Sivut

sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Lähtölaskenta arkeen

Loma on loppu ja huomenna on edessä ensimmäinen työssäoppimispäivä klinikkaeläinhoitajana. Uusi paikka jännittää kovasti, samoin kuin se, että pystynkö vastaamaan kaikkiin niihin odotuksiin, mitä minun varalleni mahdollisesti on. Ja koska uusi tilanne vie aina alkuun enemmän ajatuksia ja jaksamista, on ensiviikon pohjustaminen aloitettu jo lomalla. Pyykkikorit on pesty tyhjäksi ja jääkaappiin ja pakastimeen on varattu valmiita ruokia ja eväitä ihmisille. Kaikki loputkin frettien pakasteet pussitettiin loman aikana valmiiksi annospusseihin. Kissojen ruokiin tehtiin täydennystilaukset ja seuraavan Zooplus lähetyksen pitäisi saapua alkuviikosta. 

Alakerran järkkäilyyn saatiin viikonloppuna apua paitsi omalta jengiltä, myös siskon tehokaksikolta Isacilta ja Ilolta
Mutta näin tämä arki meillä yleensäkin toimii: isoimmat projektit pyritään jättämään lomille ja viikonloppuihin. Normiarkiviikkoina pyritään hoitamaan pienempiä projekteja arkiaskareiden lomassa. Etukäteen hyvin stressaaviksi tai kiireisiksi arvioidut viikot pyritään jo etukäteen siivoamaan kaikesta ylimääräisestä, ja minimoimaan pakollisiin juttuihin menevä aika ennakolta. Välillä se tarkoittaa, että talouden ihmiset elävät valmisruualla, ja jos oikein väsylaiskotus iskee frettien pestävät pissa-alustat saatetaan vaihtaa hetkellisesti takaisin kertakäyttöisiin, jolloin viikosta saa pari koneellista pyykkiä pois.

Ilo oli kovin kiinnostustunut perehtymään myös tiskikoneen täyttöön

Parisuhteessa elämisessä on myös se etu, että ne isoimmat kuormitukset eivät usein osu samoihin päiviin, jolloin palloa voi heitellä Jussin kanssa sen mukaan kumpi pystyy ottamaan siitä kulloinkin paremmin kopin. Ja jos joku tiskivuori satunnaisesti pääsisi vähän kohoamaan, ne on aina saatu purettua sitten kun pahin stressi helpottaa. Se onkin ollut ehkä isoin asia, minkä on oppinut, kun on etsinyt tapoja millä keventää arkea tarvittaessa: epätäydellisyys ei haittaa. Toki tärkeimmät hommat hoidetaan joka päivä, mutta sisustuslehtikunnossa koti on harvoin (ja parhaimmillaankin ollaan kyllä Ikea koti -sarjassa, sillä eläintaloudessa monissa huonekaluissa mennään aika käytännöllisyys edellä, ja Ikeasta saa toimivaa kohtuulliseen hintaan). 

Liian usein ne koneella syödyt pakastepitsat, tiski- ja pyykkivuoret, ja kertsikoiden käyttö ynnä muu sellainen jää kuvaamatta someen, sillä silloin kun mennään säästöliekillä kuvaaminen ja päivittäminen on usein vähissä. Niin someen päätyy suuremmalla edustuksella ne kerrat, kun on saanut napattua aikaa projekteille ja paljon kaikkea valmiiksi. Ja mitä kauemmin projekteja on joutunut hauduttelemaan, sitä suuremmalla kertarysäyksellä ne saattavat sitten valmistua, kun aika sopiva. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti