Huomenna tulee viikko siitä, kun Nutella sai kiimankatkaisupiikin. Nutella ei kuitenkaan reagoinut piikkiin ihan kuten oli odotettu, vaan jo seuraavana päivänä piikistä sen kiima oli ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Hormoni-implanteissa tämä on hyvin tyypillinen sivuvaikutus, että kiima ensin etenee nopeasti huippuunsa ja hiipuu sen jälkeen pois tulevien viikkojen myötä, mutta olin odottanut että piikillä kiima vain katkeaisi. Kunnon kiimaa Nutskulta on kuitenkin odotettu helmikuusta lähtien, joten laitoin Sariannalle viestiä, että nyt sellainen sitten olisi, että haluaako hän yrittää astuttaa tähän ennenkuin se lähtee hiipumaan. Pikaisen googlettelun ja konsultoinnin jälkeen Sarianna tuli siihen tulokseen, että mikäli Nutella suinkin antaa astua, tämä kiima voisi olla yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin, vaikka Nutella oli juuri saanut hormonipistoksen. Että kyllä ne tiineyshormonit hoitaisivat sitten homman kotiin, mikäli tiinehtyminen tapahtuisi.
Etualalla Neiti Nutella, joka ei ehdi pysähtyä edes kunnolla kuvattavaksi |
Torstaille sovittiin sitten treffit, ja hain Sariannan ja Momon uudelle riiuu reissulle. Pienen hetken virisi jo toivo, kun pari alkoi nuuskia toisiaan kiinnostuneen oloisena, mutta sitten Nutsku kääntyi ja jatkoi muihin hommiin. Ei auttanut kasvattaja esiliinana, eikä Momon iskuyritykset. Nutella ei lämmennyt ja pakit tulivat niin että paukkui. Tulivat vaikka Momo koitti kysyä nätisti ja vähän vähemmän nätisti havainnollistaen, mitä varten tänne oli taas tultu.
Momo torstaina pakkien jälkeen |
Tänään kiima on lähtenyt selvästi laskuun. Koska torstain pakeista ei ole pienintäkään epäselvyyttä, kiiman lasku menee nyt täysin hormonipiikin piikkiin. Nyt sitten odotellaan, seuraako piikistä valetiineyttä, ja koska Nutella on valmis aloittamaan uuden kiiman. Useastakin syystä toivon, että Nutella aloittaisi uuden kiiman vielä tänä kesänä. Ei vain siksi, ettei minun tarvitsisi taas koko ensikevättä tiirailla neidin pimppiä, ja että Sariannan saisi keskittyä pentueeseen per vuosi. Vaan myös siksi, että tiedän Sariannan pentujonossa olevan ihmisiä, jotka odottavat ihka ensimmäisiä näätiään, ja joilla odotus on kestänyt niin kauan, että toivoisi ettei se pitkity enää ensivuoteen. Tänä vuonna kun on taas kauttaaltaan aika huono pentuvuosi, eli varauksia ei voi edes helpolla vaihtaa mihinkään muuhun pentueeseen. Plus kukapa ei haluaisi maailman mahtavimpia suklaa-apinoita, joita Nutskulta on tilattu.
Voi Nutsku sun kanssa...
VastaaPoistaHän on selvästi niin tyytyväinen ensimmäiseen painokseen, ettei pidä kiirettä jatko-osan kanssa :D
Poista