Lauman kanssa koululla

Tällä viikolla minulla on ollut kahtena päivänä omia lemmikkejä mukana koululla, ja kahtena päivänä meillä on käynyt koulun jälkeen ihmisiä tutustumassa eläimiin. Tämän myötä minusta tuntuu, että olen tällä viikolla puhunut enemmän parissa päivässä, kuin kertaakaan koronan alettua. Ensimmäinen kouluvierailuista suuntautui koulun klinikalle, jolle Minttu ja Löllö tulivat asiakkaiksi. Toinen taas luokkahuoneen puolelle, kun Alma, Mini, Hypno ja Rafaella osallistuivat meidän eksotunnille. 

Löllö ja Minttu eivät ihan arvostaneet mukaan pääsyään

Näistä kaikista eniten jännitin Löllön ja Mintun eläinlääkärikäyntiä. Mintulla oli vuorossa hammaskontrolli hammasröntgenillä ja Löllöllä kontrolliverikokeet tammikuussa koholla olleiden munuaisarvojen takia. Mintun hammassyöpymistä on nyt reilu vuosi, ja koska viimeksikin hampaat näyttivät siisteiltä päällepäin aina siihen asti, kun se kehitti hammasjuuripaiseen, jonka yhteydessä ensimmäiset syöpymät löytyivät, halusin tarkistaa mikä tilanne on nyt. Hammassyöpymä on yleensä etenevä tauti, mutta etenemistahti on hyvin yksilöllinen. Niinpä sitä yhtä aikaa toivoi, että tilanne olisi suussa yhtä hyvä kuin miltä se näytti, ja pelkäsi, että taas tulee lähtö isompaan hammasremonttiin. Kuitenkaan koulun tämänhetkinen eläinlääkäri ei löytänyt kuvista ja suusta muuta huomautettavaa, kuin vähän hammaskiveä, ja se poistettiin käynnin yhteydessä. Hän lupasi kuitenkin näyttää kuvat vielä toiselle eläinlääkärille, joka on katsellut hammasröntgenkuvia enemmän. Olen kuitenkin optimistinen sen suhteen, että Minttua ei tarvitse nyt ihan hetkeen vaivata uudelleen hammasjutuilla. Löllön osalta näytin nykyiselle eläinlääkärille tammikuiset röntgenkuvat, ja juteltiin osin samat asiat kuin silloin. Eli että portaissa liikkuessa on alkanut olla pientä jäykkyyttä, ja että Löllö tahtoo yleensä lepuuttaa toista takajalkaansa suorana. Että viime käynnillä oli vähän puhuttu mahdollisesta kipulääkekokeilusta, mutta munuaisarvojen ollessa koholla, oli päädytty katsomaan miten munuaisarvot kehittyvät ennen kipulääkkeen aloittamista. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että röntgenkuvissa näkyi alkavia spondyloosimuutoksia ja vähän nivelrikkoa. Takajalan lepuuttamisen hän arveli johtuvan mahdollisesti siitä, että etenkin ristiluun kohdalla oleva nikamien yhteenluutuma voi aiheuttaa puutumista. Koululla ei ollut SDMA-liuskoja koulun labralaitteisiin, joten päädyimme tälläkertaa lähettämään verinäytteen ulkopuoliseen laboratorioon, että saa tutkittua myös sen urean ja crean lisäksi. Sitä kautta kun saadaan toivottavasti parempi kuva siitä, onko munuaisissa tapahtumassa nyt jotain. Löllön osalta ollaan sen myötä viisaampia ensiviikolla, kun eläinlääkäri ehtii saada labratulokset ja saa sen pohjalta mietittyä, mitä lähdetään hoitamaan ja miten. 

