoja inspiraatioita, joissa suhauttelen ompelukoneella mitä hienoimpia juttuja omille lemmikeilleni. Tosiasia kuitenkin on, ettei minulla ole sen enempää ompelutaitoja, kuin kärsivällisyyttä niiden opetteluun. Silti onnistun aina toistuvasti vedättämään itseäni. Kuten nyt kesällä hakiessani pinnasängynreunasuojuksen, jonka ajattelin lyhentää boksipatjoiksi. Jostain niin yksinkertaisesta minunkin pitäisi selvitä.

Tässä kohtaa usko itseen oli vielä vahva

Alkuun kaavailin kaikkia hienouksia kanttinauhoista taitoksiin siistimmän lopputuloksen saamiseksi. Sitten muistin, että en osaa laittaa edes lankoja koneeseen, ja homma tyssäsi viikoiksi siihen. Sitten sain langat koneeseen Emeliinan avustuksella, mutta motivaatio yrittää uudelleen löytyi vasta, kun pelipöytä piti saada eilen raivattua tyhjäksi isommalle pelille. Tässä kohtaa suunnitelma oli enää reunasuojus pätkiksi, ja pätkien päät kiinni. Kolmen ja puolen patjan jälkeen sain ompelukoneen neulankin pätkäksi, ja motivaatio hukkui taas.  

Eihän näistä kovin viimeistellyn näköisiä tullut, mutta toivottavasti toimivia ja pesunkestäviä

Koska pöytä piti edelleen saada tyhjäksi, ja halusin projektin pois päiväjärjestyksestä enkä kaappiin, lahjoin Jussin vaihtamaan neulan ja ompelemaan loput patjat. Onhan kyseessä kuitenkin Jussin isän vanha ompelukone, ja mitä olen kuullut, koneompelu on ollut heidän perheessään muutenkin enemmän miesten hommaa. 

Koko ainakin on passeli isompiin frettibokseihin ja kissabokseihin

Nyt uudet boksipatjat ovat sitten valmiit. Ja muistan toivottavasti taas seuraavat vuodet, että ompeleminen ei ole vieläkään minun juttuni. Mutta onhan nuo Barba-Pörröt nyt kivat.

Ajouupumus

Nykyistä työssäoppimista on nyt takana 1,5-viikkoa, ja ajaminen on alkanut hieman puuduttaa. Tai ei oikeastaan ajaminen itsesssään, vaan se kuinka ison siivun se vie päivästä paitsi ajallisesti, ja kuinka paljon se verottaa jaksamista ja keskittymiskykyä. Ärsyttää kun tuntuu, että ei jaksa panostaa täysillä sen enempää työssäoppimispaikalla kuin kotonakaan. Toki oman osansa siihen, että tuntee itsensä hitaaksi ja taantuneeksi tekee sekin, että uudessa työssäoppimispaikassa minulla menee yhä aikaa asioiden etsimiseen, jonka lisäksi moni työpaikan laitteista on erilaisia kuin koululla ja ensimmäisessä työssäoppimispaikassani. Kun on jo jonkin aikaa pyörittänyt itsenäisesti labranäytteitä edellisessä paikassa, on turhauttavaa kun pitää uudessa kiireen keskelläkin sanoa, että en koe muistavani vielä miten edes jokin yksittäinen verikoe ajetaan sillä varmuudella, että uskaltaisin käydä hoitamassa labroja ominpäin. Se turhauttaa, vaikka kuinka järjellä tietää, että oppiminen ottaa aikansa, ja nimenomaan halusin nähdä erilaisia paikkoja, jotta oppisin mahdollisimman monia erilaisia tapoja hoitaa tietyt asiat. Väsymys myös saa olon herkemmin turhautuneeksi, mikä korostaa myös niitä negatiivisia ajatuksia.

Toisaalta joskus hyvin pienetkin onnistumiset riittävät piristämään koko päivän ja muistuttamaan mitä olen tekemässä ja miksi. Kuten se, kun onnistuin kahden kissan kanyloinnissa peräkkäin, vaikka toisella oli niin nahkea nahka, että olin ihan varma että en ikinä onnistu saamaan kanyyliä paikoilleen (kissojen nahka on monesti paljon sitkeämpi ja nahkeampi kuin koirien, jonka lisäksi niiden verisuonet ovat pienemmät, mikä tekee kissojen kanyloinnista vaikeampaa kuin monien koirien). Sen jälkeen jaksoi taas loppupäivän uskoa, että kyllä tämä vielä tästä.

