Hammaslääkäriä ja juhannusta

Ruttu sai hammaslääkäriajan torstaille, joten ensimmäinen juhannusseurueesta oli lääkepöllyssä jo ennenkuin juhlat edes alkoivat. Olin etukäteen jännittänyt, mitä kaikkea suusta löytyisi, ja eläinlääkärireissun lopputulos oli yhtä aikaa huojentava ja morkkista aiheuttava. Huojentavaa oli, että vaikka Rutulla oli paljon hammaskiveä ja paha ientulehdus, jonka lisäksi siltä piti louhia katkenneen kulmurin juuri ja poistaa toinen heiluva yläkulmahammas, mikään ei hammasröntgenissä viitannut hammassyöpymään. Eli vaikka nyt tuli isompi hammasremontti, ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, että vaivasta ei tule kroonista. Morkkista aiheuttava osuus oli osin sama: koska mikään ei viittaa hammassyöpymiin, sitä ei voi olla miettimättä, olisiko edes toinen poistetuista hampaista ollut mahdollista pelastaa, jos olisi aktiivisemmin puhunut hammaslääkäriin viemisestä heti kun kissat tulivat hoitoon. Se kun oli alusta alkaen tiedossa, että Ruttu tarvitsee hammaslääkärin jossain vaiheessa, mutta alkuun ajatteli, että sen ehtii hoitaa sitten kun kissat palaavat omistajalleen. Tiedän, että kissojen edellinen omistaja piiskaa itseään samasta, mutta hänkin koki, ettei tilanne suussa ollut vielä niin paha, että asia olisi pitänyt hoitaa juuri nyt, kun mielenpäällä oli monia muitakin asioita. Pitäisikin osata keskittyä siihen tärkeimpään, eli siihen että vaiva on hoidettu nyt, ja seuraava kontrolli on sitten viimeistään vuoden päästä. 

Ruttu ja juhannusvieras Isac

Olimme ehtineet olla Rutun hammaslääkärin jälkeen kotona kymmenisen minuuttia kun siskoni perhe tuli, ja siitä siirryttiin sitten juhannuksen viettoon. Vierasmäärä vaihteli koko juhannuksen 11-12 hengen välillä kokoonpanon hieman muuttuessa perjantaiaamun ja illan välillä, kun minun ja Jussin äidit lähtivät ja veljen kumppani saapui lapsineen. Juhannus kuluikin pitkälti grillaten, saunoen, uiden ja pelaten. Samalla meidän pihapeli ja allaslelukokoelma kasvoi taas hiukan. Ensialkuun lapsia piti vähän muistutella ovien kunnollisesta sulkemisesta, jotta kukaan kissoista ei pääse livahtamaan ulos, mutta mitä pidemmälle viikonloppu eteni, koko ajan vähemmän. Olin kyllä jo varuiksi varmistanut, että kaikkien kissojen tiedot ovat ajantasalla Turvasiru-palvelussa, sillä normaalisti hissutellaan Jussin kanssa kotona kahdestaan, niin mekään emme välttämättä osanneet heti ohjeistaa ihan joka ovea, mistä kukakin ja mikäkin saa ja ei saa kulkea. 

Justiina otti rennosti

Freteillä on puolestaan pidetty enemmän tylsää, ja niiden juoksutukset on hoidettu lähinnä ilta-aikaan lasten mentyä jo nukkumaan. Tämä on lyhentänyt frettien riekkumisaikoja, mutta toisaalta pienentänyt riskiä, että kukaan meidän turpedosukkulaosastolta pääsisi livahtamaan ulos. Tämä on myös helpottanut vahtimista, sillä etenkin junnulauman kohdalla viiden fretin ja viiden lapsen yhtäaikainen vahtiminen olisi ollut suhteellisen haastavaa. Junnujen kanssa kun saa edelleen olla silmä kovana, etteivät ne hepuloidessaan mene pyytämään liian raisusti leikkiin. Mummot taas eivät enää jaksa niin paljon kenenkään hepulointia lapset ja siskon kissanpentu mukaanlukien. Näitä jaloitteluvuorojen lyhennyksiä lähdetään hyvittämään nyt, kun vieraat ovat lähteneet ja koti taas hiljentynyt.

Ruttu ei arvostanut, että Timo ja Tomi auttoivat Jussia asentamaan ilmastointilaitteen alakertaan. Yläkerran kuumana hohkava airfryer on enemmän Rutun mieleen.

Pihahommissa tuli tavattua myös sisilisko