Justiinan mummotarkki

Tänään käytiin Justiinan kanssa Rauliolla mummotarkissa. Justiinan kanssa on periaatteessa päätetty, ettei sen kanssa lähdetä enää mihinkään isompiin remontteihin, nyt kun kaikenlaista pikkukremppaa on alkanut olla niin paljon. Olen kuitenkin arponut jo jonkin aikaa, kumpaan kategoriaan sitä hampaidenpoiston laittaisi. Periaatteessa se kun on aika iso, ja vaatii eläimen rauhoittamisen. Toisaalta taas Justiinan kanssa on jo vuosia käyty hammaslääkärissä 2-3 kertaa vuodessa ja se on aina toipunut operaatioista hyvin. Koska en lopulta osannut päättää asiaa keskenäni, päädyimme Jussin kanssa siihen, että varasimme Justiinalle terveystarkistuksen sitä eniten hoitaneelle eläinlääkärille hoitosuunnitelman laatimiseksi. Että saataisiin sitten sellaisen ihmisen näkemys mummun kunnosta, joka ei näe sitä joka päivä.

Kotiinpäästyä oltiin heti pomppaamassa ulos boksista vessaan ja tahnalle

Vaikka uskoin ja toivoin minulla olevan ihan realistinen näkemys siitä, missä kunnossa mummo on, tottakai sitä vähän jännitti. Toisaalta toivoi, että eläinlääkäri olisi sitä mieltä, että hammasoperaatioon kannattaa ehdottomasti vielä lähteä. Toisaalta pelkäsi, että olen antanut mummun pirteyden sokeuttaa itseni siltä, missä kunnossa sen suu on ja ihokin jo täynnä kasvaimia, ja että minulta tentataan heti miksi kyseistä eläintä ei ole vielä lopetettu. Mutta kuten odotettu, arvio meni siihen puoliväliin. Eli kaikenlaista kremppaa on, mutta koska toinen on niin pirteä ja menevä, ei mikään niistä ole akuutti syy miettiä lopetusta. Mutta toisaalta mummon ikä ja kunto huomioon ottaen, ei sitä välttämättä kannata enää nukuttaa hammasoperaatiota varten, kun suu ei ole kuitenkaan niin huonossa kunnossa, ja se syö hyvin ja mielellään.  

Nyt siis jatketaan Justiinan hoitoa oireenmukaisesti. Saatiin sille mukaan kipulääkeresepti, jota sille voi tarpeen mukaan antaa, jos tuntuu että siitä on apua liikkumiseen. Ihokasvaimiin saatiin Abilaria, jolla etenkin varpaiden ihokasvaimia voi koittaa vähän pehmittää. Muuten sitten lemppariruokia ja rajattomasti lohitahnaa. Olo on yhtäaikaa huojentunut ja vähän haikea. Kyllähän mie tuon kaiken jo tiesin. Että hyvin vielä porskutetaan, mutta kuitenkin jo selvästi sielä elämän iltapuolella. Mutta on se silti jotenkin aina konkreettisempaa, kun joku muu sanoo sen ääneen. Samalla kuitenkin rauhoittavaa.

Aamupäivällä ennen lähtöä Justiinalla oli kova touhu päällä, kun sen piti päästä seuraksi suihkuun, ja nuolla sen jälkeen mahdollisimman iso osa suihkuvedestä parempaan talteen. Kotiin tultua piti heti ensimmäisenä päästä jääkaapille syömään tahnaa ja sen jälkeen bunkkeriin tarkistuskierrokselle. Bunkkerista olisi pitänyt päästä taas jääkaapille vetämään uusi kierros tahnaa. Justiina ei anna minkään tästä hidastaa, mikä saa uskomaan, että mummo aikoo vetää täysillä loppuun asti. Ehkä tämä on viimein se vuosi, kun päästään juhlimaan frettienkin kanssa 9-vuotissynttäreitä.