Kotona väsymys ja vähäisemmät kotona vietetyt tunnit tuovat tunteen että jokin on koko ajan kesken. Kaikki aika tuntuu menevän lauman perushoitoon, eikä aikaa jää mihinkään ekstraan, kuten uusien virikkeiden miettimiseen, valjasteluun ja muuhun sellaiseen. Perushoitokin tuntuu menevän välillä kauhean nihkeästi ja pahimpana väsymyspäivänä teki melkein mieli perua kaikki nykyiset ja sovitut hoitoeläinjutut, kun ei tästä vain tule yhtään mitään. Vaikka eipä nuo nykyiset hoidokit kyllä vie ajallisesti ihan valtavaa siivua omiin verrattuna. Eli eipä siitä tulisi itselle merkittävää muutosta tämän hetkiseen tilanteeseen, vaikka kaikki hoitoeläimet lähtisivät heti, toisin kuin niiden omistajille, jos lomahoitosuunnitelmat menisivät lennosta uusiksi. Etenkin kun ei noita tämän hetkisiä hoidokkeja edes osaa ajatella minään ylimääräisinä ekstraeläiminä, vaikka ne eivät meidän vakijengiin kuulukaan. Meidän porukkaa ne ovat silti. Jussi on jo valmiiksi haikeana siitä, kun Tulppa joskus lähtee, ja Nekku muistuttaa koko ajan enempi emoaan. Eivätkä Nekku ja Käpy muutenkaan ole meillä kuin huomiseen.

Tässäkin auttaa kyllä paljon se, että en asu yksin. Jussi on ottanut kopin arkipäivällisistä, ja etenkin myöhäisemmistä työvuoroista pääsen lähes suoraan ruokapöytään. Arkilounaat teen aina viikoksi kerrallaan pakkaseen meille molemmille. Pahimpina väsypäivinä saan myös nakitettua isomman osan lauman perushoidosta Jussille. Kaikkein eniten tässä kuitenkin auttaa se, että tiedän että kyseessä on väliaikainen tilanne. Muutaman viikon kun seisoo vaikka päällään. Kuitenkin tämä auttaa rajaamaan sitä aluetta jolta valmistuttua hakee töitä vähän pienemmäksi, koska pidemmän päälle näin pitkä työmatka pakottaisi miettimään lauman pienentämistä. Ilman pakottavaa syytä sitä ei kuitenkaan halua tehdä muuta kuin luonnollisen poistuman kautta, mikä on toivottavasti hyyyvin hidas tie. Kuitenkaan tätä jaksamisongelmaa ei ole ollut samassa mittakaavassa silloin, kun työssäoppiminen on ollut Turussa, tai kun koululla lähipäiviä on ollut vain neljä. Eli sen myötä kyllä uskon, että pystyn löytämään tasapainon ison eläinlauman ja työnteon suhteen tällä uudellakin alalla joko lähempänä olevan työpaikan tai osa-aikatyön kautta. Mutta sitä odotellessa koitan saada parhaani mukaan mahdollisimman paljon irti nykyisesti tilanteesta, vaikkakin vähän väsynsekaisessa mielentilassa.

Hyvää kansainvälistä kissapäivää!

Tänään juhlittava kansainvälinen kissapäivä sekä syksyllä tulossa oleva kissabloggaajamiitti ovat kääntäneet huomioni siihen, että tässä blogissa on viime aikoina ollut kamalan vähän kissajuttuja. Asiantilan korjaamiseksi ja kansainvälisen kissapäivän kunniaksi päätin raportoida koko kissajengin kuulumiset. 

Aino liesituulettimen päällä huutelemassa Jussille ohjeita, kun Jussi kehtasi olla töissä kuuteen

Aino

Aino on yhä sama Sweet sixteen -prinsessa kuin aina ennenkin. Ainon elämän parasta aikaa ovat Jussin saikut, etenkin jos Jussi on kotona ja minä en. Noin muuten Jussi pilaa Ainon elämän suunnilleen sata kertaa päivässä esimerkiksi tarjoamalla aamupalan myöhässä, tarjoamalla väärää aamupalaa tai menemällä töihin. Silloin Aino juoksee huutaen Jussin perässä ja koittaa purra Jussia varpaista. Jussi on kuitenkin myös maailman paras ihminen, joka hankkii Ainolle Ainon lemppariruokaa (Ziwipeakin kanaa) ja pitää kättä tai jalkaa sohvalla niin että Aino voi maata sen päällä (Aino ei halua ikinä syliin, vain jalan tai käden päälle). Minä olen edelleen Ainolle suurimman osan ajasta kuin ilmaa - tosin sillä erotukselle, että Aino tarvitsee ilmaa elääkseen. Mamista hän ei ole ihan varma, sillä Ainoa välillä selvästi turhauttaa, että hänen ja Jussin suhteessa on toinen nainen, joka änkeää samalle sohvalle ja vie Ainon puolen sängystä ihan liian usein. Jos Aino olisi ihminen, meillä olisi hyvin pahoja ongelmia. 

Mauno ihmettelemässä maunomaiseen tyyliinsä, mitä mami kuvaa ja selittää jotain kissapäivästä

Mauno

Maunosta on tullut omakotitalossa asuessa ihan isäntä. Mauno rakastaa tarkastella tiluksiaan sekä sisällä että ulkona tarhassa ja valjaissa. Ja Mauno suorastaan rakastaa kun meillä käy vieraita ja Mauno pääsee esittelemään matelijabunkkeria. Koska Mauno tietää, että kaikki vieraat haluavat yleensä nähdä bunkkerin, ja se on Maunosta talon huoneista paras. Mauno on myös mitä ahkerin työmies, ja se nauttii saadessaan olla mukana etenkin kaikissa miesten töissä, kuten konsolipelaamisessa ja terratyyppien hoidossa. Mauno on kuitenkin hyvin tarkka työturvallisuudesta, ja jos hommaan liittyy esimerkiksi imuri tai koiria, Mauno vetäytyy äkkiä taka-alalle, sillä kaikkiin hommiin ei kunnon työmiehenkään tarvitse suostua.  

