Älkää antako otsikon hämätä. Eilisestä on taas siirrytty kevyempiin aiheisiin. Ainakin jos ei kysytä Maunolta. Tänään tuli nimittäin taas iso itku. Koitetaan vuorotella valjasteluvuoroja kaikkien valjastelusta pitävien kesken, mutta hommassa on yksi iso ongelma. Nimittäin se, ettei Mauno vain pidä valjastelusta, vaan Mauno RAKASTAA sitä. Niinpä jos kukaan muu kuin Mauno saa valjasteluvuoron, ja Mauno huomaa asian, voi olla varma että catiosta kuuluu tasainen itku, sillä Maunosta on ihan epäreilua, että joku muu on päässyt. Niin kävi taas tänäänkin, kun nappasin ensin Navan mukaani katsomaan takapihan metsikön mustikkatilannetta.
|
Ensin pitää tarkistaa, ettei Nava sotkenut mitään Maunon metsässä
|
|
Saunan takana on hyvä tarkistaa myös polttopuutilanne. Talveksi tarvitsee täydennystä.
|
|
Saunan kulmalta on hyvä suunnata etupihaa kohti
|
Seuraavaksi joku varmasti kysyy, että auttoiko se itku? Ja auttoihan se. Ei sydän vain yleensä kestä sanoa ei, kun muuten niin hiljainen Mauno niin monin sanoin selittää, kuinka nyt olisi ihan pakko päästä tiluksia tarkistamaan. Ja onhan Maunon kanssa ihan kiva ulkoilla, kun herran kanssa on jo aika hyvin päästy sopuun yhteisistä pelisäännöistä. Tärkeimpiin sääntöihin kuuluu, että vaikka ulkoillessa ollaan kuinka villiä ja suurta metsästäjää, aina saa tulla välistä silittelemään ja nostamaan syliin. Niin kauan kuin se on ok, poika saa suurimman osan mennä niinkuin tahtoo hihnan vain seuratessa perässä maata pitkin. Tässäkin huomaa selvän eron siinä, onko Maunolla valjaat päällä vai ei. Jos se onnistuu livahtamaan takkahuoneen ovesta ilman valjaita, se tietää selvästi olevansa kielletyllä asialla, ja koittaa hetken vältellä kiinni jäämistä ylimääräisen lenkin toivossa. Valjaat päällä taas tullaan kohti, pusketaan ja saatetaan kiivetä itsekin hetkeksi syliin, koska valjaat ovat myös lupaus siitä, ettei hupi lopu ensimmäiseen kontaktiin. Nykyään ollaan kyllä edistytty siinäkin, että jos kyseessä ei ole ihan hengenhätä, pojan livahtaessa ovestakin mennään alkuun vain viereen juttelemaan ihan kuten valjastellessa, että mitäs pihalta löytyy. Silloin Mauno usein unohtaa karata kauemmas, ja tulee viereen kertomaan. Pitäähän kunnon isännän raportoida havainnoistaan.
|
Sielähän oli lintu! (joka oli kyllä ihan liian nopea Maunolle)
|
|
Siitä oli hyvä jatkaa puskan reunaa ruohotasangolle
|
|
Sielä oli ainakin miljoona heinäsirkkaa metsästettäväksi
|
|
Mutta muutamia heinäsirkkoja piti jättää myös linnuille, että voi yrittää lintujen metsästämistä myöhemmin uudestaan
|
Jee, näyttää hyvältä sun ulkoilumaastot! Mäkin testaan itkua usein ja välillä se tehoaakin ja pääsen ulos - Max
VastaaPoistaMä Mauno niiiiin ymmärrän sua. Aina teköö kipiää kun näkee muiden ulkoilevan, tietty siitä pääsee sydäntä särkevä parku...
VastaaPoista- Rudi -