Minttu sai kanyylin, jotta rauhoituslääkkeitä olisi tarvittaessa helppo annostella nopeasti lisää

Tämä kun sujui helpommin, kun oli vähän taju kankaalla

Alman, Minin, Hypnon ja Rafaellan kouluvierailussa minua jännitti eniten pakkaaminen ja kantaminen. Nyt on ollut taas vähän viileämpi viikko, ja varhain aamulla jopa pakkasta, joten boksien suojaaminen siirtoa varten oli taas aika välttämätöntä. Tämä onkin yksi suurimpia syitä sille, miksi meillä on joka nurkka täynnä mitä erikokoisimpia styroksibokseja, ja miksi välillä kiikutan kotiin onnellisena Idexxin labralaatikoita, kun liuskat on saatu purettua pakkaseen. Kaikkien muiden kuljetusbokseille löytyikin sopiva styroksiboksi paitsi Alman. Alma on meidän 2,5 metrinen noin 15 kiloinen kuningasboa neiti, joka ei pakkaudu ihan pienimpään laatikkoon, vaikka hänet pakkaisi kuinka kompaktisti. Onneksi Alman boksille löytyi kuitenkin sopivan kokoinen pahvilaatikko antamaan vähän suojaa nopeilta lämpötilan vaihdoksilta. Silti mietin ihan viimeiseen asti, haluanko oikeasti roudata meidän tällähetkellä isoimman käärmeen komanteen kerrokseen ilman hissiä. Tyypit pääsivät sitten konkreettisesti demonstroimaan, miten matelijoita voi pakata klinikkakäyntejä varten, mitä niiden siirrossa kannattaa huomioida ja miten erilaisia matelijatyyppejä käsitellään. Sillä kolme mukaanlähtijöistä olikin suht yleisiä eksolemmikkejä, eli viljakäärme, kuningasboa ja nelivarvaskilpikonna. Hypno tunnelisammakkona edusti sitten vähän harvisempaa tapausta, mutta on samalla yksi meidän harvoista herpeistä joiden kanssa on käyty eläinlääkärillä. Siinä kohtaa minua hieman harmitti, kun luennolla tuli puheeksi myös fretit, ja vasta siinä kohtaa selvisi, että meidän ekso-opella oli mennyt ihan ohi että meillä olisi ollut niitäkin näytille tuotavaksi (olisi sittenkin pitänyt toimittaa se tarkka lajilista...). Ei sillä etteivätkö meidän kurssilaiset olisi jo nähneet frettejä, silloin kun Mitella ja Nutella kävivät hormoni-implanteilla koulun klinikalla, mutta minä olisin saanut kerrankin hengata koko luentopäivän likkojen kanssa. 

Matelijatyypit kyydissä

Kummatkin meille kotiin suuntautuneet vierailut sovittiin instan kautta, josta tuntuu tulleen minun uusien ihmisten suuntaan sosiaalisin sosiaalinen media. Toinen kävijöistä oli matelijaihminen, jonka kanssa meillä oli samalla vähän hyönteiskauppoja. Toinen aktiivinen kissaihminen, joka haaveilee myös urasta klinikkaeläinhoitajana, ja on sen myötä kiinnostunut tutustumaan myös eksoihin. Vielä sillä vaarallisella tavalla aktiivinen kissaihminen, että kyseessä on Dewin sijaiskotivastaava. Tosin niin kovasti kuin välillä haluaisin tänne kissaemon pentuineen, jotta pääsisi taas nauttimaan pentujen kasvujen seuraamisesta ilman muita kasvatukseen liittyviä vastuita, tiedän että meidän nykyinen lauma on niin iso, että tällä hetkellä meille ei saisi emoa pentuineen mitenkään tarpeeksi fiksusti niin, että ne olisi paitsi helppo eristää alkuun kokonaan omista, mutta kuitenkin niin, että niiden sosiaalistaminen olisi helppoa. Sitä kun ei ehkä halua testailla Timon allergioita niin rankalla kädellä, että tekisi vierashuoneesta pentulan. Mutta katsoo jos elämä alkaa tästä normalisoitumaan niin, että uskaltaisi taas alkaa pitää normaalisti peli-iltoja ja muita, niin että täällä olisi säännöllisemmin muitakin kuin minä ja Jussi, että mikä tilanne on vaikka vuoden - parin päästä. 

