Fretti kodinvaihtajana

Viimeisen vuoden aikana kodinvaihtajailmoituksia freteistä on ilmestynyt enemmän kuin koskaan ennen frettiharrastukseni aikana. Kun samaan aikaan on käynnissä toinen huono pentuvuosi putkeen, monen frettiä harkitsevan huomio kääntyy pennuista aikuisiin fretteihin. Siitä sain ajatuksen kirjoitella muutamia asioita, mitä kodinvaihtajafrettiä ottaessa kannattaa miettiä.

Parhaassa tapauksessa aikuinen kodinvaihtaja tai kodinvaihtajat ovat valmis paketti. Ideaalitapauksessa kun voit saada esimerkiksi hyvin sosiaalistetun, jo vähän rauhoittuneen kaksikon, joilla purukoulutus on takana ja joiden kanssa sinun ei tarvitse stessata frettien totutuskuvioita tyyppien ollessa jo bondautuneita toisiinsa. Aikuisilla kodinvaihtajilla voi olla myös valmiiksi rokotukset kunnossa vuodeksi eteenpäin, vasta uusitut hormoni-implantit eikä mitään tunnettuja terveysongelmia, niin että voit rauhassa keskittyä tutustumaan uusiin lemmikkeihisi tarvitsematta stressata mistään. 

Snurre & Esteri. Näitä kahta helpompia ensifrettejä tuskin olisin voinut saada mistään <3

Tällaisessa täydellisessä tapauksessaan kaikki ei kuitenkaan aina etene täysin sujuvasti uudessa kodissa. Vaikka fretit lähtökohtaisesti rakastavat uusia asioita ja ovat hyvin uteliaita eläimiä, osa voi stressata kodinvaihtoa voimakkaasti. Tuttu kaveri voi osaltaan lievittää stressiä, silloin kun frettejä tulee useampia, mutta ei aina. Jopa se kaikkein kesyin ja kivoinkin tyyppi voi joskus olla hetken ihan pihalla jouduttuaan pois tutuista rutiineistaan. Tämä saattaa ilmetä esimerkiksi näykkimisenä, puremisena ja sisäsiisteyden lähes täydellisenä unohtumisena. Näitä kaikkia voi toki esiintyä myös pentujen kanssa, mutta aikuisella puruvoima on usein jo selvästi isompi, joten se pienikin näykkäisy voi riittää rikkomaan ihon. Mikäli fretti kuitenkin on ollut vanhassa kodissaan puruvarma ja sisäsiisti, näykkiminen ja merkkailu jää usein pois kun fretti kotiutuu kunnolla. Tätä voi jonkin verran nopettaa pysymällä itse rauhallisena, ja auttamalla frettiä rentoutumaan ja asettumaan taloksi esimerkiksi namien, leikityksen ja lenkkeilyn muodossa. Meillä esimerkiksi Snurre ja Itsy olivat kummatkin tulopäivästään asti oikein helppoja ja mutkattomia frettejä, siinä missä esimerkiksi Esteri nappaili alkuun etenkin ranteista niin että veri välillä vuosi. Itsyllä kuitenkin paljastui suusta pienoinen pommi mädän hampaan muodossa, vaikka se oli nuori ja ollut pennusta asti sopivalla ruokavaliolla, joten heti ensimmäisen kuukauden aikana meillä meni yli 400€ sen hammaslääkäriin.

En ole varmasti ikinä itkenyt minkään muun eläimen kanssa niin paljon kuin Mitellan. Alkuun kivusta ja turhautumisesta, kun neiti puri lukolla toistuvasti, eikä mikään tuntunut etenevän. Sitten ilosta ja ylpeydestä, kun palaset alkoivat loksahdella kohdalleen, ja neidistä tuli niin hieno <3

Läheskään aina kodinvaihtajilla ei ole kuitenkaan kaikki viimeisen päälle kunnossa. Fretin luopumista on voinut edeltää pidempikin jakso, jolloin elämässä on ollut liikaa kaikkea, eikä sitä ole ehtinyt ja jaksanut panostaa lemmikkiin täysillä, minkä takia siitä on lopulta luovuttukin. Tällöin voi olla, että rokotukset ovat päässeet vanhentumaan, lanttia ei ole ehditty tai ollut varaa uusia, hammaskivet ovat jääneet poistamatta ja fretti on alkanut turhautua jäätyään liian vähälle huomiolle ja keksiä kaikenlaista jäynää koittaessaan viihdyttää itseään tai saadakseen omistajansa huomion. 

