Näyttö läpi

Elämä ei taas mennyt ihan niinkuin oli suunniteltu tai toivottu. Viikko alkoi suunnitelmien mukaan, kävin maanantaina tekemässä normaalin työssäoppimispäivän, ja aloin illalla laittaa viimeisen viikon myötä harjoitteluun liittyviä paperihommia kasaan ja viimeistelin näyttösuunnitelman. Kymmenen aikaan illalla kaikki kuitenkin pysähtyi. Turun yliopistollisesta sairaalasta soitettiin että Jussin isä on kuollut. Vaikka me molemmat tiesimme, että tilanne on paha, ja voi olla ettei Jussin isä enää kotiudu, tieto kuoleman mahdollisuudesta oli kuitenkin eri asia, kuin sen lopullisuuden vahvistava puhelu. Onneksi työssäoppimispaikallani oli viime viikolla aloittanut toinenkin harjoittelija, joka oli nopea oppimaan ja tehokas toimissaan, niin minun ei tarvinnut stressata sitä, jätänkö työnantajan pulaan, kun laitoin sitten niin myöhään illasta viestiä, että minua tarvitaan nyt enemmän toisaalla. 

Tulevan pentuboksin testailua

Näyttö ja harjoittelun loppu jäivät siinä kohtaa vielä ilmaan, mutta sovin sitten tiistaina opettajan kanssa, että käyn tänään tekemässä näytön sovitusti, mutta olen loppuviikon kotona miehen apuna ja tukena. Toki näyttökin olisi ollut tällaisessa tilanteessa lykättävissä, mutta tulin siihen tulokseen, että kun näyttö on jo valmiiksi suunniteltu, ja olen valmistautunut siihen viimeiset kolmekymmentävuotta, saisin sen todennäköisesti vedettyä läpi kaikesta huolimatta, ja sitten se olisi alta pois eikä jäisi roikkumaan. Tämän päiväisen näytön tai oikeastaan näyttöjen aiheina kun olivat pieneläimet, ja eläinten hoidosta ja hyvinvoinnista huolehtiminen, ja olin valinnut näyttölajeiksi kissan ja marsun. Ensimmäisen marsun sain kolmekymmentä vuotta sitten, ja kissojen kanssa yhteinen historiani alkoi vain vähän sen jälkeen. Siskonikin siinä sitten totesi, että jos reputan eläintenhoitajaopinnot kissan hoidosta, niin sitten asiat ovat jo todella huonosti. 

Kuikui jengiä

Eihän sieltä sitä hylsyä tullut, vaan molempien näyttöjen kaikki osiot menivät kiitettävällä läpi. Näytön aikana oli helppo unohtaa kaikki muu, ja keskittyä siihen, mitä tehdessä olen aina ollut vahvuusalueellani: hoitamaan eläimiä ja kertomaan samalla kaikesta niihin liittyvästä. Etenkin kun itselläni pieneläinpuoli on vielä se, jonka kanssa olen kasvanut, ja jotka ovat olleet osa elämääni niin kauan, että en edes pysty muistamaan aikaa sitä ennen. Kun sitten näytön jälkeen istuttiin alas täyttämään papereita, olo oli yhtä aikaa voitonriemuinen ja haikea. Sitä oli yhtä aikaa ihanaa saada positiivista palautetta siitä, missä kokee olevansa hyvä, kuin haikeaa jättää taas yhden harjoittelupaikan eläimet taakse, ja palata ajatuksissaan kotona odottavaan suruun. Jussi on vielä pitkälti luvannut hoitaa hautajaisvalmistelut, joten surun ohella eilen alkoi sitten sen opettelu, mitä asioita on hoidettava ja missä järjestyksessä kuolemaan liittyviä asioita hoidetaan. Jotain kun toki muistaa isovanhempien hautajaisista, mutta silloinkin äiti oli se joka niitä asioita enemmän järjesti.

Marsujen siivekkäämpiä naapureita

 Nyt sitten mennään taas päivä kerrallaan tästä eteenpäin.