Ruokahuoltoa ja kevättouhuja

Lopputalvi meni meidän laumalla pitkälti sisätiloissa, kun lunta oli vuoroon miljoonasti, ja aina kun se lähti sulamaan piha muuttui hengenvaaralliseksi jäätiköksi (rinnetontti ja peilijää ovat ihana yhdistelmä). Sitä onkin nyt otettu sitten takaisin urakalla, ja aloitettu niin aitaus kuin valjastelukausi niin frettien kuin Maunonkin kanssa. Kaneille ei olla vielä päästy lisäämään juoksutusaitausta leikkimökin eteen, sillä se tuntuu olevan tontin viimeinen nurkka, joka pitää kiinni jää- ja lumipeitteestään. Ulkoilujuttujen lisäksi viime viikko meni ruokapreppailussa, kun opeteltiin ensimmäisiä kertoja tekemään hedelmä- ja kasvissmoothieita sokerioraville, aloitettiin mahlan lasku sekä pussitettiin 30 kiloa raakalihoja annospusseihin. 

Sokrusmoothie valmisteilla

Etäopiskelua ja lihasavottaa

Mahlatehdas 1.0

Lihasavotta kipeyttikin käden sitten kunnolla, kun en ole saanut vieläkään aikaiseksi päivittää siihen itselleni kunnon välineitä, vaan kohmeisia lihoja tuli yhä eroteltua perinteisellä vasara, taltta ja ruuvimeisseli taktiitalla. Meillä pursuilee tällä hetkellä pakastimet tavallistakin enemmän, sillä alan vasta hiljalleen tajuta, kuinka vähän neljä aikuista frettinaarasta oikeasti syö. Nyt kun kukaan ei kasva tai ole tiineenä, ruuankulutus tuntuu ihan minimaaliselta. Mutta toivotaan, että hommaan saada kesän edetessä muutosta, sillä fretti-Bianca on päästy astuttamaan uudelleen, ja pian on myös Titanian uusinta-astutuksen vuoro. Sain myös kuulla yhdestä ylläriyhdistelmästä, jossa olisi kanssa mahdollisuudet meidän toivomalle pennulle. Eli ilmassa on odotusta.

Suuri seikkailija Mauno takametsässä

Kevään ihmettelyä piha-aitauksessa

Mallu & Vappu

Sokrujen mukana saatiin niille oma keittokirja, ja kimppatilauksena hankittu pussi, jossa oli erilaisia kuivayrttejä miksattavaksi hedelmien ja kasvisten kanssa. Sokrut kun tarvitsevat hyönteisten lisäksi myös tätä makeampaa puolta. Tyyppien nesteytykseen menee paitsi vettä ja mahlaa, asiaa ajaa myös tyyppien lahjontaan käytettävä hunajavesi. Mahlan ollessa Suomessa hyvin vahvasti sesonkituote, aloimme nyt pakastaa sitä jääpalapusseihin sitä mukaan kun sitä saadaan. Sieltä voi sitten vuoden mittaa sulattaa sitä vesikuppiin sekä soseiden joukkoon.

Nutsku valjasteli itsensä kukkapenkkiin

   

Purkamista, rakentelua ja sokruja

Viimeisin viikko on ollut aika tunteiden vuoristorataa yhdistettynä projektien tuomaan toimintaterapiaan. Ensimmäinen työssäoppimiseni päättyi samana päivänä kuin Justiinan lopetus oli. Tämä viikko onkin mennyt taas koulun penkillä ja koulun klinikalla, jonka lisäksi Evidensia Vettori järjesti meille koulutuspäivän johon kuului useita luentoja, sairaalakierros sekä käytännönharjoituksia. Niistä ehkä kaikkein eniten muistiinpanoja tuli tehtyä elvytysluennolla ja elvytysharjoituksiin liittyen, sillä vaikka siihen tilanteeseen ei toivoisi ikinä joutuvansa, siinä tilanteessa jo kerran olleena, sitä haluaa olla ensikerralla valmiimpi. Kotona taas olotila on vaihdellut lamaannuksen ja työmuurahaismoodin välillä. Etenkin Justiinan lopetuspäivä meni aika unessa. Sen jälkeen on sitten purettu Justiinan aitausta, purettu kilpikonnatarhaa, koottu sokruhäkkiä ja uudelleen koottu kilpikonnatarhaa.