Tällaisestäkin tapauksesta saa usein vielä suhteellisen helposti kivan lemmikin, jos fretti on kuitenkin ennen kaikkea häslinkiä ollut hyvin pidetty. Se voi toki vaatia isompia rahallisia alkupanostuksia, jos fretti pitää heti alkajaisiksi rokottaa (20-100€), implantoida (100-300€) ja/tai hoitaa hampaat kuntoon (hammaskivenpoisto n. 100-200€, hampaidenpoistot n. 200-800€), mutta jos fretti on hyvin sosiaalistettu ja purukoulutettu, nämä ovat yleensä vain kustannuskysymyksiä. Tylsistymiseen ja turhautumiseen kun auttaa se, että fretti pääsee taas ympäristöön, jossa sen kanssa touhuiluun ja virikkeellistämiseen on taas aikaa panostaa. Toki tällöinkin voi tulla samoja alkuhaasteita kuin muidenkin hyvin sosiaalistettujen frettien kanssa. Meillä esimerkiksi Juutas, Tekla ja Nava ovat tulleet tämän tyyppisestä tilanteesta, jossa korona on ollut lisäksi sotkemassa. Kun missään ei ole käyty, esimerkiksi rokotukset ovat jääneet uusimatta. Nava ja Tekla ottivat muuton todella lunkisti, vaikka Navan elämä mullistui samalla uuden lauman myötä. Juutas taas yllätti kaikki alkamalla muuton jälkeen näykkimään nilkkoja, vaikkei ollut tehnyt mitään vastaavaa aiemmin. Tämä käytös jäi kuitenkin onneksi nopeasti pois.

Itsy on ollut yksiä hienoimpia näätiä, mitä minulla on ollut kunnia omistaa. Vaikka neiti toikin meillä tonnien hammaslääkärilaskut, Itsy oli luonteeltaan puhdasta kultaa.

Osa kodinvaihtajista saa kuitenkin vieläkin huonommat eväät elämään. Osa freteistä on saatettu ottaa jo lähtökohtaisesti huonoon elämäntilanteeseen, tai ei olla oikein tiedetty, millaista eläintä on oltu ottamassa. Tällöin frettiä ei olla välttämättä missään kohtaa osattu purukouluttaa tai opastaa sille sisäsiisteyden alkeitakaan. Joskus näitä taas on jaksettu kokeilla hetken, mutta luovutettu viimeistään ensimmäisen kiiman tullen, kun pureminen on alkanut uudelleen entistä voimakkaampana ja merkkailu lisääntynyt. Pahimmillaan fretti on myös saattanut oppia, että puremalla kovempaa se pääsee pois tilanteista, jotka se kokee epämiellyttäviksi. Tai omistaja on fretin purressa ja sotkiessa kokenut helpoimmaksi sulkea sen pysyvästi häkkiin, niin ettei fretille ole jäänyt mitään keinoja purkaa energiaansa, jolloin se on saattanut turhautua entisestään. 

Tällaisetkaan fretit eivät ole missään tapauksessa menetettyjä tapauksia, mutta ne voivat vaatia kuukausien tai jopa vuosien työn että niistä saa mukavia lemmikkieläimiä. Luottamus ihmisiin kun ei välttämättä synny hetkessä, jos siihen ei ole saanut pentuna minkäänlaisia eväitä. Tällaisten frettien kohdalla on myös huomattavasti isompi riski sille, että ne saattavat näykkimisen sijaan purra jopa lukkopurennalla, eli puremisen yhteydessä lukita leukansa ja jäädä roikkumaan puremakohtaan. Mikäli käytökseen liittyvät myös hyrräävät hormonit, tilannetta usein helpottaa, että eläin implantoidaan mahdollisimman pian. Implantoiminenkaan ei ole kuitenkaan mikään pikaratkaisu, sillä hormonitoiminan tasaantumiseen implantoimisen jälkeen menee helposti jopa 3-8 viikkoa tai jopa pidempään. Tällaisen fretin kohdalla on erityisen tärkeää, että omistaja jaksaa pysyä rauhallisena ja johdonmukaisena, sillä eläimelle suuttuminen, huutaminen tai epäjohdonmukaiset sanktiot helposti jopa pahentavat tilannetta entisestään. Näissä kaikissa auttaa, mikäli pohjalla on jonkin verran kokemusta kesympien frettien kanssa toimisesta. Kaikki kodinvaihtajat kun eivät ole parhaita mahdollisia ensifrettejä. Meillä Mitella oli tällainen hankala lapsi, jonka kanssa meni lähes vuosi, ennenkuin se lopetti puremisen. Siihen, että se ei enää reagoinut voimakkaasti kaikkiin muutoksiin, kuten vieraisiin ja viikonloppureissuihin, meni vieläkin pidempään, useampi vuosi.

Justiina tuli ilahduttamaan elämäämme ollessaan viisivuotias, ja osoittautui maailman mahtavimmaksi supermummoksi.

Kodinvaihtajista pyydettävä hinta vaihtelee ilmaisesta jopa lähes pennun hintaan. Ilmainenkaan kodinvaihtaja ei ole kuitenkaan lähtökohtaisesti halpa eläin, etenkin mikäli kyseessä on vähänkään iäkkäämpi yksilö. Jos kaikki menee hyvin, fretin ensimmäiset elinvuodet tulevat yleensä suhteellisen edullisiksi, mitä tulee eläinlääkärikuluihin. Monille nuorille freteille rittää rokotus vuosittain ja implantointi noin parin vuoden välein. Kuitenkin mitä enemmän fretillä on ikää, sen isommalla todennäköisyydellä sillä alkaa olla hammaskiveä ja poistokuntoisia hampaita. Myös erilaisten kasvainsairauksien riski kasvaa fretin vanhetessa, ja etenkin vanhemmilla uroksilla saattaa esiintyä myös sydänogelmia ja takapään heikkemistä. Ilmaisenkin fretin kanssa on siis oltava valmis jopa monien satojen eurojen eläinlääkärikuluihin. 

