Sivut

perjantai 10. syyskuuta 2021

Frettikatsojia

Koronan takia meillä pidettiin reilu vuoden tauko kaikesta esittelytoiminnasta frettien kanssa. Vieläkään minulla ei ole mikään kauhea hinku päästä esittelemään lajia eläinkauppapäiville ja messuille, mutta tänä vuonna olen alkanut taas pikkuhiljaa ottaa meille kotiin lajiintutustujia. Tällä viikolla meillä kävi kaksi pariskuntaa/perhettä. Uskon että ihan kaikkien lajien kohdalla ihmiset hyötyisivät siitä, että kävisivät katselemassa haaveilemaansa lajia kotioloissa ja samalla kyselisivät kaikkea mitä mieleen tulee lajin omistajilta ja harrastajilta. Frettien kohdalla koen tämän kuitenkin vielä erityisen tärkeäksi, sillä joihinkin asioihin, kuten ominaishajuun, on todella vaikeaa varautua pelkästään lukemalla. Frettien kohdalla tämä vielä korostuu, kun kyseessä on sen verran harvinaisempi laji, ettei monellakaan ole mahdollista nähdä niitä kavereilla/tutuilla/naapureilla/eläinkaupassa, kuten vaikka kissoja, koiria, kaneja ja jyrsijöitä.


Ja koska minkään lemmikin pitäminen ei ole mitään tarkkaan mitattua tiedettä, vaan tapoja on varmasti suunnilleen yhtä monta kuin omistajiakin, on myös aina parempi mitä useammassa paikassa pääsee käymään. Esimerkiksi siihen hajuunkin kun vaikuttaa miljoona asiaa ruokinnasta ja vessamateriaaleista eläimen sukupuoleen ja hormonikierron vaiheeseen sekä omistajan siivousrutiineihin. Samalla näkee sitten erilaisia ratkaisuja samoihin ongelmiin, kuten eläimen majoittamiseen, ruokintaan, mihin se jätetään yksinoloajoiksi yms., niin saa sitten ideoita minkä pohjalta miettiä, mikä toimisi parhaiten itselle ja omaan tilanteeseen. Meilläkin tämä että junnut on mahdollista jättää yksinollessa omaan huoneeseen josta on suora pääsy isoon tarhaan on toteutunut haave, ja tätä ennen meillä mentiin aika monta vuotta toisenlaisilla ratkaisuilla.


Siitä että tutustuu lajiin hyvin ennalta on myös muuta käytännön hyötyä. Kun on jo harkintavaiheessa käynyt useammassa frettikodissa ja tavannut paikallisia harrastajia, kynnys ottaa heihin yhteyttä myöhemminkin madaltuu. Vaikka fretinpennut ovat maailman söpöimpiä pikku piranroja, osaavat ne olla välillä myös haastavia ja rasittavia. Pentuaikana jaksamista voi auttaa se, että on mahdollista kysyä ihan konkreettisesti apua itseä mietityttäviin asioihin, kuten kynsienleikkuuseen, tai sopia leikkitreffejä, jos itselle on tullut alkuun vain yksi pentu, jolla riittää virtaa kaikista maailman leikittämisyrityksistä ja lenkeistä huolimatta - ja aina kivempi, jos samalle alueelle on päätynyt vaikka pentuekavereita ja pystyy sopimaan pentutreffeistä. Välillä jaksamista auttaa myös se, että saa pennun hetkeksi muualle hoitoon, eikä tarvitse stressata miten se pärjää silloin jos joutuu itse olemaan joskus tavallista pidempään poissa kotoa. Toki jos (ja toivottavasti kun!) pennun hankkii hyvältä kasvattajalta, myös kasvattaja varmasti vastaa ja neuvoo mielellään kaikessa mikä pennun kanssa mietityttää. Mutta itse ainakin muistan ne kymmenet sähköpostit ja välillä tuntejakin kestäneet mesekeskustelut mitä tuli käytyä etenkin silloin kun ensimmäiset pennut tulivat, niin uskon että kaikki hyötyivät siitä, että asioita pystyi pallottelemaan useammankin ihmisen kanssa.


Tiedän että osaa jännittää ajatus kutsua itseään jonkun toisen kotiin. Etenkin frettipuolella tämä on kuitenkin hyvin yleistä, sillä kaikki ovat painineet samojen haasteiden kanssa alussa. Sen myötä moni on sitten myöhemmin omansa saatuaan mieluusti laittamassa hyvän kiertoon ja auttamassa taas uudet harrastajat lajin pariin. Aika moni on myös miettinyt aikanaan niitä ihan samoja kysymyksiä hajusta, sisäsiisteydestä yms., joten tuskin ihmettelee jos kävijä haluaa esimerkiksi nuuskia frettiä tai kysellä vessajutuista. Etenkin nyt kun näyttelyt ja muut tapahtumat ovat edelleen tauolla, muita mahdollisuuksia tutustua lajiin livenä on hyvin rajallisesti, joten kannattaa rohkeasti kysellä esimerkiksi frettiryhmissä oman alueen harrastajia joiden luokse pääsisi tutustumaan. Eikä sekään ole vakavaa, jos sitten huomaakin, etteivät fretit sittenkään ole se oma juttu. Sekin on oikeasti ainoastaan hyvä asia, jos sen huomaa jo ennen kuin ehtii hankkia sen oman.    

2 kommenttia:

  1. Se on niin totta, että tuommoisia tyyppejä todella tarvitaan! Sä olit mulle se, jolle tuli ekana laitettua viestiä kun tuli viiman kans juttuja eteen "mitä mä nyt teen??!!" ja oli ihan mahtavaa, kun oli tyyppi jolta kysyä ja joka jaksoi opastaa uutta ihmistä fretin kanssa (olihan meillä toki kasvattajan tuki myös, mutta jotekin isompi kynnys kysyä neuvoja, kun tiesi että sinäkin vuonna häneltä lähti melkein 20 pentua, ja jos kaikki kysyy samaa...). Kiitos että olit tuki ja turva! ❤️🐾😍.
    Ja täällä ainakin on laitettu ja laitetaan jatkossa hyvä kiertämään ja neuvotaan aina uusia harrastajia👍🐾

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ilo olla avuksi <3 Itekin aattelee että vaikka kasvattajat tekevät loistavaa työtä, niin silti harrastajien tuki on siinä hyvä lisä. Etenkin ekan pennun kanssa kun on niin paljon ihmeteltävää. Ja onhan se itellekin kiva päästä elämään siinä siivellä sitä pentuarkea iloineen, yllätyksineen ja ärsyttävyyksineen, kun ihan joka vuosi ei voi hankkia itsellekään uusia piranjoja 😘

      Poista