Bunkkerin takanurkan uusi järjestys

Olohuoneen nurkassa on koko tässä asumisen ajan ollut Clearly Lovedin pleksiaitaus, joka on ehtinyt toimia niin Mihailin, Itsyn kuin Justiinan tukikohtana, ja majoittaa välillä myös hoidokkeja. Nyt kyseinen aitaus tuli purettua varastoon. Alkuun ajattelin siirtäväni sen bunkkeriin kilpikonnille, mutta kilpikonnat eivät oikeasti tarvitse mihinkään 90cm laitoja, ja sen jälkeen aitaus olisi paitsi sidottu maamassoilla toistaiseksi vain yhteen käyttöön, naarmutettu äkkiä sameaksi kilvillä. Varastosta se on kuitenkin napattavissa tarpeen mukaan hoitonäädille, tai jos joskus uskaltaudumme vielä lähtemään omien kanssa messuille. Hetken mietin sitäkin, että olisi ottanut Enigma-siilin asumaan yläkertaan aitaukseen, mutta koska kissat hyppivät helposti aitaukseen, en sitten kuitenkaan uskaltanut. Kissat kun saavat kyllä valvotusti käydä katsomassa kilpikonnia ja afrikkalaista kääpiösiiliä bunkkerissa, ja vaikka valvottuna ne ovat aina antaneet Enigman olla rauhassa, vuorokauteen mahtuu tällähetkellä monia tunteja kun kukaan ei olisi meillä yläkerrassa valvomassa.

Sokruhäkin kasaan saaminen vaati myös pieniä maansiirtotöitä, sillä kilpikonna-aitaus piti tyhjentää hetkeksi kokonaan. Tämä paitsi siksi, että sokerioravahäkin kasaaminen vaati tilaa, kilpikonna-aitausta jouduttiin myös hiukan kaventamaan jotta se saatiin mahtumaan jatkossa sokruhäkin ja peiliovikaapin väliin. Päädyin kuitenkin samalla luopumaan liukuovikaapin edessä olevasta huoltokäytävästä, jotta kilppariaitaukseen jouduttiin kajoamaan mahdollisimman vähän. Liukuovikaapiston kilpikonnatarhan puoleisessa päässä on kuitenkin sen verran harvemmin tarvittavia tavaroita, että ne voidaan ninjailla sieltä kilpikonnatarhan kautta. Päivittäisessä käytössä oleville tavaroille kun säilyi kuitenkin vapaa pääsy. Jussia vähän jännitti lähteä kasaamaan sokruhäkkiä, enkä minäkään ole ollut tälläviikolla skarpeinta asennusseuraa, joten asennuksiavuksi päädyttiin pyytämään Tino ja Pasi, jotka ovat myös valmistaneet sokruhäkin elementit.

Mauno on kovasti auttanut bunkkerihommissa

Koska projektia ei olla saatu vedettyä läpi päivässä, kilpikonnat päätyivät asumaan alkuviikon lattiakonnina kylpyhuoneessa. Lattialla liikkuminen ei ole todellakaan ideaali ratkaisu maakilpikonnille, sillä liukkaalla pinnalla ne eivät pysty käyttämään kunnolla takajalkojaan, joka johtaa pahimmillaan niiden lihasten lähes täyteen surkastumiseen. Meidänkin konnakaksikossa näkyy yhä, miten kolmenkymmenen vuoden lattiaelo ilman asianmukaisia valoja ja ravintolisiä on jättänyt jälkensä. Mutta kolmenkymmenen vuoden jälkeen ajattelin ettei kolmisen lisäpäivää aiheuta enää kauheasti lisää haittaa, koska silloin saatiin jaettua kilpikonnatarhan tyhjennus ja purku, sokruhäkin kasaaminen ja kilpikonnatarhan uudelleen kokoaminen ja täyttö eri päiville. Mutta kyllä konnista silti huomasi, että vaikka kylppäri oli selvästi niiden aitausta isompi, niin etenkin Rafaella nautti päästessään takaisin omaan aitaukseensa, kun pito parani ja pidot paranivat, sillä en ollut myöskään halunnut täyttää kylppäriä samalla tavalla heinällä ja sen sekaan kätketyillä muilla ruokapaloilla, niin että kunnon laidunnus olisi ollut mahdollista. Donatella on kaksikosta muutenkin se vähemmän temperamenttinen ja sopeutuvaisempi, niin se ei protestoinut myöskään väliaikaismajoitusta yhtä voimakkaasti.