Otettaessa aikuista kodinvaihtajaa kaveriksi olemassa olevalle fretille, kannattaa myös muistaa varata hommaan paljon aikaa. Edes luovutusikäisen pennun saaminen laumaan ei ole aina läpihuutojuttu, mutta aikuisten eläimien yhdistäminen voi viedä pahimmillaan jopa kuukausia tai ei välttämättä onnistu ikinä. Useimmat fretit eivät todellakaan ilahdu, jos niiden reviirille vain ilmestyy vieras aikuinen fretti ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, vaan asiasta seuraa pahimmillaan jopa verinen taistelu. Totuttaminen kannattaakin aloittaa mieluummin varovasti hajuja vaihtamalla ja hyödyntämällä neutraaleita ei-kenenkään alueita, etenkin jos ei ole ennestään tiedossa, että kumpikin fretti on poikkeuksellisen sosiaalinen myös vieraiden aikuisten frettien suhteen. Mikäli frettejä ei ole mahdollista pitää kunnolla erillään totutuksen mahdollisesti kestäessä, en hankkisi fretille kaveriksi ainakaan toista aikuista. 

Innan kohdalla jouduin tekemään raskaan päätöksen ja keskeyttämään kotiutusprosessin, kun omassa elämässä tapahtui liikaa liian lyhyessä ajassa, eikä minulla riittänyt enää resursseja koittaa saada sitä meillä laumaan.

Kodinvaihtajaa hankkiessa kannattaa myös huolella kysellä, onko sillä ennestään kokemusta lapsista/kissoista/koirista/matkustamisesta tai mitkä kaikki tekijät ovatkaan oman elämäntilanteen kannalta keskeisiä. Aikuinenkin fretti voi oppia kaikkiin näihin, mutta mitä vähemmän sillä on näistä ennestään kokemusta, sitä pidempään se voi ottaa - eivätkä kaikki opi koskaan. Pennuille kaikki on kuitenkin vielä uutta ja ihmeellistä, siinä missä aikuisella eläimellä voi olla jo vahvempia näkemyksiä siitä, kuinka kivoja tai pelottavia jotkin asiat ovat. Meillä esimerkiksi Snurre ei oppinut koskaan rentoutumaan kantoboksissa eikä sitä voinut kuvitellakaan jättävänsä mihinkään kevytaitauksiin esimerkiksi kyläillessä tai näyttelyissä, sillä se olisi tullut niistä välittömästi läpi. 

Kaikista kodinvaihtajien mahdollisista haasteista huolimatta, niillä on aina ollut erityinen paikka sydämessäni, ja myös monet meidän helpoimmista freteistä ovat tulleet aikuisina kodinvaihtajina. Aikuisten tyyppien laumaan saamisessa meillä on kuitenkin ollut isojakin haasteita, ja sen takia meillä on ollut kotona enimmillään kolmekin laumaa, kun yhdistämiset eivät vain ole onnistuneet. Meille ilmaisina tulleista freteistä on löytynyt myös meidän pari kalleimmaksi tullutta eläintä, kun muutamien neitien hammasremontteihin tuli muutamassa vuodessa upotettua useampia tonneja. Vaikka toki jos huono tuuri kävisi, voi sen terveen pennunkin kanssa mennä yli tonni yhdessä päivässä, mikäli pentu sattuu bongaamaan esimerkiksi korvatulpan tai kengänpohjallisen ja päätyy suolitukosleikkaukseen päivystysaikaan. 

Juutakselle kodinvaihto oli odotettua kovempi paikka, ja sai sen hetkeksi unohtamaan, mikä halinalle hän onkaan.

Fretit kiintyvät usein erittäin voimakkaasti omiin ihmisiinsä ja tuttuihin rutiineihinsa, minkä takia kodinvaihto on freteille yleensä todella iso juttu. Sen takia kodinvaihtajaa ottaessa olisi hyvä miettiä ihan ekstratarkkaan mikä oma tilanne on nyt ja lähitulevaisuudessa, jottei eläin joutuisi vaihtamaan kotia moneen kertaan. Useat kodinvaihdot etenkin lyhyessä ajassa kun voivat vaikeuttaa fretin sopeutumista entisestään, jolloin niistä pahimmillaan tulee moniongelmaisia kiertolaisia, joiden luottamuksen voittaminen voi olla ison työn takana. Niidenkin frettien sisällä asuu kyllä yleensä aika timanttinen tyyppi, kun vihdoin löytyy se ihminen, jolla on aikaa ja kärsivällisyyttä saada fretti kuorestaan ja opettaa se uudelleen siihen, miten ihmisten kanssa pystyy kommunikoimaan - freteille itselleen kun on monessa tilanteessa luontevaa käyttää kommunikointiin hampaita.