Valmistuminen

Tänään valmistuin Maatalouden perustutkinnosta, eläintenhoidon osaamisalasta eläintenhoitajaksi. Kolmenkymmenen vuoden eläintenhoidon jälkeen voin siis vihdoin todeta omaavani pätevyyden hommaan. Kaikista itselleni tärkeimmistä aineista (eläinten hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen, tuotantoeläinten hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen, pieneläinten hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen ja maaseutuyrittäminen) sain todistukseen täyden vitosen, mikä lämmittää mieltä. Eivätkä ne kaksi muutakaan kohtaa huonosti menneet (työskentely maatalousalalla 3, eläinlajikohtainen tuotanto tai hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen 4, jälkimmäisessä lajina hevonen). Viimeistään siinä kohtaa meinasi vähän päästä itkukin, kun sain vielä stipendin, ja stipendien myöntämisessä kerrottiin painotetun muunmuassa työssäoppimispaikoilta saatua palautetta.

Tänään meillä oli pieni valmistujaistilaisuus koululla, ja olo veti vähän haikeaksi, vaikka toivonkin, että tulen törmäämään kurssikavereihin vielä. Näin korona-aikaan opiskellessa kun ei ole totisesti ehtinyt kyllästyä kurssikaverien näkemiseen. Tämä 1,5-vuotta tuntuu menneen ihan silmänräpäyksessä, vaikka toisaalta koulutuksen myötä olen ehtinyt päästä moniin sellaisiin kiinnostaviin paikkoihin, joihin minulla tuskin ilman koulua olisi ollut pääsyä, olkootkin että esimerkiksi kurssimatkaa ei päästy tekemään. Kahdeksan opintoihin kuuluneen työssäoppimisjakson aikana olen päässyt kasvattamaan osaamistani myös sellaisten eläinten parissa, jotka ovat olleet minulle aiemmin tuttuja vain teoriassa, kuten monet tuotantoeläimet. 

Tänään me juhlimme kahdestaan Jussin kanssa, eikä suunnitelmissa ole nyt valmistumisen tiimoilta isompia juhlia. Vaikka olen ylpeä tästäkin saavutuksesta, toivon, että pääsen aloittamaan pian erikoistumisopinnot, ja että niistä valmistuessa ei tarvitsisi miettiä yhtä paljon koronaa, vaan voisi bilettää molempien tutkintojen edestä.