Fretit ovat päässeet toteuttamaan omia projektejaan kasvihuoneelle kasvukauden alkua odotellessa

Sillekin oli syy, miksi tähän kaikkeen lähdettiin näin pian surun jälkeen. Sokrukakruista nuorinkin tuli nimittäin luovutusikään, ja sovittiin jo viikko sitten kasvattajan kanssa, että lyödään luovutuspäivä lukkoon sitten kun tiedetään milloin saadaan häkki kasaan. Se päivä tuli sitten eilen. Alkuun oli puhuttu, että hakisimme liitäjät kasvattajan luota sunnuntaina, mutta heille tulikin kulkua Turun suuntaan eiliselle, niin he lupasivat voivansa tuoda tyypit samalla. Koska olen käynyt kasvattajan luona jo aiemmin, niin tämä sopi toki hyvin, ja Seita pääsi samalla katsomaan millaiseen häkkiin tytöt ovat muuttamassa ihan livenäkin. Heti tultuaan tyypit vilkaisivat häkkiään vain pikaisesti, ja vetäytyivät sitten jatkamaan uniaan korkkitunnelin sisään, mikä oli päiväsaikaan ihan odotettavissakin. Se tuli sen sijaan vähän yllärinä, millaista rallia häkissä on vedetty jo heti ensimmäisenä yönä kaikkien kolmen toimesta - jopa kolmikon ujoin eli Claudia on ollut heti menossa mukana. Itse koitan nyt kovasti opetella kirjoittaessa ja puhuttaessa tyypeistä käyttämään enemmän sanoja sokru, liitäjä tai mahlapussikiitäjä, jota on ehdotettu lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi sokerioravan sijaan. Sokeriorava kun tahtoo turhan helposti lyhentyä oravaksi, ja oravista puhuminen on näiden tyyppien kohdalla vielä harhaanjohtavampaa kuin viittaamineen fretteihin tai haisunäätiin näätinä. Näätä kun on kuitenkin vähän samantyyppinen eläin kuin fretti tai haisunäätä, mutta sokerioravalla ei ole muuta tekoa oravan kanssa kuin hieman liito-oravaa muistuttava ulkonäkö. Sokerioravasta ihmisillä tulee heti mieleen pähkinöitä ja käpyjä rouskuttava talttahampainen jyrsijä, eikä pienillä piikkihampailla varustettu australialainen pussieläin, joka elää hedelmillä, puiden mahlalla ja hyönteisillä.

