Sunnuntai alkoi lupaavasti. Jussin äiti poikkesi Jussin veljen kanssa. Otettiin pari peliä ja grillailtiin. Sen jälkeen lähdettiin hakemaan Luigille uutta terraariota, ja samalla reissulla katsomaan kaverin eläinlaumaa mukaanlukien Taigan ja Pihkan veljet ja sokeriorava- ja rottavauvat. Jokainen joka on vieraillut meillä viime kuukausien aikana tietää kuinka minua on vaivannut Luigin pieneksi jäänyt terraario, miksi olinkin ihan fiiliksissäni kun ensiviikolla saadaan se vihdoin isompaan. Jäätiin vähän suustamme kiinni ja reissu venähti, niin että kotiin tullessa oli jo pimeää. Juuri ennen kotipihaan kääntymistä nähtiin kun naapuripihasta juoksi kettu, ja olin taas ihan fiiliksissä, kun emme ole vielä ikinä nähneet kettua näin lähellä kotipihaa.
Se toinen tunne iski vasta paria hetkeä myöhemmin. Se että meidän pihan vierestä tuli juuri kettu, ja koska olimme lähteneet valoisan aikaan, kanit olivat saaneet jäädä vielä laidunhäkkiin. Jussi ehti ensimmäisenä häkille tarkistamaan, onko kettu käynyt säikyttelemässä kaneja. Se mikä oli vastassa oli kuitenkin vielä pahempaa. Kettu oli onnistunut pääsemään laidunhäkin katosta läpi sisään aitaukseen, tappamaan kaikki neljä ja syömään ja repimään tyypit osittain. Sen jälkeen se oli vielä onnistunut pääsemään jotenkin ulos romutetun katon kautta jättäen jälkeensä lohduttoman näyn. Jos se oli ihan helvetin kova paikka, kun piti laittaa Sofian omistajalle viestiä, että mummuskan takapää oli alkanut pettää, ja sille olisi hyvä varata eutanasia, sydän tuntui vieläkin raskaammalta kun piti laittaa hoitokanien omistajalle viestiä, että kettu onnistui tappamaan paitsi molemmat omat kanit, joista toinen oli sijoituksessa, myös molemmat hoitokanit.
Kaneille oli ehditty tilata jo talvitarha, ja sen perustuksien kaivamisen oli määrä alkaa tänään. Taigan uudet valjaat olivat juuri tulleet postissa, eikä niitä oltu ehditty edes sovittaa päälle. Kaneille oli juuri viikko sitten saatu kuntoon niin rokotukset kuin tunnistemerkinnätkin. Kaiken piti olla hyvin ja ihan alussa. Nyt meillä on autontallin yliset täynnä heinää ja kerppuja, ja paketillinen nippapulloja vasta tulossa postissa. Ja sydän niin romuna, että uusia kaneja ei edes harkita tähän saumaan.
Levätkää rauhassa Taiga, Pihka, Oiva ja Söpö.
Sanaton. Järkytys! Voimia ❤️❤️❤️❤️
VastaaPoistaAivan kamalaa! :( otan todella paljon osaa. Voimia ja jaksamista tähänkin tarvitaan. Meillä liikkuu ilveksiä, jotka tekivät yhtenä talvena kompparikehikkohäkistä selvää. Oli sentään tyhjä häkki, mutta ilmeisesti kanit siellä vielä tuoksuivat joka houkutteli ilvekset paikalle, häkki oli kyllä todella kauheassa kunnossa. Nykyinen laidunhäkki on niin jämerää tekoa, ettei sinne pääse edes ilvekset. Jospa teidän onni kääntyy nyt parempaan suuntaan jo, tämä on todella epäreilua :(
VastaaPoistaVailla sanoja. Ei näin voi käydä.
VastaaPoistaVoimia ♥
Jaksuhali ♥
Voi ei! ;_____; </3
VastaaPoistaVoimia!
Kiitos kaikille osanotoista! <3
VastaaPoistaIhan kamalaa..osanotto suruun.
VastaaPoistaEläinet ovat avuttomia. En ole koskaan käynyt tässä blogissa. Nyt tulin edellisen blogin lukemisen jälkeen huomaamatta. Olipa pahaa lukea. Vahinkoja tulee - varsinkin kun eläimet jäävät vartiotta. Kova kohtalo pikku pupuilla.
VastaaPoistaKanien laidunhäkissä oli metalliverkko sekä häkin pohjalla että häkin päällä. Uskoin sen riittävän pitämään kanit suojassa, etenkin kun ne olivat yöt useimmiten lukittuina leikkimökkiin odotellessa pysyvän tarhan valmistumista. Olin selvästi aliarvioinut paljonko voimaa ketulta löytyy, kun se sai revittyä tuosta katon rikki. Siitä on kyllä aika paha morkkis.
Poista