Natskukuulumisia

Nataleista ei ole tainnut tulla mainituksi sanallakaan missään somessa sitten helmikuun lopun, sillä olin jo viittä vaille valmis passittamaan koko joukon joukon kasvattajan tehotarkkailun kautta kaasukammioon. Sitä vain meni niin pahasti hermot siihen, että yhteiselo pelitti isossa terraariossa maksimissaan pari päivää päällisin puolin ongelmitta, ja sen jälkeen aina jollain oli joku vekki jossain. Lopulta kolmannen kierroksen jälkeen laitoin kasvattajalle viestiä, että minä en nyt keksi kuka tuolla päsmäröi, mutta homma ei voi jatkua näin. Sovittiin sitten, että koko jengi palaa ainakin joksikin aikaa kasvattajalle sitten kun seuraavan kerran nähdään, ja siihen asti pojat saavat kyhnöttää kantoboksissaan, sillä se on ainoa paikka missä ne eivät koita tappaa toisiaan. 

Olkootkin että näin ei tapeltu, tällä tavalla ei voitu jatkaa loputtomiin

Näkeminen kuitenkin lykkääntyi ensin viikolla ja sitten parilla, kun meillä meni aikataulut ristiin ja tuli sairastumisia. Tänään oli taas sellainen päivä, kun poikien piti palautua, ja meidän piti samalla käydä katsomassa myöhemmin tässä kuussa kotiutuvia sokruja. Sekin kuitenkin peruuntui sairastumisesta johtuen. Ja koska uutta päivää ei saatu heti lyötyä lukkoon, päätin etten minä voi noita ikuisesti boksissakaan pitää. Boksi kun oli paitsi ahdas, sinne ei saanut kunnolla viritettyä vesipulloa, ja vesikuppi likaantui aina heti minuuteissa kuuden pojan touhutessa boksissa. 

Venomin vanha terra sisustutettiin pojille väliaikaiskämpäksi

Koppihoidon aikana olin alkanut panna jo merkille, että yhden pojista käytös poikkesi kaikista muista. Vaikka boksissa ei syntynyt riitoja, Juhani vaikutti koko ajan muita hermostuneemmalta. Se oli jotenkin levottoman oloinen kaikissa muutostilanteissa, ja ainoa laumasta jota ei voinut nostaa boksista siivouksen ajaksi pois ilman muovituoppia, sillä se koitti heti nostettaessa singota jonnekin. Niinpä kun pojille tuli kompromissina sisustettua niiden vakituiseksi asumuseksi kaavailtua terraariota puolta pienempi kämppä, kiinnitin erityistä huomiota Juhanin käytökseen kun vapautin natalit boksista terraarioon. Valitettavasti tällä kertaa ei mennyt montaakaan minuuttia, kun Juhani alkoi selvästi töniä muita, kävellä niiden yli ja pestä niitä turhan kovakouraisesti. Ja tällä kertaa ei mennyt edes varttia, kun terraariosta alkoi kuulua kovaa piipitystä - ja tällä kertaa Juhani jäi kiinni itseteossa. 

Aino osallistui hommiin vahtimalla vieressä mitä Enigma tekee

Niinpä Juhani on nyt yksinään kantoboksissa ja loput viisi, eli Tuomas, Timo, Aapo, Eero ja Lauri pikkuterraariossa. Mikäli kenellekään ei tule enää uusia jälkiä nyt kun Juhani on erotettu, muu jengi pääsee parin viikon päästä kokeilemaan yhteiseloa isompaan terraarioon, ja Juhani yksinään saa menolipun takaisin kasvattajalle. Toivon kyllä todella, että ongelma olisi nyt viimein paikannettu, sillä olen jo ehtinyt kiintyä noihin pikkutyyppeihin, vaikka tämä tilanne on myös koetellut hermoja. On myös tuntunut jokseenkin ahdistavalta pitää tyyppejä ahtaasti ja ilman mitään virikkeitä, juuri kun on varta vasten hankkinut toisille tilavan terraarion ja sen täydeltä virikemateriaalia - olkootkin, että tilanne on ollut väliaikainen.