Ekoja kuvia sokruipanoista

Etenkin sokrujen kotiutumisesta koitan muistaa kirjoitella omaakin tekstiä myöhemmin, mutta tämän viikon ylä- ja alamäistä on tämän romaanin loppuun laitettava muutama sananen myös niistä muista alamäistä. Nataleista kiusaajaksi paljastunut Juhani päädyttiin lopettamaan. Valitettavasti päivä sen jälkeen päätettiin myös Tuomaksen lopettamisesta, sillä se oli telonut silmänsä johonkin, eikä silmä tuntunut menävän parempaan suuntaan pelkällä putsailulla, ja Tuomaksen käytös alkoi muuttua vetäytyvämmäksi. Eli vaihtoehdot olisivat olleet käyttää se eläinlääkärillä silmän tarkemmissa tutkimuksissa ja aloittaa mahdollisesti silmätipat ja/tai antibiootti/muu lääkitys sen perusteella mitä silmästä olisi paljastunut, tai lopetus. Ja koska laumassa on ollut viime aikoina niin paljon stressitekijöitä, päädyttiin tässä kohtaa lopetukseen. Tämä osin siksi, että saisi muun lauman elämää vihdoin normalisoitumaan, eikä tarvitsisi taas poistaa isoa osaa virikkeistä niin, että yhtä olisi helpompi pyydystää päivittäin lääkittäväksi.  Akvaariossa toinen lehtikaloista löytyi kuolleena. Ja pisteenä iin päälle pari päivää sitten tuli huomattua myös että Löllön toinen korva oli jostain syystä ihan möhnässä. Löllön korva ei kuitenkaan haissut pahalta, eikä ole möhjääntynyt uudelleen puhdistuksen jälkeen, joten sen kanssa selvittiin toivottavasti säikähdyksellä, eikä ehkä jouduta pääsiäispäivystykseen. Täytyy kuitenkin koittaa muistaa ottaa siitä varuiksi korvanäytteet viimeistään parin viikon päästä, kun varasin Löllölle ajan koululle kontrolliverikokoisiin ja Mintulle hammasröntgeniin. Tarvittaessa korvaa käydään toki näyttämässä aiemmin jossain.

R.i.p. Justiina

Sanoja olisi niin valtavan paljon, mutta voimia niiden jäsentämiseen ja kirjoittamiseen niin valtavan vähän. Joten ehkä sanojen aika tulee myöhemmin. Sitten kun on saanut isoimmat itkut itkettyä ja itkemisestä seurannut päänsärky ja silmien turvotus ovat ehtineet vähän väistyä. 

Olisin halunnut perua ajan ihan viimeiseen asti. Silti tiedän, että se oli hyvä näin. 

Nuku rauhassa rakas.

R.i.p. Bullberg Geisha "Justiina"

15.4.2013 - 8.4.2022

Odotus jatkuu

Tämänvuotinen pentukausi starttailee freteillä hiljakseen. Moni jalostuseläin on aloittanut kiiman, ja useampia pareja on päästy jo yhdistämään. Silti en ole kuullut, että kellään olisi vielä syntynyt pentuja. Yhdistetyistä pareista kaksi on ollut sellaisia, joissa olen jonossa pentuun/pentuihin. Lisäksi yhdelle meidän viimekesäiselle hoidokille pääsi käymään vahinko, kun se onnistui karkaamaan uroksen luokse. Sen kohdalla tiineys olisi sen iän, koon ja suvun takia ollut kaikkea muuta kuin toivottu, mutta en voi silti kieltää, etteivätkö myös sen pennut olisi houkuttaneet, sillä kyseinen naaras on muuten aika ihana, vaikka ei missään tapauksessa jalostuseläin. 

Kaikki näistä kolmesta onnistuivat vaikuttamaan varsin tiineiltä, ja olin jo semisti innoissani, että tänä keväänä pahin jännitys päättyy jo maaliskuussa pentu-uutisiin. Vaan toisimpa kävi, ja kaikkien kolmen kohdalla tuli ultran jälkeen tieto, että ovat jääneet tyhjiksi. Tai yhden kohdalla ekan ultran perusteella vaikutti, että sillä voisi olla pentuja, mutta röntgenissä ja toisessa ultrassa pentuja ei sitten näkynyt. Eli meidän kohdalla pentu-uutisten odottelu tulee jatkumaan aina loppukevääseen-alkukesään asti, sillä nyt on odotettava että ne naaraat, joille pentueet oli suunniteltu, aloittavat uudet kiimat, ja ne päästään astuttamaan uudelleen. Tähän voi mennä helposti viikkoja tai jopa pari kuukautta, sillä aika usein epäonnistunutta astumista seuraa valetiineys, jolloin fretti käyttäytyy kuin olisi tiine pentujen laskettuun syntymäpäivään asti, ja saattaa sen jälkeen käyttää joitain viikkoja "pentujen" hoitamiseen ennen uuden kiiman aloittamista. Eli todennäköisesti jos meille kotiutuu tänä vuonna pentuja, niiden luovutus tulee olemaan vasta loppukesästä. 