Minttu odottaa keskeisellä paikalla olkkarin pöydän ääressä, menevätkö Löllön ja Ainon namianomukset läpi

Minttu

Mintun kanssa tämä vuosi on mennyt onneksi tasaisemmin, eikä tänä vuonna ole tarvinnut murehtia sen enempää pissaongelmista kuin hampaistakaan (*koputtaa puuta*). Sen sijaan olemme saaneet keskittyä nauttimaan rakkauspakkaus Mintun kurnutteluista ja sohvaleipomisista. Mintulla onkin sohvalla ikioma harmaa pörröviltti, joka on Mintun mielestä leipomiseen ihan paras. Kun sen levittää sohvalla syliin tai viereen, neiti saapuu yleensä heti kurnautellen ja kehräten paikalle. Mintusta on myös tullut frettihuoneen valtiatar, ja silloin kun se kaipaa rauhaa muilta kissoilta, se vetäytyy yleensä hengailmaan frettihuoneeseen. 

Löllö lähti heti kävelemään vastaan ja kysymään nameja. Namien jälkeen oli vuorossa mesupaijaukset sohvalla. Niiden jälkeen oli taas hyvä olla karu kolli

Löllö 

Löllöstä on tullut kesän mitaan ihan pihamies, ja se viettää suurimman osan päivästä ulkotarhassa (poislukien akuutit halipulat ja naminälät, joista ilmoitetaan miehekkäällä mini miuaulla, silloin kun on ihan pakko saada masupaijauksia tai kananameja akuutisti heti nyt. Ja se minimiua on niin hellyyttävä, että harvemmin sille voikaan sanoa ei). Suureksi harmistukseksi tarhassa pörrää myös verenhimoinen hyttysjoukko, ja Löllön korvat, nenä ja silmäkulmat ovatkin olleet koko kesän ihan kamalat, kun niihin hyttysten on helpoin iskeä. Se ei kuitenkaan lannista Löllöä, vaikka itsellä onkin asiasta pieni surku. 

Ruttu löytyi töistä tullessa vähemmän yllättäen peittojen alta. Tässä paheksunta on vahvasti läsnä, kun päästiin viileää huone ilmaa peiton alle.

Ruttu 

Löllöä katsoessa voisi kuvitella, että tuon meidän nakupellen täytyy olla vähintään vereslihalla, kun hyttyset ovat saaneet karvakaverinkin niin karuun kuntoon. Rutulla ei kuitenkaan ole ihollaan suojana kuin pienen pieni nukka - ja yleensä vähintään kaksi peittoa. Rutussa ei olekaan näkynyt koko kesänä kuin yksi hyttysenpisto, sillä hyttyset eivät tunnu arvostavan terassikelinä sitä paahtavaa hellettä, mikä on ainoa keli, missä Ruttu lähtee oma-aloitteisesti ulkoilemaan. Rutusta on tullut täysin minun kissani, mikä on sekä ihanaa että äärimmäisen rasittavaa. Ruttu kun osaa olla paitsi erittäin rakastava hyrisijä, että äärimmäisen takertuva hikisenä ihoon liimautuva iilimato (kyllä, sfinkseistä tulee välillä erittäin tahmeita, kun ne hikoilevat kunnolla). Rutusta on myös kehittynyt äärimmäisen röyhkeä ruokavaras, joka syö vehnäpaahtoleiväkin paketin läpi, jos leipiä ei suojaa jääkaappiin. Vaikka Rutun läheisriippuvaisuus ja jatkuva nälkäänkuoleminen ajaa minut välillä hulluuden partaalle, sitä ei voi olla myös ihailematta sen omistautumista, sinnikkyyttä ja älykkyyttä, millä se asioitaan ajaa. Silti Ruttu on meidän kissoista ainoa, josta jopa Jussi uhkaa välillä laittaa ilmoituksen toriin (viimeksi Rutun onnistuttua pöllimään Jussin pitsa ja syötyä siitä kaikki täytteet).

Kuvaterveisiä viikonlopusta

 

Kanilaan vaihdettiin mattojen tilalle pohjalle hamppukuivike ja sen päälle oljet

Kunnon olkipatja auttaa myös jemmaamaan ruokia kanien etsittäväksi

Kanien tuoreruoka tulee tällähetkellä kokonaan pihasta

Juutas, Tekla ja Nava bongattiin ensimmäistä kertaa kaikki kolme samasta kasasta nukkumasta

Autotalliin tehtiin yksi lisäloosi hoitonäädille

Käpy & Nekku saapuivat lyhyelle visiitille

Nekku on niiiin söpö <3