Valetiineyksistä puheenollen Nutellan ja Mitellan uusista hormoni-implanteista tuli viime viikolla kuluneeksi kuusi viikkoa. Nutskun kohdalla onneksi näyttää, että vältyimme valetiineydeltä. Joissain tapauksissa kun myös implantin laitto voi käynnistää sen. Mitellalla puolestaan on ollut lievää siihen viittavaa käytöstä etenkin pesän puolustamisen ja kavereiden hoivaamisen suhteen, mutta onneksi sekään ei ainakaan toistaiseksi käyttäydy yhtä maanisesti kuin viimeksi kun se oli valetiineenä.

Mitella 6 vuotta

Tänään vietetään meidän ensimmäisen pennun 6-vuotissynttäreitä. Mitella on meidän freteistä ensimmäinen joka tuli meille alle puolivuotiaana, vaikkei ihan luovutusikäisenä sekään. Silti se oli nelikuisena tullessaan täysi kakara, vaikka kokoa oli jo siinä vaiheessa melkein enemmän kuin silloisilla mummuskoilla yhteensä. Vaikea ajatella, että ensiviikolla Mitellasta tulee meidän vanhin fretti. Ja että kun meillä on vuosia ollut mummolauma ja junnulauma, mummolauman viimeisen väistyessä meille jää vain yksi lauma, jossa on junnujen sijaan joukko keski-ikäisiä frettejä ja yksi veteraani. Onneksi se ei kuitenkaan tarkoita, että Mitella olisi mitenkään vanha vanha, vaikka nyt jo huomaa, ettei se ihan aina jaksa painaa Nutellan, Mallun ja Vapun mukana kaikkiin kotkotuksiin mukaan. Tosin etenkin Nutella ja Mallu nyt ovat muutenkin ehkä vähän keskivertoa menevämpiä tapauksia sille päälle sattuessaan.   

Päivänsankarin hyvin virallinen 6-vee pönötyskuva

Eilen tuli myös bongattua mainos ensimmäisestä frettinäyttelystä sitten koronan alun. Jos ehditään saada omat ilmoittautumiset sisälle ennen näyttelyn täyttymistä, siitä tulee Mitellan ensimmäinen näyttely veteraaniluokassa. Se tuntuu omalla tavallaan aika oudolta. En kuitenkaan halua innostua näyttelystä liikaa ennenkuin ilmot aukeavat ja saan vahvistusviestin siitä, että ollaan mahduttu mukaan. Jos frettinäyttelyt täyttyivät pahimmillaan minuutissa jo ennen koronaa, voin vain kuvitella miten äkkiä näyttely täyttyy nyt, kun kyseessä on ensimmäinen näyttely yli kahteen vuoteen. Toki voi olla, että ihan kaikki eivät vielä halua lähteä näyttelyihin, vaikka kyseessä onkin ulkonäyttely. 

Supermummo kasvihuoneella

 

Tänään tuli otettua myös Justiinaa ihmettelemään kevättä kasvihuoneelle. Sitä sielä katsellessa minun teki niin taas mieli perua koko lopetuspäätös, ja jatkaa vielä tarkkailulinjalla. Mutta sitten kun miettii, että mitä sitä sitten haluaisi odottaa. En minä oikeasti halua nähdä sitä lopullista romahdusta, sitä kun tuo maailman reippain tapaus menisi oikeasti siihen kuntoon, että elämänhalu sammuisi ja se luovuttaisi. Sillä Justiina on juuri semmoinen tyyppi, että se ei ihan hevillä jätä käyttämättä yhtään mahdollisuutta santsitahnaan, ja alta lipsuvat takajalat ja tasapainoa heikentävät kasvaimet ovat vain hidasteita.

Natskukuulumisia

Nataleista ei ole tainnut tulla mainituksi sanallakaan missään somessa sitten helmikuun lopun, sillä olin jo viittä vaille valmis passittamaan koko joukon joukon kasvattajan tehotarkkailun kautta kaasukammioon. Sitä vain meni niin pahasti hermot siihen, että yhteiselo pelitti isossa terraariossa maksimissaan pari päivää päällisin puolin ongelmitta, ja sen jälkeen aina jollain oli joku vekki jossain. Lopulta kolmannen kierroksen jälkeen laitoin kasvattajalle viestiä, että minä en nyt keksi kuka tuolla päsmäröi, mutta homma ei voi jatkua näin. Sovittiin sitten, että koko jengi palaa ainakin joksikin aikaa kasvattajalle sitten kun seuraavan kerran nähdään, ja siihen asti pojat saavat kyhnöttää kantoboksissaan, sillä se on ainoa paikka missä ne eivät koita tappaa toisiaan. 

Olkootkin että näin ei tapeltu, tällä tavalla ei voitu jatkaa loputtomiin

Näkeminen kuitenkin lykkääntyi ensin viikolla ja sitten parilla, kun meillä meni aikataulut ristiin ja tuli sairastumisia. Tänään oli taas sellainen päivä, kun poikien piti palautua, ja meidän piti samalla käydä katsomassa myöhemmin tässä kuussa kotiutuvia sokruja. Sekin kuitenkin peruuntui sairastumisesta johtuen. Ja koska uutta päivää ei saatu heti lyötyä lukkoon, päätin etten minä voi noita ikuisesti boksissakaan pitää. Boksi kun oli paitsi ahdas, sinne ei saanut kunnolla viritettyä vesipulloa, ja vesikuppi likaantui aina heti minuuteissa kuuden pojan touhutessa boksissa. 

Venomin vanha terra sisustutettiin pojille väliaikaiskämpäksi

Koppihoidon aikana olin alkanut panna jo merkille, että yhden pojista käytös poikkesi kaikista muista. Vaikka boksissa ei syntynyt riitoja, Juhani vaikutti koko ajan muita hermostuneemmalta. Se oli jotenkin levottoman oloinen kaikissa muutostilanteissa, ja ainoa laumasta jota ei voinut nostaa boksista siivouksen ajaksi pois ilman muovituoppia, sillä se koitti heti nostettaessa singota jonnekin. Niinpä kun pojille tuli kompromissina sisustettua niiden vakituiseksi asumuseksi kaavailtua terraariota puolta pienempi kämppä, kiinnitin erityistä huomiota Juhanin käytökseen kun vapautin natalit boksista terraarioon. Valitettavasti tällä kertaa ei mennyt montaakaan minuuttia, kun Juhani alkoi selvästi töniä muita, kävellä niiden yli ja pestä niitä turhan kovakouraisesti. Ja tällä kertaa ei mennyt edes varttia, kun terraariosta alkoi kuulua kovaa piipitystä - ja tällä kertaa Juhani jäi kiinni itseteossa. 

Aino osallistui hommiin vahtimalla vieressä mitä Enigma tekee

Niinpä Juhani on nyt yksinään kantoboksissa ja loput viisi, eli Tuomas, Timo, Aapo, Eero ja Lauri pikkuterraariossa. Mikäli kenellekään ei tule enää uusia jälkiä nyt kun Juhani on erotettu, muu jengi pääsee parin viikon päästä kokeilemaan yhteiseloa isompaan terraarioon, ja Juhani yksinään saa menolipun takaisin kasvattajalle. Toivon kyllä todella, että ongelma olisi nyt viimein paikannettu, sillä olen jo ehtinyt kiintyä noihin pikkutyyppeihin, vaikka tämä tilanne on myös koetellut hermoja. On myös tuntunut jokseenkin ahdistavalta pitää tyyppejä ahtaasti ja ilman mitään virikkeitä, juuri kun on varta vasten hankkinut toisille tilavan terraarion ja sen täydeltä virikemateriaalia - olkootkin, että tilanne on ollut väliaikainen.